Kirjoitin eilen Sarkeesianin pelikulttuurikritiikistä. Nostin siinä esille hänen lausuntonsa joka otti muun ohessa kantaa "Assassin's Creed" -pelisarjan tapaan käsitellä naisia. Olen itse "vähintään syvästi paneutunut" tähän pelisarjaan. Ja siksi sitä käsittelevät kommentit kiinnostavat. Ja toisaalta tämän pelin kautta minua ja arvojani kykenee myös aidosti loukkaamaan. Siksi ajattelin ottaa esiin pelisarjan pelisarjana.
Seksuaalinen väkivalta ja objektiointi
Video "Woman as Backgound Decoration, part 2" ottaa esille yhden tehtävän ACII:sta. Kohtaus on toki aito eikä Sarkeesian ole vetänyt sitä hatustaan.
Tehtävä on panttivankitilanne, jossa on otettu kurtisaani panttivangiksi. Ezio maksaa panttivangin vapauttamisesta mutta roistot tappavatkin kurtisaanin. Tässä naisen surmaa luonnollisesti käytetään jonain jossa luodaan vihollisista mahdollisimman pahoja. Se, että he tarpeettomasti tappavat kurtisaanin osoittaa että he ovat pahoja ihmisiä. Tämä voidaan toki liittää "neito pulassa" -henkeen kuten Sarkeesian esittikin. Itse tosin lieventäisin tätä huomauttamalla siitä että samaisessa ACII on myös teinipojan saattamismissio jossa on "poika pulassa". Nämä pelastukset korostavat vihollisten julmuutta ja toisaalta ne näyttävät miten kyvykäs pelin sankari on.
Lisäksi pelin sisältämä seksuaaliseksi koettava väkivalta ei rajoitu naisiin. (Se ei välttämättä ole hyväksi etiikalle, mutta se on taatusti tasa-arvoista.) Assassin's Creed III tehtävä nimeltä "The Surgeon" on eeppiset mittasuhteet saava tehtävä jossa pelastetaan Benjamin Churchin kieli ja kikkeli.
Kurtisaanit.
Pelin ongelmana on kieltämättä se, miten siinä käytetään kurtisaaneja. ACII ja Brotherhood pistävät Ezion peräti jopa omistamaan bordelleja. Toki tämä on tarinallisesti jossain määrin perusteltua. Eziohan ei ensimmäiseksi opi taistelemaan vaan hän oppii piiloutumisen taitoja Paola -nimiseltä kurtisaanilta (ACII, "Fitting in"). Kurtisaanit ovat tässä taidossa mentoreita. Toisaalta Ezio joutuu suorittamaan haasteita ansaitakseen arvoasemia kurtisaanien kesken, mutta on vaikeaa nähdä onko tämä sitä että kurtisaanit antavat hänelle ehtoja johtajana, vai onko kysymys enemmänkin "VIP -asiakaseduista". Ero on luonnollisesti huomattava.
Peliteknisesti kurtisaaneilta ei kuitenkaan haeta seksiä, vaan heillä harhautetaan vartijoita. Pelissä käytetään varkaita, sotureita ja kurtisaaneja hieman erilaisissa tilanteissa. Kurtisaaneja käytetään jos pitää livahtaa huomaamattomasti jonnekin vartioituun paikkaan. He käyttävät seksuaalista valtaa ajaakseen asioita. Tässä kohden on vaikeaa tietää onko toimintaan ryhtyminen sitä että nämä naiset ovat oikeasti vainottuja ja haluavat parantaa asemaansa ja käyttävät Eziota apunaan. Vai onko tämä vain jotain jossa assassiini ostaa itselleen seksiaseen ja pistää toisen harrastamaan eivapaaehtoista seksiä (jota ei toki näytetä ruudussa mutta joka on implisiittisesti läsnä jos vartija poistuu muualle naisen seurassa).
Ilmeisesti pelin tekijät huomasivat tässä olevia ongelmia sillä "Assassin's Creed II:Revelations" -pelissä kurtisaanit korvattiin mustalaisilla. Seksinmyynnistä etäännyttiin. Tämä voi toki olla loukkaavaa koska kurtisaanien muuttaminen mustalaisiksi onnistui pelitekniikan kannalta hamemallin ja nimen muuttamisella. Mutta se toisaalta kertoo että asia on luultavasti otettu vakavasti ja se on haluttu korjata.
Christina Vespuccista Sofia Sartoriin
AC II alussa olevan "sibling rivalry" -tehtävän jälkeen päästään katsomaan Christinaa. Kohtaus on heteroseksuaalinen ja siinä on kuvattu naisen vapaaehtoista seksuaalisuutta. Toki tässä on luotu Ezion päälle vahva perinteisen machomiehen ja häntäheikin henki. Ja jos Christinan käsittely jäisi vain tämänlaiseksi, hahmoa voitaisiin kuvata seksistiseksi. Christina olisi jonkinlainen palkinto.
Mutta jatkossa hahmoa käytetään melko mielenkiintoisesti. Tosin syvemmin häntä tarkastellaan "Assassin's Creed II:Brotherhood". Siellä on kokonainen tehtäväosio "Christina's memories" jotka paljastavat että hänellä on enemmän vapaata tahtoa kuin voisi kuvitella. Ezion pelastaa esimerkiksi Christinan veloista mutta joutuu silti joustamaan velat aikaansaavan eisankarillisen kilpakosijansa edestä.
Ezion romanssielämä saa toki muitakin käänteitä. ACII hän kohtaa Catherine Sforzan, jota kuvataan pelissä hyvin voimakkaaksi hahmoksi. Da Vinci varoittelee Eziota. Tämä johtaa kenties pelisarjan eroottisimpaan kohtaukseen joka sijaitsee Assassin's Creed Brotherhoodin alussa. Kohtaus tosin myös päättää tämän suhteen, ja loppupelin ajan keskiössä on nimenonaan Christina.
Revelations sitten paljastaa Eziosta vahvan monogaamikon. Sofia Sartor esitetään toki melko klassisena kukkienpoiminnan kohteena. Hänet kuvataan kuitenkin älykkäänä hahmona.
Suhteen vakavuus paljastuu viimeistään "Assassin's Creed:Embersissä", jossa Ezio kuolee. Parisuhde on toki heteroseksuaalinen ja hyvin kliseinen. Sen tyylieen on törmännyt jokaisessa chick flickissä. Se tuskin siis on kovinkaan sovinistinen. Toisaalta tämä voidaan nähdä jonkinlaisena anteeksipyyntönä. Mutta itse näkisin että koko Ezio Auditoren tarina on nimenomaan kasvukertomus. Tällöin on jopa välttämätöntä että Ezio on kaikkea muuta kuin virheetön.
Claudia Auditore
ACII esittelee Claudia Auditoren. Tässä hän toki on "naiskoriste" siinä mielessä että hän odottaa Villa Monteriggionessa. Hänen tehtävänään siellä on vastata talousasioista. Eikä vain taloudesta vaan rahasta. Hän on vastuussa kylän uudelleenrakentamisesta. Ezio on tässä vain rahoittaja.
Claudian rooli vahvistuu "Brotherhoodissa", jossa hän johtaa bordellia, Rosa de Fiorea. Peli itse asiassa rakentaa "Damsel in distress" -ironian kun Ezio rientää pelastamaan sisartaan joka onkin täysin kyvykäs huolehtimaan itsestään. Tämä kaari huipentuu "Revelations" -pelissä jossa Ezio käy koko ajan kirjeenvaihtoa Claudian kanssa. Sillä Claudian tehtävänä on johtaa assassiineja sillä aikaa kun Ezio on suorittamassa muita tehtäviä.
Statistiassassiineistä Shao Juniin
Jos katsotaan sitä miten pelisarja suhtautuu sankarillisiin naisiin, on huomattava että assassiinien järjestö on ihmeellisen sukupuolineutraali. Kun assassiineja rekrytoidaan "Brotherhoodissa", on tätä varten suoritettava tehtäviä. Rekrytoitavat voivat olla sekä miehiä että naisia. Ja tehtävien rakenne on sama. Sukupuoli ei vaihda sitä miten rekrytointitehtävä tapahtuu. Samoin "Revelations" on täynnä rekrytoitavia assassiineja ja näissäkin on sekä miehiä että naisia tarjolla. Lisäksi kun valitaan jokaiseen tukikohtaan johtaja, tehtävän voi ottaa niin mies kuin nainenkin.
Tämä toki tarkoittaa lähinnä sitä että nainen kelpaa alaisiksi. Mutta "Assassin's Greed: Embers" pitää protagonistina Shao Jun -nimistä kiinalaista naisassassiinia. Ezio Auditore on hänelle tukeva mentorihahmo. Eli suunnilleen samaa mitä Paola on Eziolle ACII:ssa. Lisäksi ei voi olla mainitsematta "Assassin's Creed III:Liberationia". Sen sankarina on Aveline de Grandpré, joka on nimeään myöten nainen. Hän ei myöskään pukeudu naisellisiin pinkkeihin kaapuihin tai tee sellaista mitä Sarkeesian on moittinut stereotyyppiseksi ja haitalliseksi naisten tasa-arvolle. Hän tekee samaa mitä miessankaritkin.
Moni voisi pitää tätä kosmeettisena. Onhan hahmo mies jolle on luotu naisidentiteetti. Mutta Sarkeesian on tuonut esille sitä miten tärkeitä naissankarit ovat. Ja on kehunut juuri sitä että heidän annetaan käyttää samoja keinoja mitä miessankaritkin. Ja tässä mielessä AC -pelisarja kyllä näyttää sellaiselta että Sarkeesiania tukevien feministien pitäisi kehua tämän sarjan uraauurtavuutta ja oikeaa asennetta.
Jumalaisia naisia.
Eikä asia jää tähän. Kaikki AC -pelit pyörivät "suuren salaliittojuonen" ympärillä. Tämä tarinaosuus koostuu "hippieshitkertomia keräävistä" kohtauksista joissa pyörii mukana jumalia. "Ensimmäinen sivilisaatio" on jättänyt jälkeensä viestejä. Ja enemmänkin. Koko taustajuoni voidaan selittää siten miten eri jumalat ovat keskenään erimielisiä ja ohjailevat ihmiskuntaa. Hahmot ovat paikoitellen jopa näiden hahmojen naruista vetelemiä. Intressejä kun ei ajeta aina rehellisyydellä vaan myös manipulointia käytetään. Näillä jumalilla on sitten naisyliedustus. Minerva ja Juno ovat naisia. Heidän merkittävä roolinsa näkyy ACIII hippieshitin läpitunkemasta lopusta.
Loppuyhteenveto:
Assassin's Creedin tapa käsitellä naisia ei ole täysin ongelmaton. Mutta se on itse asiassa yllättävän tasa-arvoinen. On enemmän syytä kiittää kuin moittia pelisarjaa ja sen naiskuvaa. Ongelmat ovat lisäksi vahvasti vähenemään päin. Kun sarja on edennyt, ovat ongelmalliset kulmat selkeästi vähentyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti