tiistai 9. elokuuta 2016

"Median epäonnistumisesta" puhuva viittaa usein omiin epäonnistumisensietokyvyttömyyksiinsä.

Fundamentalistikonservatiivit ovat tavallisesti oikeuttaneet kovia oikeistolaisia linjojaan - jotka jostain syystä korreloivat vahvasti konervatiivisen kristillisyyden kanssa vaikka teoriassa ei olisi pakko - talouskasvulla. Talouskasvu on ydinmittari jolla heille mitataan yhteiskunnan toimivuutta.

Paitsi että he moittivat Obamaa epäonnistumisesta. Joka on hämmentävää siinä mielessä että USA:n talous on kasvanut koko hänen toimintansa aikana. Toki syynä voi olla se, että kapitalistinen talouskasvu tuskin on näkynyt tavallisen amerikkalaisen lompakossa. Mikä taas johtuu ihan siitä pikkuasiasta että oikeistolaiset teoriat filantrokapitalismista tai tihkumisteorioista ovat kukkua.

Tosiasiassa konsetvatiivit toimivat tunteella ja tekevät tunneratkaisuja. Siksi he puhuvat niin paljon arvoista. Arvoista jotka eivät ole sellaisia ei-mielipiteistä riippuvaisia perusarvoja kuin objektiivinen á hinta. Tosiasiassa argumentit yhteiskunnan kehityksestä ovat triviaaleja. Koska heidän päässään perusarvojen noudattaminen johtaa syy-seuraussuhteen kautta näihin lopputuloksiin, ei heille eroa arvokeskustelun ja talouskasvukeskustelun välillä ole. Ja koska he uskovat yhteyteen tiukasti ja vaikka tosiasioita vastaaan, he ilmentävät tihkumisteorioita ja muita ad hoc -fantasioita joilla he voivat olla Obamakriittisiä luopumatta fiksoitumistaan talouskasvuun.
1: Itse hakisin Obaman epäonnistumiselle toisia syitä. Niitä voi löytää kun tulee ulos laatikostaan. Tämä on helppoa jos laatikko on kuvitteellinen, fiktiota. Perhearvoperustatunteilua. Eikö kukaan ajattele lapsia ja talouskasvua -kauhistelua.

Mutta tälläinen irtautuminen tunneasioista on vaikeaa. Elämmehän postmodernia jälkifaktuaalista aikaa. Aikaa jolloin validia politiikkaa tehdään viestintästrategioilla jotka ovat tuttuja salaliittoteorioista ja pseudotieteistä. Eli strategiana on vaatia todisteita ja jos niitä annetaan niin moititaan lähde epäuskottavaksi ja vedotaan omiin "vaihtoehtoisiin" lähteisiin. Jotka sitten ovat ehdottomasti parempia.
1: Huomiotaherättävää on että lähteeseen kohdisteaan sellaisenaan kaivon myrkyttämistä ilman että Metodiin puututaan pätkääkään. Eli ei mietitä miten lähteen data on kerätty ja analysoitu. Miten faktat on tarkistettu. Jne. Jotka eivät koske sitä mikä on lähteen agenda vaan sitä miten tämä agenda on tehnyt työnsä. Asiat tuomitaan siis sen mukaan mitä ideologiaa ne ajavat eivätkä sitä kautta miten he perustelevat kantansa.

Onkin erikoista että vaihtoehtotodellisuuksia, kuten kreationismia, ilmastonmuutosdenialismia, holokaustin kiistämistä ja vastaavaa harrastavat tahot nykypäivänä tuntuvat sanojensa tasolla vastustavan kaikista koviten nimenomaan relativismia ja postmodernismia. Ehkä tämä unohtuu kun he hyökkäävät poliittista korrektiutta eivätkä puolusta avomielisyyttä. Moderni konservatiivi on monin paikoin samanlainen haahu kuin liberaalilööperiä suoltava kristallitotuushippi. Paitsi että hän on negatiivinen. Joka tarkoittaa sitä että heillä on bonuksena paska persoonallisuus. Tällä ei ehkä kannattaisi ylpeillä.

Ei kommentteja: