Pieni ajatus ihmeistä (WC -paperin loppuminen)

Kognitiivisessa uskontotieteessä on tiedetty, että ihmiset kertovat mielellään tarinoita suurista ihmeistä. Mutta toisaalta he odottavat pieniä ihmeitä. Pascal Boyer kuvaa tätä koejärjestelyllä jossa mietitään miten Jumala voisi oikeassa elämässä pelastaa jäävuoreen uppoavan laivan. Selitykset joita annetaan ovat harvemmin sellaisia että jäävuori taiotaan pois. Selitykset ovat useammin sellaisia että Jumala jotenkin vaikuttaa tähystäjään jotta tämä huomaisi jäävuoren ajoissa.

Tämä on luonnollisesti tärkeää sen vuoksi että suuret ihmeet olisivat dramaattisia todisteita. Mutta niitä ei tapahdu. Suurin tapa rakentaa todisteita uskolle on kietoa erilaisia narraatioita tosielämän tapahtumiin. Nämä tarinat ovat sitten jokaiselle aika tuttuja. Esimerkiksi kun isäni aikanaan joutui polkupyörän kanssa onnettomuuteen, helluntaiseurakuntalainen naapurimme selitti että Jumala vaikutti lääkäreiden kautta ja että isällämme on tämän vuoksi vielä erityinen tarkoitus maan päällä.

Tällä on toinen puoli. Ajatellaan vaikka WC -paperin loppumista. Se on jokaisen elämää koskeva pieni ihme. Ja tässä on suuri teologinen ongelma. Sellainen joka alkaa siitä kun annetaan pikkusormi ja aletaan säätämään näistä pienistä ihmeistä. Nimittäin jos mietitään eräänlaista arkista standardiongelmaa joka on kohtuu ärsyttävä ja kohtuu yleinen. Eli WC -paperin loppuminen. Nimittäin kun sitä istutaan pytyllä niin miksi ihmeessä Jumala ei tuota pientä rullaa paperia lähelle. On selvää että Kaikkivaltiaalla riittäisi kyvyt tämänlaiseen tekoon. Ihme olisi suuruudeltaan sekä vakuuttava että mitättömän pieni. Ainakin minä kääntyisin teistiksi jos Jumala vaivautuisi tämänlaisia konkreettisia asioita tekemään puolestani.

Toki uskovaisilla on tämänlaisiin puheisiin tarjolla horse laughia. Eli tämänlaista skenaariota pidetään jonkinlaisena kysyjän pikkumaisuuden osoituksena. Argumentatiivinen ydin tiivistyy yleensä siihen että jollain tavalla sanotaan että tilanne on naurettava. Argumentaatio tehdään konnotaatioilla eikä perustelurakenteilla. Esimerkiksi sanomalla jotain sarkastista. Kuten "Miksi Jumala ei ole lapsenvahtini ja täytä jokaista pikkumaista toivettani. Miksi Jumala ei tee kaikkea mitä häneltä pyydän. Onpa intellektuellia, kasva aikuiseksi!" Mutta tämä lausunto ohittaa kuitenkin sen varsinaisen pointin tyystin. Se on tietysti helppo tapa moittia. On helppoa rakentaa olkiukkoja ja kumota niitä kuin vastata varsinaiseen haasteeseen.

WC -paperin loppuminen on nimittäin relevantti kysymys. Kysymys ei ole siitä että miksi Jumala ei tee tätä koskaan. Miksi WC -paperi haaste on Jumalalle sitä samaa luokkaa kuin amputoitujen raajojen parantaminen? Kun olen katsellut ja kuunnellut ties mitä ihmeparanemisia, niitä tuntuu nimenomaan kuvaavan Boyerilainen arjen pienten ihmeiden toteutuminen. Tim Minchinin laulussaan kuvaaman "Samin äidin silmien parantuminen" on esimerkiksi hyvin normaalinoloinen kertomus. Samoin on tavallista että jos uskovainen rukoilee rahaongelmia ja löytää vitosen setelin tiellä niin tämä sitten on hyvinkin dramaattinen osoitus rukousvastauksesta. Samoin sitä voidaan kertoa miten kipeään hampaaseen on tullut taivaalliset kultapaikat. Puhumattakaan siitä miten Jumala pelaa sopupeliä ja vaikuttaa aktiivisen omakohtaisesti urheilukilpailuiden lopputuloksiin.

Kun kuuntelen näitä rukousvastauskertomuksia, niitä kuvaa juuri se että Jumala eräässä mielessä on nimenomaan jonkinlainen Taivaallinen Lapsenvahti. Näitä ihmeitä ei kuitenkaan saisi väheksyä pikkumaisina ja hoopoina. Mutta yksinkertainen WC -paperi -kysymys on sitten muka jotenkin ihan eri asia.

Mutta koska uskovaiset käyttävät usein vertauksia, selittäessään esimerkiksi että Helvetti on hyvä koska lapsia voi rangaista jotta nämä oppivat tavoille. (Joskin rangaistus on yritys estää tekojen toistuminen, esimerkiksi jos lasta rangaistaan tiellä leikkimisestä häntä ei lukita ikuiseksi ajaksi vankilaan. Helvetti ei ole opettamista koska missä on muka mahdollisuus päätyä samaan tilanteeseen ja olla toistamatta tätä tilannetta?) Kuvitellaan että ollaan naimisissa. (Jos ajatus homoavioliitosta ahdistaa, kuvittele tämä äärimmäisen heteroseksuaaliseksi avioliitoksi.) Kun olet vessassa, ja WC -paperin loppuminen kohtaa, niin eikö ole aivan luontevaa pyytää. "Kulta, voisitko heittää rullalla". Yleensä ja useimmiten ihminen sanoisi että "OK". Tätä ei pidettäisi mitenkään ongelmallisena. Itse asiassa jos eletään rakastavassa perheessä on tämä WC -paperin antaminen nimenomaan se, mitä voidaan odottaa. Onnellisissa perheissä tämänlaisia asioita tehdään toinen toiselle. Tässä tehdään nimenomaan pieniä ihmeitä.

Joku voisi kysyä että pitäisikö tilanne hoitaa itse. Mutta jokainen tietää että tämä olisi typerää. Kätevin tapa on nimenomaan olla likaamatta lattioita ja pyytää toista tuomaan rulla paperia. Jos toinen voi pienellä vaivalla tuoda rullan, niin tämän jopa suorastaan jossain mielessä tulee tehdä näin. Ja syynä on juuri se, että on aika omituista puhua mistään rakkaudesta jos toinen ei ole valmis tekemään edes näin pieniä palveluksia. Pienet ihmeet ovat arjessa todellakin ratkaisevampia. Ja nimenomaan "jos tuota ei tee", niin miksi odottaa mitään suurempaakaan.

Näin ollen jos vaimo onkin vaikka kaupungilla, ja olet pulassa pöntöllä ja sinulla ei ole ketään muuta kuin Jumala seuranasi, niin olisiko todella niin naurettavaa rukoilla ja pyytää että hän voisi tuottaa sinulle yhden rullan paperia. Tässä ei pyydetä mitään älyttömiä. (Kuten lottovoittoa jota moni tiemmä rukoilee ihan vakavissaan.) Ja mikä kauheinta. Jumala on kaikkivaltias, joten hänelle on itse asiassa helpompaa tuottaa sinulle WC -paperi kuin mitä puolisollesi. Vaiva johon Jumala ei vaivaudu on siis hyvin pieni. Kuitenkin WC -paperin loppuminen on kokijalleen eksistentiaalisesti yllättävän merkityksellinen. Joten Jumala voisi itse käännyttää monia "rationaalisin empiirisin syin ateistisia" ihmisiä. Sellaisia joita ei käännytetä paskaa jauhavilla premissijargoneilla jota kutsutaan rationaalisiksi. Mutta jotka ovat kuitenkin avomielisiä ja periaatetessa valmiita uskomaan. Jumala ei tee WC -paperi -ihmettä kenellekään, edes näille ihmisille. (Itse koen kuuluvani tähän ihmisjoukkoon.)

Joka jättää auki sen kysymyksen että jos Jumala todella rakastaa ja haluaa että häneen uskotaan ja pitää tätä tärkeänä. Ja jos Jumala todella on valmis näyttämään ihmeitä. Ja joskus jopa käännyttämään myös ateisteja näyttämällä heille ihmeitä. (Itse armeijassa kohtasin sellaisen uskovan joka selitti että hän itse olisi ateisti jos Jumala ei itse olisi näyttänyt hänelle ihmeitä. Argumentti siitä että uskonnonvapaus ei tässä mielessä ole kovin uskottava tai hyvä. Sillä jos näin olisi emme kuulisi ainoastakaan rukousvastauksesta ikinä.) Kun tilanne on tämä ja kaikenmaailman jalan venymiset ihmeenomaisesti päätyvät uskovaisten vakiorepertuaariin niin miksi ihmeessä Jumala on niin pikkumainen että hän ei tee sellaista pientä kunniallista asiaa kuin antaisi taivaallista kättään ja antaisi rullan WC -paperia edes joskus. Että miksi tämä olisi a priori -tyhmä kysymys kun meillä on tarjolla kaikki se muu ihmekertomusperinne joka käsittelee arkisia pieniä ihmeitä.

Itse tosin epäilen että syynä ovat kamerat ja muut dokumentointi- ja mittausvälineet. Niillä on erikoinen skeptinen potentiaali joka tuottaa jotain sellaista joka tuntuu häiritsevän Jumalan ihmeidentekokykyä. Luultavasti tämä sama koskee erilaisia ulkoavaruuden humanoideja koskevia todisteita, New Age -ihmeitä ja muuta vastaavaa. Kun teot voitaisiin dokumentoida, niitä ei enää tapahdu. Sama näkyy toki melko vahvasti Raamatussakin. Sillä kun katsomme Jumalan tekemiä ihmeitä vaikka Raamatussa, voimme huomata että ennen Jumala on tehnyt paljon ihmeitä. Ja ihmeet olivat suurempia ja lukuisampia Vanhassa Testamentissa kuin Uudessa Testamentissa. Itse asiassa myös ihmeparannuksia tuntuu vaivaavan se, että ihmeet olivat ennen dramaattisempia. Kamera oli näitä heikentävä, mutta massiivisia ihmeitä tapahtui enemmän vielä silloin kun jokaista tilaisuutta ei nauhoiteltu videolle. Olen WC -paperin kanssa kuitenkin varovaisen optimistinen. Sillä photoshopin kehittymisen myötä ihmeiden määrä näyttää olevan kasvussa. Ainakin minä rukoilen seuraavan kerran pöntöllä kun paperi loppuu, siitä voitte olla varmoja. Olen aina valmis antamaan Jumalalle sen mahdollisuuden osoittaa että välittää minusta sen verran että ottaa itse yhteyttä sen sijaan että lähettäisi niitä ilmeisen mielenvikaisen oloisia välittäjämiehiään. Jotka kaiken lisäksi harvemmin edes tuovat WC -paperirullaa tullessaan.