tiistai 18. marraskuuta 2014

Ei olla kreationismia?

Areiopagissa oli kirjoitus ID -liikkeestä. Siinä mainittiin yksityiskohta ID -liikkeen perustajasta, Phillip Johnsonista. "... Johnson oli muutenkin etsimässä elämälleen uutta suuntaa: hän oli kääntynyt evankelikaaliseen kristinuskoon jonkin aikaa sitten. Uusi suunta löytyi lopulta kirjakaupasta, jossa Richard Dawkinsin ja Michael Dentonin evoluutioteoriaa käsittelevät kirjat oli asetettu vierekkäin. Dawkinsin teoksen mukaan evoluutioteoria voi selittää kaiken biologian mutkikkuuden, ja samalla paljastaa meille maailman, jolla ei ole jumalallista tarkoitusta. Dentonin mielestä evoluutioteoria puolestaan oli ”teoria kriisissä”, ja biologian ihmeellisyyksien selittämiseksi olisi palattava vanhaan suunnitteluajatukseen. Johnsonin mielestä kirjojen erimielisyys oli kiinnostavaa, sillä molemmat kirjoittajista olivat biologeja. Miten oli mahdollista, että kaksi biologia voi vetää näin erilaisia johtopäätöksiä tutkimusaineistosta? Voisiko olla niin, että johtopäätöksiä ajaa ainakin osin myös ideologia ja filosofia?" Johnsonin kanta on tässä mielenkiintoinen, koska Denton on muutakin kuin biologi. Hän on kreationisti. (Joskin sittemmin mieltään muuttanut sellainen.) Lisäksi Dentonin argumenttien henki on ID:n puolella. Sillä ID on muutakin kuin postmodernia maailmankuvakeskustelua. Se on keskustelua jossa ajatellaan että ID on tieteellinen teoria. Luomisnäkökulma painottuu Dentonin puolelle. Tämä on erikoista koska ID yleisesti korostaa virallisena totuutenaan sitä että se ei ole kreationismia.

Yhteyksiä on kiistettykin varsin innolla. Esimerkiksi Michael Behe sai RC -konseptinsa kanssa epämiellyttävää julkisuutta kun ihmiset muistivat kreationistien argumentteja. Umpikreationisti Henry Morris esitti jo 1974 kirjassaan "Scientific Creationism" että evoluutiota voitaisiin moittia helposti. "This issue can actually be attacked quantitatively, using simple principles of mathematical probability. The problem is simply whether a complex system, in which many components function unitedly together, and in which each component is uniquely necessary to the efficient functioning of the whole, could ever arise by random processes." On selvää että määritelmä muistutti kiusallisen paljon Behen omaa määritelmää. "Darwin's Black Box" - joka on kirjoitettu parikymmentä vuotta Morrisin kirjan jälkeen vuonna 1996 - määrittelee sivulla 39 että "By irreducibly complex I mean a single system composed of several well-matched, interacting parts that contribute to the basic function, wherein the removal of any one of the parts causes the system to effectively cease functioning. An irreducibly complex system cannot be produced directly (that is, by continuously improving the initial function, which continues to work by the same mechanism) by slight, successive modifications of a precursor system, because any precursor to an irreducibly complex system that is missing a part is by definition nonfunctional. An irreducibly complex biological system, if there is such a thing, would be a powerful challenge to Darwinian evolution."

Behe ei ymmärrettävästi ottanut esille sitä että samanlaisuus kertoo että argumentti ei ole mikään uusi ja eikreationistinen vaan lähti puolustamaan sitä että hän ei ole plagioinut argumenttia. Tämä on jossain määrin red herring. Se, että sanotaan että ID on kreationismia se vaatii sen että tunnetaan kreationistien argumentit ja nähdään että ID on jotenkin oleellisesti ristiriidassa niiden kanssa. Mutta tämä strategia on tietysti "parasta mitä voidaan" kun tilanne on noinkin selvä. Siksi viralliseksi totuudeksi muodostui se, että hän korosti että hän ei ole tutustunut kreationismiin. Muualla hän on korostanut että kreationismi ei ollut vakuuttanut häntä, joka taas vaatisi asiaan tutustumista. Samalla kreationistien sivuille tehdyistä haastatteluista selviää kuitenkin että Behe fanittaa em. Dentonia. "I knew he had praised Michael Denton’s book Evolution: A Theory in Crisis." Ja ei ihme että hän on kuullut. Sillä Behe on kehunut Dentonia ja kuvannut häneen tutustumistaan käänteentekeväksi; "In the late 1980s, when I was an associate professor of biochemistry, I read the book Evolution: A Theory in Crisis by a geneticist, Michael Denton. And in it, Denton presented a number of arguments against the Darwinian theory that I thought were good arguments and that I had never heard of before. I became angry because here I was a professor of science at a leading university and had never heard these criticisms, let alone how to answer them. I became angry because I had been led to believe in the Darwinian theory, not because the evidence was compelling, but because that's what I was expected to believe."

Toki ilman tätäkin olisi vaikeaa uskoa että Behe ei olisi tuntenut kreationistien argumentteja. Sillä Morrisin argumentti tiivistyy "mitä hyötyä on puolikkaasta silmästä" -tyyliseen argumentistoon. Joka on kreationistiklisee. Tämä taas on tehnyt liikehdintää USA:ssa sen verran runsaasti että väite on yhtä uskottavaa kuin väittäisi että ei ole kuullutkaan "Harry Potterista". Vastaavia väitteitä kuulee usein avaruusolentojen kaappaamaksi tulleiden kertomuksista. Väitetään että tarinoiden samanlaisuus on todiste kaappausten yhteisestä ytimestä kun lapset tai monet syrjäseutujen ihmiset eivät olisi tutustuneet ilmiöihin. On hyvin vaikeaa uskoa että tämä olisi mahdollista. Että "ei olla koskaan kuultu". "I Want to believe" -juliste on hieman kuin McDonald's -kyltti. Voit olla syömättä pikaruokaa mutta kyltistä tulee silti tuttu. Tuotemerkeistä on tullut kaikille tuttuja symboleita.

Itse näkisin että Pierre Bayard on kenties rakentavin taho ottaa tässä kohden esille. Hänen kirjansa "Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut" korostaa että monet tietävät paljonkin Shakespearen kirjojen sisällöstä vaikka ei olisi koskaan lukenut tai edes pitänyt käsissään kyseisiä teoksia. Perheessä voidaan kieltää fantasiakirjallisuus ja pitää "Harry Potteria" vastenmielisenä saatananpalvontana. Mutta silti lapsi todennäköisesti osaa nyrpistää nenäänsä kuullessaan nimen "Dumbledore" tai "huispaus" -sanan. Sillä tieto asioista leviää. Kulttuuri leviää sanoissa, teoissa ja kuvissa niin montaa kanavaa kautta että on käytännössä mahdotonta sensuroida asioita. Samasta syystä Suomessa syntyneelle ja Suomessa kasvaneelle esitetty kysymys "Oletko kuullut Jeesuksesta" on idioottimainen. Ei siihen voi sanoa muuta kuin sarkastisesti "no arvaa"...

Ei kommentteja: