torstai 17. maaliskuuta 2016

Paketoitumisesta

I'm a pad'man
Olen viimeisen parin viikon aikana ajanut sisään mittatilausgambesoniani. Se perustuu 1500 -lukulaiseen malliin. Ja se on luultavasti paksuin gambeson jonka olen koskaan nähnyt. Itselläni on toki toinenkin gambeson. Mutta se on tätä huomattavasti ohuempi. Se on kätevä suojus jonka päälle voi laittaa ketjupanssaria tai vaikka levypanssariakin.

Tämä gambeson on kuitenkin sellainen "nakkitakki" jonka pitäisi toimia aivan yksinäänkin harjoittelussa ja muussa elämässä. Lisäksi se on ryhdikäs ja tyylikäs. (Ja se pakottaa minutkin sellaiseksi.) Se on tavallaan myös divaani. Voin nimittäin esimerkiksi lankuttaa sen kanssa niin että menen asentoon, rentoudun ja annan takin kannattaa minua. (Ainakin näin aluksi.)

Tämä on vaatinut jonkin verran vääntäytymistä. Sillä gambeson on tehty mittojen mukaan. Se mahtuu päälle hyvin tarkasti. Valitettavasti se on myös niin paksu että se ei aluksi tahtonut vääntyä tasaisesti. Ja näin sitä piti "pehmittää päälle". (Tähän liittyy sellaisia asioita kuin se että olen hakannut itseäni ties mihin ja ties millä. Ja muutkin ihmiset ovat lyöneet minua pyynnöstä.) Näin kangas on taipunut sellaiseen muotoon että voin esimerkiksi laittaa nappeja päälle. (Takki suljetaan ajanmukaisilla napeilla. Prosessi on sellainen että siihen mielellään ottaa apua. Olen tosin kehittänyt nuoravetoisen järjestelmän jonka avulla kykenen napittamaan takin ylleni yksinkin. Se vie tosin yllättävän paljon aikaa.)

Olenko se vain minä,
vai onko täällä
sinustakin kuumaa?
Gambeson on sen verran paksu ja kuuma että en oikein tahtoisi laittaa sen lisäksi ylle mitään. Paitsi ehkä talvella. Se näyttää suhteellisen painavalta. Ja se onkin aika painava. Se on kuitenkin enemmänkin kuuma. Ja suojelee paremmin kuin voisi luulla. Se, että materiaalina on "vain kangas" on illuusio. Toisaalta gambeson on tällä paksuusasteella jotain joka muistuttaa siitä miten se eroaa ketjupanssarista ja levypanssarista.

Yleinen luulo on että ketjupanssari - ja etenkin levypanssari - olisivat automaattisesti rajoittavia. Olen itse kuitenkin esimerkiksi kiipeillyt ja diskotanssinut ketjupanssari päällä. Tiedän ihmisiä jotka tekevät kuperkeikkoja levypanssari päällä. Ne eivät rajoita liikkumista. Ketjupanssari joustaa ja taipuu eikä se rajoita liikeratoja - se tekee niistä vain väsyttäviä. (Kysymys on kunnosta eikä liikkuvuuden rajoittamisesta sinällään.) Levypanssari taas ei taivu ja jousta mutta se on nivelletty parhaimmillaan niin tarkasti että periaatteessa ne taipuvat suojausominaisuuksiaan menettämättä sellaisiin asentoihin että minä en taivu niihin edes ilman panssaria.

Gambeson on kuitenkin aivan toinen asia. Kun suojaa haetaan kankaalla, efekti tulee kerroksista. Tämä vaatii tietyn määrän materiaalia. Ja siitä seuraa se, että en esimerkiksi kykene nostamaan käsiäni kovin ylös tämän gambesonini kanssa. Tämä panssari rajoittaa liikeratojani enemmän kuin suunnilleen mikään.

Tähän on liittynyt myös eräs pieni ajatus. Joka voi olla tosi tai ei olla. Kun mietitään italialaista miekkailuperinnettä. Fiore dei Liberillä on monia sellaisia asentoja joita en kykene uudessa gambesonissani tekemään.  Esimerkiksi Fenestrat ja Posta Donnat jäävät hieman vajaiksi. Ja kun yritän tehdä niitä, vajaa asentoni näyttää kovasti samalta kuin Fillipo Vadin tyylistä tutut asennot. Molemmat edustavat italialaista koulukuntaa. Ja jotenkin minulla on sellainen tuntuma että kenties taustala on sitä että käytössä on ollut erilainen panssarointi.

2 kommenttia:

Tom Kärnä kirjoitti...

Tein ilmeisesti viime yönä punkassa jotain sellaista, minkä vuoksi aamulla herättyäni kylkiluuni olivat taaempaa hieman hellinä. Ehkä gambeson voisi ajaa saman asian?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ajaa kyllä. Minulla itse asiassa on ollut kyljet aivan tajuttoman kipeinä tämän muokkausprosessin jäljiltä...