lauantai 4. lokakuuta 2014

Seli seli


Ylioppilaslehdessä oli kolumni humanistilta. Sen perushenkenä oli varsin klassinen ajatus siitä että luonnontiedesuuntautuneet tiedemiehet ovat ylimielisiä. Esimerkiksi Esko Valtaojasta, jota hän tituleeraa "tiedepaaviksi" hän sanoo "hän ymmärtää kaikkien muiden kannat ja suo relativismin ja suhteellisuuden itselleen, mutta ei muille." ja sitten toisaalta hän sanoo "Kosmologi Syksy Räsänen voi sanoa, että ”olemassaolollamme ei ole kosmista tarkoitusta, teoillamme on vain se merkitys, minkä niille annamme, ja olemme vastuussa niistä vain toisillemme” ilman, että hän kuulostaa jääkaappimagneetilta."

Kykenen jossain määrin ymmärtämään Reineskosken idean. Esimerkiksi uusateistien kohdalla olen enemmän kuin hieman huvittunut Sam Harrisin viime päivien toiminnasta. Harris joutui eräiden lausuntojensa vuoksi feministien hampaisiin. Ja hänen ainut tapansa ratkaista asia on se, että kun hän on kuopassa hän alkoi kaivamaan syvemmälle. Hänen nonpoligynsä piti sisällään samoja asenneongelmia joista häntä syytettiin. Ilmeisesti hän päätteli niin että "se ei ole asennevikaista jos se on fakta".

Mutta itse viesti pitää sisällään sen syvemmän ongelman. Nimittäin sen, että kirjoittaja pelaa kaksilla korteilla. Olen itse asiassa huvittunut siitä miten sitä ollaan tuplavaikeuksissa aina. "Viimeistään silloin, kun tiedemiesselittäjä joutuu puolustautumaan, se heittäytyy marttyyriksi. Siitä huolimatta, että kaikki tieteellinen tieto puoltaa ihmisen roolia ilmaston lämpenemisessä, useimmat ilmastotutkijat kieltäytyvät keskustelemasta kriitikkojensa kanssa julkisesti. Ilmastonmuutoksen kieltäjät saavat edelleen larpata kriittistä tiedettä ja puheenvuoron, koska tiedemiesselittäjää ei huvita enää leikkiä. Miksi?" Enkä tässä viittaa nyt siihen miten turhauttavaa on esimerkiksi siinä että kreationistit toistavat vuosikymmenestä toiseen täsmälleen samoja virheitä. Tai miten psykologia näyttää että ihmiset suojelevat maailmankuvaansa käsienheilutteluin niin että keskustelu muuttuu inttämiseksi, eli joksikin joka on hedelmällisin ohittaa. Vaan siihen että tässä vaaditaan keskustelua. Nimittäin mitä käy jos keskusteluun osallistuu? "Julkiseen sananvaihtoon Valtaoja alentuu lähinnä uskonnon kanssa. Papin kanssa kirjoitettu kirja Tiedän uskovani, uskon tietäväni on tieteellisen miesselittäjän tunnustus: hän ymmärtää kaikkien muiden kannat ja suo relativismin ja suhteellisuuden itselleen, mutta ei muille." Jos ei puhu, on kauhea ihminen. Jos puhuu niin "Kirjailija Rebecca Solnitin nimeämä ”mansplaining” tarkoittaa leimallisen maskuliinista tapaa muuttaa kaikki keskustelut monologeiksi ja alentuvasti selittää, mistä asioissa on kyse." Ei ole väliä jos on osaava vai ei. Sillä jos osaa suo relativismin ja suhteellisuuden itselleen eikä muille.

Humanistit pelaavat kaksilla korteilla. He sallivat erilaiset maailmankuvat, kunhan ne ovat humanistien hyväksynnän saamia. Maailmankuville pitää nykyään saada humanistien hyväksyntä. Tässä kohden mielenkiintoista onkin, että jos tiedemiehet ovat omineet faktat, niin humanistit ovat omineet hyväksyttävän maailmankuvan. Jos tästä poikkeaa, niin saa päälleen termejä kuten "tiedepaavi", "jääkaappimagneetti", "ylimielinen", joku joka "manspleinaa" ja on muuten vain sellainen josta sanotaan että "Töykeimmillään ja räikeimmillään hän on alentuessaan yhteiskunnalliseksi keskustelijaksi." Kenties vastaus siihen miksi skientistit ovat vihaisia, miksi skientistit kohtelevat humanisteja ärsyyntyneesti ja nenäkkäästi johtuukin siitä että humanistit ovat kyllä tunkemassa uskonnon kanssa luonnontieteen alueelle, mutta uskonto ja maailmankuva on suojattu erikoisella kaksoisstandardilla. Sellaisella jossa skientistin on velvollisuus kertoa mielipiteensä jotta hänet voidaan haukkua ja solvata ihmisenä joksikin algoritmiksi. On vaikeaa kuvata maailmankuvaansa jos oman mielipiteen ääneensanominen on merkitty maskuliiniseksi vallankäytöksi,.

Kenties juuri tuo mainittu Valtaojan ja Pihkalan välinen keskustelukirja onkin tästä hyvä esimerkki. Sillä siinä on pappi ja tiedemies. Molemmat keskustelevat melko samantyyliseen sävyyn ja esittävät suunnilleen samanlaatuisia kannanottoja maailmasta. Kuitenkin kun mietitään miten ihmiset suhtautuvat tähän, korostetaan usein sitä että tiede ei voi selittää kaikkea. Josta päätellään non sequitur siitä että Valtaojan tulee olla vääremmässä kuin Pihkalan. Ja päätellään myös että pappi on keskusteleva ja avoin ja relativistinen esittäessään kannanottoja siitä miten ihminen, luonto, maailma ja yhteiskunta makaa. Kun taas jos Valtaoja tekee saman, se on järkyttävää munapäistä näsäviisastelua jonka tekee ihminen joka ei vaan osaa. Kenties ihmisille pitäisi tietää että se että luonnontieteet eivät täytä loogisen positivismin ehtoja ei ole ongelma tieteelle. Ja että humanistiset tieteet eivät ole näitä tietämisen esteitä suinkaan ylittäneet. Ja että relativisti harvoin on nöyrä, koska intressit ja valtapelit kuuluvat Derridankin ystävien mielestä siihen jota ei voi välttää. Eivät edes humanistit.

Luulen että ongelmana onkin se, että tiedemies tietää että hänen näkemyksensä on koherentti luonnotieteen kanssa. Ja monet muut asiat eivät. Kun pappi puhuu luonnontieteestä ja puhuu maailmankuvastaan, häntä ei syytetä mistään. Ei vaikka hänen perustelunsa olisivat heikommin argumentoituja kuin tiedemiehellä ja faktansa retuperällä. (Heidän kohdallaan pahinta näyttääkin olevan näiden faktojen korjaaminen, vaikka nämä olisivat kuinka luonnontieteen alueelle pomppivia.) Väitän että Valtaoja kuten Räsänenkin tietävät objektiivisuuden rajat. Väitän että valtaosalle skeptikoista ja skientisteistä on ilmselvää että he lähinnä puhuvat konsepteista jotka ovat nykyään tarpeellisia luonnontieteenteossa ja pitävät muita todistustaakan alaisina jotta he itse ottasisivat ne vakavasti. - Tämä lienee selvää jopa aivan alimmalla suomi24 -tasolla.
1: Humanisti toki myös tietää tämän. Mutta harva ymmärtää sen samoin kuin "skientistit" ; heidän on vaikeaa ymmärtää että tämä ei ole sitä mitä humanistit tekevät. Eli hanki dogmeja ja ehdottomuuksia jotka ovat syvää absoluuttia totuutta josta ei suostuta joustamaan koska maailmankuva on se syvin kunnioituksenaihe. Todistuksen taakka -kohta on muistutus erehtymisen mahdollisuudesta. Falsifioituvuudesta. Se, että tämä olisi teoriassa mahdollista mutta humanistit eivät onnistu onkin se joka eniten ärsyttää. Sillä Räsäsessä ärsyttää "ihmistä korkeamman merkityksen puute" -mielipide, eikä se mitä mieltä hän on fysiikasta. Tätä ei vain haluta tunnustaa, koska humanisti pelaa aina tekopeliä jossa hän itse on avomielinen. Siksi erimielisiä, niitä joiden maailmankuva ei saa humanistin "approved" -leimaa, pitää halveerata ja haukkua kolumneissa hassuilla lisänimillä jotka iskevät skientismiin eikä siihen että heillä on ikäviä mielipiteitä. Oikea syy ei ole se mikä sanotaan ääneen.

Tämän konseptin sisäistäminen näyttää sen sijaan olevan vaikeaa yliopistoon päässeille humanistineropateille jotka kutsuvat erikoisalueekseen sen että he ymmärtävät ihmistä ja ihmisyyttä. Tämä hämmästyttää. Siis se, että kaiken maailman jääkaappimagneetit tietävät oman roolinsa nöyremmin ja avoimemmin kuin tiedon epätäydellisyyttä ja ihmisläheisyyttä opettavat kaikkitietävät intellektuellit jotka paitsi saavat kommentoida universumin synnystä sielun olemassaoloon, niin myös tietävät mikä on ja ei ole yleisinhimillistä ja Totta.

Uskovaisten hyppiminen on ihanan lempeää ja humaania kanssakäymistä. Heidän kanssaan on ikään kuin velvollista keskustella koska heidän asiansa ja näkemyksensä ovat niin tärkeitä että ne on lyöty "yleisinhimillisiksi". Jos tästä ei ole samanmielinen on velvollinen sanomaan asian ääneen, mutta samalla humansti lyö lehteen kuvan siitä että tämäntyyppinen hahmo olisi jotenkin vähemmän ihminen. Ja siitä tuo koko ylioppilaslehden kolumnissa oli kyse.
1: Voisin olla asiaton ja sanoa että tämä on estrogeenipäissä tehtyä nalkuttamista jota naikkoset tekevät koska heistä on tärkeää valittaa jos he pahastuvat kun joku on erimielinen eivätkä tee kuten pirttihirmu kaulimineen tekee. Ja se olisikin asiatonta. Tosin se olisi argumentatiiviselta rakenteeltaan täsmälleen samanlaista sukupuolistereotypisoivaa ja halveeraavaa kieltä kuin "mansplaining".

Ja tämän jälkeen jos joku pahastuu puolella tavullakaan, humanisti sanoo että kunnon skientistillä ei ole tunteita ja menee pahastumaan kaltaistensa joukkoon. Ihmettelemään miten röyhkeitä ne ovat ne skientistit. Jotka eivät joko keskustele tai keskustelevat. Eli kummassakin tapauksessa tekevät jotain aivan järkyttävää. Eli eivät tunnusta humanistien ylivaltaa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Onneksi olen naturalistisesti painottunut filosofi, joten en ole luonnontieteiden rajoittama. Minun kauniissa historiallisessa maailmankuvassani kaikki minulle vittuilevien sekundantit voivat ottaa yhteyttä minun sekundantteihini ja sitten he voivat aivan rauhassa joku aamu kattaa aamiaisen yhdelle. (Ihan sen takia että saa syödä minun puolestani yksinään.)

2 kommenttia:

Jklak kirjoitti...

Olen kokenut omakohtaisesti että suuri osa tapaamistani humanisteista (joiden kanssa minulla on ollut vuorovaikutteista yhteistoimintaa) ja (näiden) humanistien väitteistä, ei tunnusta ajatusten, väitteiden ja teorioiden tahi falsifiointia. Heille kaikki on "mallia" todellisuudesta.

Toki löytyy niitäkin jotka hakevat ilmiöiden takana olivia syy- ja seuraussuhteita. Mutta nämä yksilöt eivät sitten kunnostaudukaan inttämisessä, kuten toiset....

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Vaimolla on tutkinto kasvatustieteistä. En oikeasti dissaa humanisteja. Näitä "humanisteja". No, he on oma lukunsa.