Tunteet.

"I have seen peace / I have seen pain / Resting on the shoulders of your name / Do you see the truth through all their lies? / Do you see the world through troubled eyes?/ And if you want to talk about it anymore/ Lie here on the floor and cry on my shoulder/ I'm a friend."
(James Blunt, "Cry")

Länsimaista filosofiaa pidetään kylmänä, kovana. Erityisesti sanaa "analyyttinen" käytetään tässä yhteydessä paljon. Esimerkiksi Henri Brohms on moittinut filosofeja siitä, otsikko "mihin katosi meistä itäinen ihminen" hän esittää että Suomen filosofia on keskittynyttä pohjanmaalle ja itäsuomalainen luonteenlaatu on siksi unohtunut. Suomen mittakaavan tunne -erot heijastuvat jostain syystä myös globaalisti: Esimerkiksi japanilainen mielenlaatu on jo erilainen. Siksi Brohmsin kysymystä voitaisiin soveltaa myös Suomen ulkopuolella, laajemmassa mittakaavassa. On ihan asiallista kysyä, että miksi filosofeja pidetään yksipuolisesti järjen ja viisauden ja älyn ystävinä. Kuulee jopa sanottavan että "filosofian harrastajat latistavat ihmisen, jättävät syvyyden pois ja hylkäävät tunteet turhina".

Kuitenkaan totuus ei onneksi ole aivan näin vakava. Tunteista on filosofioitu paljon. Nykyisin kognitiotiede, neurologia ja aivotutkimus hoitaa empiiristä tutkimusta tunteiden saralta - ja onpa siihen osallistunut jopa tekoälyn tutkimuskin pienessä määrin. Tunteiden tutkimus on siis keskittynyt omiin tieteenaloihinsa. Mutta etenkin historiassa tunteita on käsitelty paljonkin. Itse asiassa tunteiden filosofioissa tiivistyy yleensä ajatus mieli-ruumis -suhteesta ja luonteesta. Toinen merkittävä asia on tunteiden käsittely ja luonne, sekä tunteet etiikassa ja yhteiskunnassa. Ja tietenkin se, onko tunteet rationaalisia vai rationaalisuuden vihollisia. (Sitten on tietysti niitä jotka rakastavat emootioita erikoisella tavalla: Heistä on tärkeää että niitä ei voida käsitellä tieteellä tai järjellä tai viisaustieteellä. Heistä tunteita on yksinkertaisesti mahdotonta tutkia, niistä ei voi saada tietoa ja yrittäminenkin on tyhmää. Itse kuitenkin arvostan sitten vaikkapa epäonnistumiseen tuomittua yrittämistä kuin luovuttamista suoraan, "ennen tietoa asiasta".)

Sanana "tunne" on suomalaisessa kielessä mielenkiintoinen, koska sillä on selvä kaksoismerkitys: Voin "tuntea surua", tai "tuntea Matin" tai "tuntea suhteellisuusteorian perusteet". Suomalaisessa kielenkäytössä siis tunteet ja ymmärtäminen ja tietäminen ovat eräällä tavalla liitoksissa toisiinsa. Sosiaalitieteilijöiden mukaan tästä voidaan vetää jotain päätelmiä ainakin siitä miten asioiden suhteita on historiassa nähty, ja mitä kulttuurissamme voi olla nykyäänkin. (Äärimmilleen jopa että tämä yhteys ujutetaan meihin kielenkäytöllä jolloin ajattelemmme näin.) Sama liitos on saksan kielen sanoissa "fühlen" ja "fühlung" ja ruotsin kielen sanoissa "känna" ja "känsla". Englannin kielessä yhteys on hieman erilainen, mutta jotain samaakin on havaittavissa "feel" ja "feeling" viittaavat konkreettiseen tuntoaistiin ja sisäisiin emootioihin, eivät niinkään suoranaiseen tietämiseen. Yhteys järjen ja tunteen välillä on Suomen kielen sanoissa "omassatunto" ja "itsetunto", joiden kohdalla tämä saa jopa kaksoismerkitysroolin, tunne ja tietämys yhdistyvät. Toinen tapa, jolla sanat liitetään tunteisiin ovat yleensä sellaisia että ne nojaavat siihen että tunteet aikaansaavat vaikutuksia ihmisessä. Latinan kielessä sana "afficere" viittaa siihen että tunteet ovat affekteja, mielenkiihotuksia. Myös sana emootio viittaa vaikutukseen, sehän pohjaa latinan sanaan "emovere", liikuttaminen. (Suomen kielessäkin "liikutus" on voimakas tunnetila tai sitten kineettinen fysikaalinen ilmiö.) Usein näiden vaikutusten kuvataan olevan vaikutuksiemme ulkopuolella; tunteiden korostetaan olevan "passioita" vastakohtana latinan "actiolle", joka taas tarkoittaa ihmisen aktiivista päätäntää. Passio tarkoittaakin intohimoista tunnetta, yleensä kärsimystä mutta myös muuta vahvaa tunnetta. (Itselle sana "Passio" tuo kuitenkin aina mieleen esiteinivuosien bändiharrastukseni. Meillä oli soittolistalla kappale, jonka lyriikat koostuvat lauseesta "En tahdo olla vihannes, tahdon olla passionhedelmä." Osaan sen sointukierron yhä, kappalehan viittaa siihen kuinka "vihannes" on tiedoton ihminen. Kappaleen sisältö voidaan tulkita huumorin lisäksi myös vihjauksena sille että "Pain, without love, Pain, I can't get enough, Pain, I like it rough, 'couse I rather feel pain than nothing at all.")

Se kielien kanssa leikkimisestä, otetaan esiin muutamia erilaisia tunnekäsityksiä. Ne yleensä nojaavat emootioiden heijastumista kehon ja mielen sisäiseen maailmaan, mutta kuitenkin siten että se jollain tavalla suhtautuu ulkomaailmaan. Keskeisin teema tuntuu eri näkemyksissä olevan intentionaalisuus. Tällä on tarkoitettu kahta eri asiaa:
1: Mieli on suuntautunut johonkin objektiin.
2: Mieli sisältää representaation eli ulkoisesti havaittavan tai puhtaasti mentaalisen uudelleenesityksen jostakin asiasta.

Nämä joko ovat sama asia tai eri asia tai jatkumon eri puolia, riippuen tietysti siitä miten havaitseminen, tietoisuus, tavoitteellisuus ja näiden rationaalisuus(ja se mitä rationaalisuudella tarkoitetaan) ja muut vastaavat asiat on määritelty tai mitä empiirinen tutkimus niistä näyttää sanovan. Näitä sitten yhdistetään esimerkiksi moraaliin tai muihin osioihin.

Koska asia tälläisenään jäisi aika tyhjäksi, "sivistyssanalistaksi", ajattelin selventää asiaa valikoimalla muutamia "taktisia vaihtoehtoja" eri ajoilta ja erilaisilta filosofeilta, jotta saataisiin kuvaa siitä minkälaisista elementeistä vaihtelemalla suurin osa tunnekäsityksistä on saatu aikaiseksi. En siis todellakaan väitä että tässä olisi kaikki ; Esimerkiksi fenomenologian sinänsä mielenkiintoiset näkemykset aiheesta jäävät nyt kartoittamatta. Samoin jätän ZEN -filosofialle keskeisen pohdinnan representaation luonteesta tämän jutun ulkopuolelle ja jään tarkoituksellisesti "kylmään länsimaiseen filosofiaan", kenties sen takia että pointtini tulisi mahdollisimman korostetusti esille. Monin puolin karsimiseni johtuu kuitenkin maantieteen sijasta siitä että analyyttinen filosofia on käsitellyt tunteita todella paljon. Sitä on siis pidetty tärkeänä, eikä turhana aiheena käsiteltäväksi. (Toisaalta filosofiahyllystä löytyy runsaasti myös "pehmofilosofiaa", jossa tunteet ovat tärkeässä asemassa. Valitettavasti ne tuntuvat vain olevan täynnä horoskoopeista tuttuja latteuksia. Ainut ero on oikeastaan se, että niissä latteuksia - mallia "kohtaat elämässäsi vaikeuksia rakkausrintamalla jos et ota toista huomioon, olisiko syytä välistä aikaa antaa aikaa perheelle ja hiljentyä itse miettimään asioita omassa hiljaisuudessa. Jokaisen nurkan takana voi olla uusi mahdollisuus, mutta niihin hyppääminen voi aikaansaada yllätyksiä." - ei ole jaoteltu syntymäkuukauden mukaan. Näihin en viittaa sen enempää, sillä niissä haisee lähinnä rahastus.):

1: Platon jakoi sielun kolmeen osaan. Nämä osat olivat järki, himo ja kiihkeys. Tässä ajatuksessa järki ja tunteet olivat selvästi erillisiä elementtejä.
2: Aristoteles taas oli sitä mieltä että tunteet olivat päämääräsyyhyn ohjaavia. Hänestä innostus oli järkevää koska se kohdistui kohti jotain päämäärää. Kun ihmisen on nälkä, hänen tunteensa tähtäävät syömiseen. Tavoitteena oli onnellisuus. Tunteet olivat hänelle siis hyvä asia. Epikurolaisethan sitten nostivatkin onnellisuuden ja nautinnon tunteet keskeiseksi osaksi hyvää elämää.
3: Stoalaisille tunteet olivat sen sijaan negatiivinen asia. Heistä se oli järjen hairahtumista. Heistä ihminen, joka oppi elämään oikein, menetti tunteensa, lakkasi tuntemasta niitä. Heistä tämä johti eettiseen toimintaan, kun he eivät esimerkiksi lamaantuneet vaaran hetkellä vaan osasivat auttaa onnettomuuteen joutuvia sen sijaan että kauhistelisivat tilannetta voimakkaassa mielenliikutuksessa ja jäisivät passiivisiksi tai menettäisivät tämän vuoksi kyvyn ajatella ja toimia rationaalisesti.
4: Descartes uskoi että tunteet voidaan jaotella kuuteen peruselementtiin, ja näiden yhdistelmillä saataisiin kaikki tunteet esitettyä. Nämä perustunteet olivat ihmettely, rakkaus, viha, halu, ilo, suru. Descartesista tunteet olivat hänen dualistisen näkemyksensä mukainen: Hänestähän sielu ja ruumis olivat eri asia, mutta olivat tätä erityisellä tavalla, jossa sielu on sekoittuneena ruumiiseen, eikä mikään sen ulkopuolinen voima, joka marionetin ohjaajan tapaan nykii ruumista eteenpäin "kuin naruissa". Descartesista sielu koki myös negatiiviset tunteet hyvänä asiana, kunhan tämä vain koki hallitsevansa niitä ja synnyttävänsä niitä itse.
5: Tuomas Akvinolainen otti luonnonfilosofisen lähestymistavan ja hänen mielestään luonnollisten kappaleiden kulku noudatti luonnon niille määräämiä pyrkimyksiä, joita hän kutsui nimellä appetitus naturalis. Sen sijaan organismeilla oli appetitus sensitivus, joka tarkoitti hänestä sitä, että ne etenivät niiden itsensä sisäisesti määräävien voimien kautta. Psykofyysinen organismi kulkee hänestä (1) kohti omaa tavoitettaan, (2) on jo saavuttanut sen, (3) on potentiaalisen liikkeen tilassa. Akvinolainen jakoi halusielun siten, että organismi suorittaa arvioinnin, evaluaation, ja jos se pitää sitä hyvänä, se pyrkii kulkemaan sitä kohti mikä ilmenee aktuaalisena toimintana ellei jokin estä sitä. Halusta syntyy tahtominen (desiderium) ja kun päämäärä on saavutettu, syntyy ilo (gaudium)
6: Spinoza taas ajatteli että ihmiset eivät ole niin vapaita, kuin mitä he uskovat. Hänestä ihminen käytöksineen on kuin puu: Hyvissä oloissa puu kasvaa suorarunkoiseksi ja huonoissa siitä tulee vänkyrä. Hänestä sama koski ihmisen käytöstä. Hänestä pyrkimys, conatus, oli pelkkä toiminto jolla olento ikään kuin automatsoidusti pyrkii ylläpitämään omaa olemustaan. Hän jakoi tunteet aktiivisiin tunteisiin ja passiivisiin tunteisiin siten, että aktiivinen tunne oli sellainen jonka ihminen aikaansa itse itselleen ja passiivinen tunne taas oli sellainen, jonka ruumis tuotti hänelle. Hänestä aktiivinenkin tunne oli kuitenkin sisäsyntyinen, joka tuli luonnostaan ihmisen luonteesta, "ellei hän sitten ollut kasvanut kieroon".
7: Hobbesin mukaan tunteet olivat paha asia. Hänestä jokainen ihminen oli luonnostaan paha. Hänestä tunteet ohjasivat ihmistä seuraamaan tätä luonnollista tietä. Hobbesista moraalinen ja toimiva yhteiskunta voisi syntyä vain totalitarismissa, jossa tunteet otettiin hallintaan. Tämä näkemys on hyvin samantapainen sen näkemyksen kanssa, jota monet kristityt harrastavat nykyään. Heistä ihminen on perisynnin alainen ja siksi paha. Ja kulttuurin toimivuus johtuu vain siitä että ihmiset ovat alistuneet lainsäädännössään Jumalan totalitaariseen mutta hyväntahtoiseen tahtoon ja seuraavat sitä.
8: Kierkegaard ei sen sijaan käsitellyt tunteita suoraan. Hänellä ei ollut varsinaista teoriaa tunteen luonnosta. Kuitenkin hänen filosofiansa keskeiset käsitteet olivat ahdistuksen ja muiden eksistentialistisien käsitteiden kautta. Hänen ajatuksensa ovat tunteisiin sidottuja, koska sitä värittää täysin uskon hyppy ja muut vastaavat ilmiöt, joissa järki ja tunteet asetetaan vastakkain. Kierkegaardin maailmassa naiset ovat ruumiillisempia kuin miehet, joten hänelle naiset olivat lähempänä tunteitaan. Valitettavasti tämä tarkoitti myös sitä että naisilla oli enemmän ahdistusta. Ja he olivat samalla helpommin syntiin ajautuvia. Tämän tapaisia ajatuksia on melko paljon: Ei ole tavatonta törmätä emootioargumentteihin, joissa vedotaan että kun naisten kielenkäyttö eli järki, on (aktuaalisesti mutta tilastollisesti) miesten ajattelua enemmän tunteisiin siduttua, siitä seuraa se että tunteet johtavat heidän ajatteluaan miesten ajattelua enemmän. Jotkut korostavat kuitenkin että tämä naisten tilastollinen mutta aktuaalinen korrelaatio tunteista puhumiseen tarkoittaa myös sitä että he osaavat analysoida tunteitaan paremmin. Toiset taas ovat sitä mieltä että tämä päin vaston tarkoittaa sitä, että tunteet sekoittavat naisten ajattelun siten että puhuessaan tunteistakin he puhuvat emootioidensa kautta siten että tunnepuheessa on kyllä heidän subjektiivinen tuntemuksensa vahvemmin läsnä, mutta että se peittää itse tunteen analysoinnin. Lisäksi naisten hormonitasojen muutosten - jotka vaikuttavat käytökseen ja tuntemuksiin - on ajateltu johtavan siihen että ajattelu olisi luonteeltaan miestä enemmän ailahtelevaa ja siksi herkempi virheisiin. Toisaalta moni uskoo että naisten tunteiden muutokset ovat hyvinkin hyödyllisiä, evoluution tuomia luonteita, jotka heijastavat naisen erilaista tilannetta "suhteessa syntyviin lapsiin" kuin miehillä.
9: Hume taas ajatteli että tunteet ohjaavat "hyvään" ; Hänestähän etiikan oli pakko keskittyä siihen näkökantaan että "mitä ihmiset ajattelevat olevan hyvää". Muuhan olisi is - ought -virheeseen johtavaa toimintaa. Siksi etiikan ainut objektiivinen lähtökohta oli ihmisten emootiot ja tuntemukset, joka ei siis kertonut mitä moraali syvimmiltään on, mutta vastasi siihen mitä ihmiset kokivat sen olevan. (Jos siis uskot että emootiot ovat rationaalisuuden vastakohta, joudut ajattelemaan että Humelainen moraali on yksinkertaisesti tyhmää ja typerää.)
10: Rein erottaa "aistilliset tunteet" "ruumiittomista tunteista" ideana on se, että kipu, tuska ja nautinto ovat puhtaasti ruumiin sisäisiä tunteita, jotka ovat suorastaan algoritminomaisia. Kun törkkäät itseäsi neulalla, se sattuu säännönmukaisesti. Sen sijaan toivoa, sääliä, kateutta, vihaa ja muita vastaavia tunteita voidaan hallita.
11: Langerin mukaan tunteet ovat se, mitä käsitellään taiteessa. Taide on siis tunteiden käsittelyä ja ilman tunteita ei ole taidetta.
12: Behavioristien mukaan tunteet olivat opittuja käytöstaipumuksia. Ehdollistuminen tuottaa tunnereaktion. Heistä kaikki tunteeto livat kuin Pavlovin koirien kuolaaminen: Kun koirille oltiin kilistetty kelloa aina ennen ruuan tuontia, pelkkä kellon kilistäminen sai niissä aikaan kuolaamisreaktion.
13: Langen mukaan emme hymyile koska olemme iloisia vaan olemme iloisia koska hymyilemme. Hänestä siis korrelaatio tunteen ja ilmeen välillä onkin toisin päin menevä. Heidän näkemystään toki tukee muun muassa se, että se että ihminen laittaa kynän pitkälle suuhun vaakatasossa siten että se pakottaa huulet venymään taakse päin, aikaansaa tutkimusten mukaan hyvää mieltä. Jouko Turkkahan on soveltanut tätä ajatusta näyttelijöiden koulutuksessa.
14: Edvard Westermarckin teorian mukaan etiikka perustuu pyytettömiin tunteisiin. Eli tunteisiin jotka ovat aitoja, eivätkä pumpattuja tai teeskenneltyjä tai manipuloituja.
15: Lisäksi tunteiden merkitystä voidaan lähestyä empiirisestä näkökulmasta. Evoluutioteorian mukaan tunteet ovat adaptaatioita, eli sopeutumia joten ne ovat ainakin jollain tavalla rationaalisia. Toki voimme tuntea eioikein, emmekä edes havaita oikealla tavalla, mutta itse reaktio on rationaalinen. Tunteet ovat siis "riittävän hyviä vastauksia", jotka tarjoavat erittäin toimivia nyrkkisääntöjä elämään tilanteissa joiden puhdas analysointi olisi muutoin liian hidasta. Esimerkiksi Matt Ridleyn kirjassa "Jalouden alkuperä" viitataan ajatukseen siitä että tunteita tarvitaan kun valitaan yhtä hyvien vaihtoehtojen välistä. Kirjassa viitattiin tutkimuksiin joissa oltiin havaittu että oli ihmisiä joiden tunteet eivät ohjaa käytöstä hyvin, ja näiden on vaikeaa valita kaupassa esimerkiksi mitä näkkileipää he ostavat : He ovat ikään kuin Buridanin aaseja, jotka kuolevat kahden identtisen heinäkasan välille koska eivät kykene valitsemaan kumman syömisen aloittaisivat ensin.