Kenkää nokkaan

"Avarassa Luonnossa" oli dokumentti jossa käsiteltiin kenkänokkia. (Tämä kohta löytyy youtubesta englanniksi.) Vaikuttava elementti on se, että kenkänokille syntyy usein kaksi jälkeläistä joista toinen kuolee pois. Merkittävää on se, että emo tukee vahvempaa ja jättää heikomman heitteelle.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen käyttäytymistapa. Se muistuttaa r -strategiasta ja K -strategiasta. Eläinkunnalla on monenlaisia strategioita hoitaa jälkeläisiään. Ja on useita eri strategioita jotka ovat evolutiivisesti hyödyllisiä. Ääripäissään voidaan sanoa että (a) K-strategia on helppo muistaa "Kunnollisten strategiana" (isolla K:lla). Siinä jälkeläisiä tuotetaan vain vähän ja näitä hoivataan ja huolletaan. (b) Sitten on r-strategia joka on helppo muistaa "renttustrategiana" (pienellä r:llä). Siinä jälkeläisiä tuotetaan paljon eikä niitä hoideta.

Nyrkkisääntö toimii hyvin. Mutta kenkänokka on haaste mielikuvalle. Joskaan ei strategialle. On vaikeaa yhdistää mielikuvaa hoivasta siihen miten kenkänokka kohtelee heikompaa poikastaan. Mutta on syytä katsoa pintaa syvemmälle.
1: K -strategia toimii tehokkaammin jos ympäristö on ennustettavalla tavalla haasteellinen. Ideana on se että ei ole järkeä tuottaa jälkeläisiin variaatiota vaan panostaa jälkeläisiin niin että niillä on parempi mahdollisuus selviytyä.
2: r -strategia taas on yleinen kaikissa niissä olosuhteissa joilla vanhempien hoiva ei kasvata jälkeläisten eloonjäämistä. Jos ympäristö on satunnainen tai kovin vaaraton ei panostamisessa ole järkeä.

On toki totta että "matalan tason vanhemmuus" eli sellainen tilanne jossa jälkeläisiin ei panosteta johtaa jälkeläisten hylkäämiseen ja ignoroivaan käytökseen. Mutta samalla on huomattava miksi K -strategiassa ei tuoteta hirvittävän montaa jälkeläistä hoidettavaksi. Syynä on se että kasvatus on jopa suurempi panos kuin lisääntyminen. Kun itse lisääntyminen on vain pieni osa panosta on jokainen lisälapsi suuri riippakivi. Siksi vähäisten resurssien ympäristössä voi olla kätevää tuottaa muutama jälkeläinen ja hoitaa kunnolla sitä joka näyttää selviävän parhaiten. Kenkänokan tavalla hoitaa asia K -strategikko joka ei voi tuottaa kahta tankkia tuottaa yhden tankin, mutta käyttää pohjana parasta perusmallia muutamasta kokeillusta.

Toki tämä korostaa että K-strategia ja r-strategia ovat jatkumoita. Ihmiselle synnytys on iso panostus ja riski joten useampien jälkeläisten pykääminen ei ole yhtä hyvä strategia kuin kenkänokalla. Toisaalta jos kenkänokka eläisi ympäristössä joissa jälkeläisten kasvatus onnistuisi hyvin vähillä resursseilla se voisi hoitaa useampiakin jälkeläisiä. Ja jos ne olisivat oikein oikein helppoja se voisi antaa jälkeläisten juosta vapauteen suu auki kun ruoka kävelisi sinne. Jatkumon paras paikka riippuu aina myös ympäristöstä ja siitä mitä lisääntymisrakenteita lajilla on jo siinä vaiheessa käytössään. Ja miten muuntuva ympäristö on. Siksi on hyvä miettiä strategioita ääripäinä jotka toimivat yleensä, kun se huippukohta on sitten jossakin hieman tilannekohtaisessa paikassa.

Kun asiaa miettii näin, oman jälkeläisen hylkääminen K -strategikolta alkaa näyttämään hieman arkijärkeen osuvammalta. Samalla selviää että hellä luonto is not. Moni toki hakee luonto-ohjelmista sitä mitä lähinnä "Pingviinien matkan" kaltainen tarkasti valittua marginaalista lajia seuraava elokuva voi tarjota.