kopioitua huumoria

Nykyisin sähköposteissa kiertää mitä erilaisempia huumorisävytteisiä ketjukirjeitä. Niitä kulkee ihmiseltä toiseen. Ennen sähköpostin yleistymistä sähköpostihuumorin kaltaista oli xerolore tai xero -huumori. (Nimi viittaa nimeltä mainitsemattoman kopiokonefirma Xeroxiin.) Tämä tarkoitti erilaisia huumorisävytteisiä monisteita, joita työntekijät monistivat ja joilla koristeltiin esimerkiksi omaa työpistettä tai muuten vain kuljetettiin henkilöltä toiselle.

Ilmiötä on tutkittu jonkin verran. Palmfelt, Preston ja suomessa Lea Virtanen ovat tutkineet ilmiötä. Tutkimuksissa sitä on kohdeltu folkloren, eli kansanperinteen kanssa samantapaisena asiana. Tärkein erottava elementti on kuitenkin se, että perinteinen folklore on yleensä tarkoitettu kerrottavaksi, mutta xerolore taas on ääneen luettavaa vain harvoin. Ensimmäiset maininnat valokopioidusta toimistohuumoriperinteestä löytyvät jo vuodelta 1974, eikä tapa ole vielä täysin katkennut. Tosin se on sulautunut enemmän kohti jo mainittua sähköpostissa leviävää huumorikantaa, ja niissä kiertää aika lailla samoja juttuja.

Tyypillisesti xeroloren alkuperäinen lähde jää kadoksiin, koska tutkimuksessa voidaan seurata kopion lähdettä vain askel kerrallaan: Joku on kopioinut jutun toiselle, joka on kopioinut sitä mahdollisesti useille. Tämä tarkoittaa sitä että huumorin tekijä jää usein anonyymiksi. Tämän on katsottu yhdistävän sitä perinteiseen folkloreen, jossa tarinan sepittäjä myös on usein unohtunut.

Toinen vanhemmalle xerolorelle tyypillinen ilmiö oli se, että kuvat muuttuivat hieman: Ensinnäkin kopioinnissa tuli pieniä virheitä, joka johti siihen että kuva ei säilynyt aivan samanlaisena. Näitä sitten korjailtiin esimerkiksi kynällä, jolloin kynällä korjaillusta kuvasta tulleet kopiot olivat hitusen erilaisia, joskin aina melko järkeviä. Kopioihin liitettiin myös joskus välikommentteja tai niistä tehtiin omaan firmaan sopivia esimerkiksi lisäämällä oman yrityksen logo sopivaan paikkaan.

Xerolorella on myös omia piirteitään. Vaikka ensiajattelemalta vaikuttaisi että miltei mikä vitsi tahansa voisi käydä, niiden huumori on usein jollain lailla ympäröivään kulttuuriin ja työpaikkaan sopivaa. Siksi aihepiirinä on esimerkiksi toimistotyö, tai tasa-arvokysymykset. Toinen, missä xeroloren tietynlaisuus korostuu, on muoto. Kopioiduissa A4 -vitseissä on useimmiten tuttu muoto, jota sisältö rikkoo : Tekstin sisältö voi olla makaaberia, ulosteilla, väkivallalla tai sitten jollain muulla kuvioita rikkova, tai stereotypioita jopa syrjivällä tasolla ylikorostava. Seksuaalisuus, anaalisuus, alkoholi, väkivalta, sovinismi-feminismi ja kuolema ovat yleisimmät aiheet. Amerikoissa on näiden lisäksi poliittisempiakin kannanottoja. Tämä sisältö sitten esitetään muodossa joka on tuttu virallisista yhteyksistä. Se voi olla esimerkiksi hakemus, raportti, organisaatiomalli, hakemus, taulukko.

Teho on usein siinä että absurdi sisältö on byrokraattisessa muodossa. Työstä tuttu muoto on uudessa kontekstissa.

Esimerkkinä tälläisestä voisi olla esimerkiksi virallisen oloisen ilmoituksen, joka näyttää ulkoisesti viralliselta tiedonannolta leimoineen ja ilmaisumuotoineen. Siinä vain sitten kerrotaan että kohde on todettu yhteiskunnalle tuottamattomaksi ja turhaksi, ja tämän vuoksi valtio on päättänyt mitä vakavammin ryhtyä toimenpiteisiin ja on ratkaissut tilanteen polttohautauksella elävältä. Henkilön kehotetaan järjestävän asiansa kuntoon, koska muutoin polttohautaukseen liitetään rangaistustoimenpiteenä se, että se tehdään säästöliekillä. Ilmoituksen on vielä allekirjoittanut joku jonka titteli on esimerkiksi vastaava roviosihteeri ja dipl. käristäjä Aadolf Poltinahjo.

Xeroloren on katsottu kertovan yhteenkuuluvuudesta. Toisaalta niiden on katsottu olevan myös yhteisön varaventtiili ja sitä kautta jopa oire hankalista työolosuhteista: jos työ koetaan sisällyksettömäksi tai toivottomaksi esimerkiksi työolojen suhteen, huumori auttaa selviämään. Etenkin silloin jos koetaan että työoloja ei voida muuttaa ja parantaa. Osa myös mielellään jakaa ja vaihtaa xerolorea keskenään ja kokevat olevansa jotenkin erityisen humoristisia. Näiden tapauksessa kyseessä on siis enemmän hauskanpito ja jopa viihtyminen työpaikalla kuin se, että työpaikalla olisi jotain stressitekijöitä, joille ei voi tehdä mitään. Viestejen rankkuuden katsotaan olevan irtiottoa työnteosta, niillä rikotaan yhteiskunnan konventioita ja työpaikan rutiineja, mikä helpottaa esimerkiksi tauolle asettumista.