Tekikö Saddam Husseinin näköinen mies Movemberista feminismiä?

Movember on jokavuotinen marraskuinen hyväntekeväisyyskampanja. Sen ideana on kasvattaa viiksiä koko kuukausi ja ajaa ne sitten pois. Rahaa vastaan. Tempausten varat käytetään eturauhassyöpää vastaan taistelemiseen. Kampanja on järjetön, kuten monet muutkin hyväntekeväisyyskampanjat. Mutta ei se mitään. Sen alkulähteenä on Tom Betts joka on kertonut että kampanja sai kipinänsä baarissa tehdystä vedosta.

Kaiken kaikkiaan tyhmästä vedosta on siis kasvanut jonkinlainen maailmanlaajuinen kiristyskampanja jossa moni tekee rikoksen estetiikkaa ja tyylitajua vastaan. Viikset ovat ulkonäköasia. Mutta kenties tämä on tarpeen.

Movemberista on tullut kuitenkin jossain määrin miehille vastaava symboli kuin mitä rintasyöpänauhat ovat monille naisille. Se symbolisoi jotenkin ovelasti koko sukupuolta. Se on "miesasiamiesten" suosima kampanja. "Movember, a campaign in which men grow facial hair for a month, taps into a feeling among some men that male diseases like prostate and testicular cancer are not taken as seriously as women's." Mutta kun olemme jo maailmassa jossa viikset rinnastuvat sukuelinsairauteen, olemme antaneet periksi löyhille assosiaatioille. Mutta ei tässä mitään ; pelättyä sovinismia tässä on vaikeaa nähdä. Etenkään kun moni miesasiamies kannattaa tasa-arvoa eikä hae mitään kovin erikoista. Kun maskulinisti selittää että "All men are worthy of respect. We don't believe in cultural definitions of men" on vaikeaa nähdä tätä oikein muussa kuin feministisessä tai profeministisessä kulmassa. Tai jos voi nähdä näiden käsitteiden ulkopuolella jotenkin niin silti se on vähintään heteronormatiivisuutta vastaan.

Mehdi Sadaghdar, jonka youtubevideon laitoin alkuun, teki Movemberiin komediallisen käänteen. Hän teki viiksien ajelusta performanssin. Peräti hyvin äijäilylle tyypillisen performanssin. Sellaisen "Extreme Duudsonit" tai "Jackass" -temppuilun joka mielikuvissa nähdään nimenomaan miestyhmäilynä. Kuitenkin itse viesti voidaan nähdä (pro)feministisenä. Hän nimittäin ajoi viiksiään sellaisilla keinoilla joita naiset käyttävät säärikarvojensa ajeluun. Näkökulmassa lähestytään sitä että yritetään lähestyä asiaa vaikka tiettyjä biologisia ruumiinrakenteellisia eroja onkin. Pidän tätä hyvänä keinona lähestyä ongelmia ja nähdä niitä toisenkin kannalta. Ja kun tästä tehdään miehistä sankaroitumista - sillä pöljällä tavalla jolla se sitä on - kunnioitus siirtyy myös naisille.

Viiksien ulkonäkökulma voidaankin tätä kautta siirtää johonkin muualle. Eli naisten säärikarvoihin. Säärikarvojen kohdalla on itse asiassa melko paljon feminististä keskustelua. Kysymys on siitä että paljonko kipua ja tuskaa ulkonäköä vastaan on pakko laittaa. Asioita yhdistää se, että viikset vaikuttavat. Naiset ovat minun kohdallani joskus valittaneet asiasta, etenkin kun oli nuorempana jolloin ympäristössäni oli sellaisia naisia joilla oli kiinnostusta ja valtaa tämänlaisiin yksityiskohtiin. (Sittemmin viikseni ovat vaikuttaneet lähinnä kauppa-asioinnissa saamaani asiakaspalveluun.) Viikset voivat olla tyylittömiä, rumia tai viestivät kalapuikkopervoja mielikuvia. Viikset voivat vaivata suutelussa ja muissa vastaavissa mutta tässä yhteydessä nimeltä mainitsemattomissa askareissa. Viikset luovat ensivaikutelman.

Säärikarvoissa onkin kyse vähän samasta asiasta.