sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Ateisteiksi kääntyjät

Dale McGowan on kirjoittanut "Atheism for dummies" -kirjan. Kirjan, jonka tekeminen on ollut hieman haasteellista sillä, pahoista kielistä huolimatta, ateisteilla ei ole keskusauktoriteettia. Ei vatikaania. (Jostain syystä Dawkins -keskushahmoksi glorifioijat eivät paheksu jos kristityillä on vatikaani tai jokin auktoriteetti johon he viittaavat argumenteissaan.) Kuitenkin siitä voidaan sanoa jotain tutkimalla ihmisiä.

McGowanin mukaan eräs erikoisimmista huomioista oli se, että ateisteja on yleensä ollut melko vaikeaa tutkia. Yllättäen heidän sanomisensa ja nimensä ovatkin usein jääneet talteen sitä kautta että vihaiset kristityt ovat kirjoittaneet kommentaareja. Näissä on lainattu teoksia hyvinkin suurella pieteetillä - tarkimmat ovat sellaisia että joka ikinen lause on kommentoitu. Ja näin alkuperäinen teos ja ateistien sanomiset ovat säilyneet. (Vaikka eräässä tälläisessä tapauksessa alkuperäisteosta oli etsitty isolla työllä ja poltettu.) Ateismi on muutoinkin ollut piiloateismia.

McGowan korostaa että nykyisin ateistit ovat siitä erikoisia että he ovat hyvin usein käännynnäisiä. Ja kun heiltä kysytään heidän suhdettaan uskontoon, se on negatiivinen. Uskonnosta mieleen tulee ahneus, tekopyhyys, kaksoisstandardit ja se, että uskonnon nimissä oikeutetaan poliittisia aktioita joita henkilöt pitävät epäeettisinä. (Ja tietysti se, että Jumala on ateisteista hevonpaskaa. Mutta vastustus on yllättävän vahvasti primaaristi eettistä erimielisyyttä ja ateistista vasta ikään kuin sekundaarisesti. Molemmat puolet ovat läsnä mutta etiikka on jotenkin leimallisempi.)

He ovat julkisesti ateisteja. Samalla uskonnolliset yhteisöt kuitenkin mielellään käyttävät laskutapoja joilla ateismi muuttuu tilastollisesti piiloateismiksi. Esimerkiksi ruotsissa katolinen kirkko laskee jäseniään eräänlaisen "kulttuurikatolisuuden" kautta. Ja näin katolisuus on numeroina kannatetumpi kuin mitä kyselututkimukset ihmisten vakaumuksista sanovat.

Nähdäkseni tässä kaikessa on jotain hyvin oleellista.

Ensimmäinen asia on tietysti se, että julkiateismi vaatii sitä että mitään inkvisiitiota ei ole. Nykykulttuurin uskonto ei ole kovin paha. Kuitenkin samalla on selvää että ateistit tuntevat juuri sen kulttuuripiirin josta ovat irtautuneet. Ja tätä kautta se, että ateisti moittii kristittyjä viittaa hyvinkin usein siihen että henkilö astuu omaa sukuaan ja kasvatustaan vastaan. Moitteen ongelmakohdat ovat tätä kautta relevantimpia ja perustuvat omakohtaiseen kokemukseen ja kulttuurin tuntemukseen. (Kenties siksi moni ateisti täällä moittii ahkerammin kristittyjä kuin islamisteja.)

Ja toisaalta kun katsotaan evankelis-luterilaista kirkkoa voidaan huomata että sekin harrastaa vallankäyttöä joka perustuu jonkinlaisen "kulttuurikristillisyyden" varaan. Kirkon eräs suurimmista ongelmista onkin siinä että kun katsotaan sen jargonia, se on täynnä sellaista puhetta että ateistikin voi kuulua kirkkoon. Tälle annetaan paljon perusteita. Tämän ideana on tietysti sekä suvaitsevaisuus että rahanansaitseminen. (En usko dikotomisiin hyvä-paha -motiiveihin tässä kohden.) Mutta käytännössä tälle annetaan melkoisen vähän tilaa koska kirkko oikeuttaa uskonnollisia toimintoja viittaamalla jäsenlukuihin. Eikä niihin lukuihin joissa kerrotaan kuinka monta prosenttia ihmisistä uskoo Jeesukseen henkilökohtaisena pelastajanaan. Kirkon jäsenmäärää käytetään suurena lukuna joka muka jotenkin tekisi tuosta Jeesusta pelastajanaan pitävien määrää suurena. Ja tässä kontekstissa ateistin kirkon jäsenenä oleminen viittaa siihen että hän on jotenkin koijattuhuijattupuijattu korulauseilla ajamaan käytäntöä jota hän tuskin kannattaa.

5 kommenttia:

Tom Kärnä kirjoitti...

Muslimit saattavat kyllä helposti irrottaa ateistiksi ilmoittautuneen pään tämän ruumiista, joten siinä kulttuuripiirissä ateismi on enemmän henkilökohtainen riski.

Tuttuni "Vitus Pullo" katsoi olevansa kulttuurikristitty, vaikka oli ateisti.

Minusta on hassua sellainen ajattelu, että painotetaan, että ateistikin voi kuulua kirkkoon. Vaikka toki kirkkoon kuuluminen on joltakin osin henkilökohtainen valinta, niin on silti minusta hassua.

Veikkaan, ettei Suomen virallinen evankelisluterilainen kirkkokaan päästäisi ateistia kirkon ulkopuolelta jäsenekseen, jos tätä ei ole aikaisemmin kastettu ja jos tämä ei tuo tarpeeksi hyvin ilmi kristillisyyttään jäseneksitulopalaverissa.

Odotamme Suomen suurimman virallisen kirkon virallisen jäsenmäärän hiipumista tarpeeksi pitkälle, niin jäseninä ei tule siinä vaiheessa olemaan enää kovin montaa "kulttuurikristittyä".

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Luultavasti kirkko kyllä nykyään päästää sisään melkoisen helposti. Ja lompakon kiristyessä myös leppoistavat vaatimuksiaan. (Ja tässä leppoisuus viittaa "leppoistoon", tietynlaiseen asenteeseen kirkon sisällä. Käytän tätä käsitettä blogissani. Se ei ole täysin positiivinen ryhmä. Itse asiassa lähes päinvastoin. ; Siinä missä vanhoilliset ajavat fundamentalistien asioita, leppoisto nysvää moniäänisyydestä, ei kuitenkaan suostu ajamaan liberaaleja puolia ja ennen kaikkea ei suostu sanomaan pahaa sanaa niille fundamentalisteille ja heidän öyhötykselleen. Pseudotasapuolisuutta joka on käytännössä korvannut liberaalin puolen kirkossa. Liberaaleja puolia ei ajeta, joten ei ihme jos naispapit aikaansaavat kinaa. Ei ihme jos homoillasta on vuosikausia aikaa eikä niitä "ihan pian just nyt tulossa olevia muutoksia ja vaikutusmahdollisuuksia" ole vieläkään realisoitunut. Koska ei tuo ole fakta, vaan PR -puheeseen livautettua paskanjauhantaa ja suoranaista valehtelua ja petosta. ; Minuahan ei haittaisi jos kirkko olisi vaikka miten fundamentalistinen. Kunhan olisivat sitä avoimesti eivätkä valehtelisi ja kaksinaamaistelisi olevansa jotain muuta, sellaista mitä eivät ole eivätkä ilmeisesti edes tule koskaan olemaankaan.)

Onhan heillä ollut tunkua jopa ateisteista kirkossa asioista päättäviin. (Toki herätti ristiriitaa, mutta jos ateisti ei olisi perääntynyt, kirkko tuskin olisi jarruttanut prosessia.)

Jklak kirjoitti...

Hmmm, teistit elävät itsepetoksessa ja ovat siksikin toiveajattelunsa vuoksi pirstalloituneita. Sen mitä he toivovat todeksi he myös todeksi uskovat

Tom Kärnä kirjoitti...

Lisäksi voisinpa melkein sanoa, että ateistit ovat melkein parempia nykyään kuin ennen Itä-Euroopan vapautumista ja Neuvostoliiton romahtamista, mutta en sano.

Mutta linkitän tähän suurinta virallista kirkkoa käsittelevän Seurakuntalainen-lehdessä julkaistun tekstin:

Nykypappien uskonpuute häiritsee professori Laura Kolbea

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

"voisinpa melkein sanoa, että ateistit ovat melkein parempia nykyään kuin ennen Itä-Euroopan vapautumista ja Neuvostoliiton romahtamista, mutta en sano."

Eihän tuollaisia saa sanoa, ylpistyisivät. Ja onhan sitä muitakin referenssikohteita joista parantaa ja joihin ateismikäsitettä mielellään liitetään.

Kyllähän tässä kaksi linjaa on. Vanhoilliset ajavat oikeaoppisuutta ja leppoisto sitä minkä on Eskolan "ateistit alttarilla" -kirjan päähuoli.