lauantai 19. maaliskuuta 2016

Menneiden muistelulla paalua silmästä

Sakari Selin oli kieltämättä ns. kommunistinen kirjoittaja. Hän kuitenkin kaivoi historiasta esiin asioita jotka voitiin sitoa sen ajan aineistoon. Vaikka materiaalia onkin paikoitellen moitittu muistelmanoloisuudesta. Ja siinä on nähtävissä sanoja joiden sisältöä tulee lieventää mielessään monta astetta. (Esimerkiksi kun puhutaan "äärioikeistosta" aina kun jossain haiskahtaa vähänkin oikeistolaisuus, voidaan lukea teksti siten että "äärioikeistolaisuus" merkitsee tässä kontekstissa jotain aika laimeaa. Ja jatkaa menoa.) Minusta on valaisevaa ottaa esiin lainaus hänen kirjastaan "Kun valtiopetos oli isänmaallinen teko – Nuoret sodassa Hitleriä vastaan". Siinä nimittäin selitetään miten siviilirekisteriin meneviä kohdeltiin silloin kun järjestelmää pykättiin.

"Siviilirekisteriläisten yhdistyksetkään eivät saaneet kauan toimia. Kirkollinen taantumus näki Kotimaa -lehdessä ”koko kristillisellä perustalla olevan yhteiskuntajärjestelmän alkavan horjua, jos ei näitä järjestöjä lakkauteta lain ja hyvän tahdon vastaisina”. Vastaavaa tekstiä julkaisi myös tamperelainen Aamulehti. Aamulehti tiesi kertoa 10.5.1939, että yhdistystä vastaan on nostettu syyte, vaikka se toimitettiin yhdistykselle vasta 12 päivää myöhemmin 22.5. Silloisen oikeuslaitoksen ripeyttä todistaa, että Tampereen raastuvanoikeus lakkautti paikallisyhdistyksen jo kolme päivää myöhemmin 25.5.1939.14 Siviilirekisteriläisten liittyminen 1930-luvun yleiseen vasemmistolaiseen toimintaan on selvä asia. Kirkolla oli ollut jyrkkä oikeistolainen rooli aina kansalaissodasta lähtien. Nämä järjestöt keräsivät puoleensa myös muita kuin työväenliikkeen jäseniä, joille äärioikeistolainen pappisvalta oli vastenmielistä."

On erikoista että kirkko ei ole tehnyt tiliä näistä teoistaan kovinkaan aktiivisesti. Mielestäni puhutaan instituutiosta jonka toimijoita tuolta ajalta on ollut hengissä pitkään minun elossaoloaikanani joten kyseessä ei ole vastuun siirtämisestä ihmisiin jotka eivät ole olleet missään tekemisissä asian kanssa. Ja kirkon tulisi joka tapauksessa miettiä miten kaikki nämä menneisyyden pahat teot kompensoidaan. (Kirkko väistelee syyllisyyttään ja puhuu pehmeitä. En ole koskaan kuullut että se ehdottaisi hoiatvansa korvauksia väärin tehdyille. Vaikka väärintekijät olisivat ellossakin. Ja pahantekotoiminta institutionaalista. Tämä asettaa riman toimijalle joka markkinoi itseään ennen kaikkea eettisenä konstruktina.)

Vielä mielenkiintoisempaa on huomata että tarina turmeluksesta ja siitä miten muutokset tuhoavat yhteiskunnan ja uhkaavat sitä ovat pysyvä tila. Onkin erikoista että yhteiskunnan tuhoa manaavat vetoavat tuntemattomiin riskeihin ja pitävät kaikkia muutoksia jonkinlaisina yhteiskuntakokeina joissa on tietenkin riskejä joiden uskotaan aktivoituvan vakavasti.

Itse uskallankin vetää tästä asenteilusta induktion. Induktion joka ei perustu tuntemattomiin riskeihin vaan joka nojaa tiedettyihin faktoihin ; Menneisyydessä lähes kaikki muutokset ovat aikaansaaneet uskovaisissa ennakkopaniikin yhteiskunnan tuhosta. Tuhoa ei ole koskaan tullut. Tämä on toistunut useita kertoja. Niinpä kun seuraavan kerran kuulemme yhteiskuntatuhofantasian voimme induktiivisesti olettaa että todennäköisyys tuholle ei ole kovin suuri.

Sitä ennen vaadinkin todisteita menneisyydessä tapahtuneista yhteiskunnan toimintakyvyn totaalisista lakkaamisista näiden mainittujen ennakkotuhojen jäljiltä.

Samoin tulkoon kohdeltavan myös jokaista ties minkä profeettaa. Jos esimerkiksi manaat että ensi kesästä tulee maahanmuuttajien vuoksi katastrofi, ei riitä että nyt jaat MV -lehden linkkejä ja nyökyttelet. Kun syksy tulee sinulla tulee joko olla näyttöjä siitä että ennuste on tuhoutunut tai sitten menetät itse uskottavuutesi.

Ei kommentteja: