Immanuel Kant ei ollut utilitaristi. Eikä utilitarismia tarvitse soveltaa Kantilaisilla periaatteilla. Silti näiden kohtauttamisesta voidaan saada jotain hauskaa. Tai ainakin katastrofin.
Jos otetaan perinteinen utilitaristinen ajatus, siihen voidaan liittää varsin Kantilainen näkemys universaalista ihmisten samanarvoisuudesta. Tämä tarkoittaa utilitaristisessa mielessä sitä, että jos voit testamentata elimistösi elimet kuudelle eri ihmiselle ja nämä pelastuvat tämän vuoksi niin sinun pitäisi tehdä näin vaikka kuolisit itse prosessissa aivan täysin varmasti. Sillä kuusi on enemmän kuin yksi. Ja sinä olet täysin samanarvoinen kuin muutkin.
Toisaalta jos jokaisen velvollisuus olisi toimia kategorisen imperatiivin mukaan, niin pitää hyvää tekoa jonain jonka tekee joko kaikki tai ei yksikään. Oletamme että kaikki ihmiset ovat hyviä. Ja edellisessä kappaleessa päädyimme siihen että se tuskin on se "ei yksikään". Lopputulos olisi se että jokaikinen ihminen olisi kuollut ja tosiasiallinen pelastuneiden määrä ei ole kuusi kertaa ihmiskunta. Elimet riittäisivät korkeintaan yhdelle ihmiskunnalle. (Korkeintaan koska joku sössii aina jotain, jopa ajatuskokeissa.)
Tämä olisi utilitarismin periaatteiden mukaan aikamoinen katastrofi eikä mikään ylläoleva voisi siksi päteä.. Ei vaikka sitä on johdettu utilitaristisella asenteistolla ja argumentistolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti