maanantai 14. maaliskuuta 2016

Orjuuttaako todella?

Euroopassa eletään kaiken kaikkiaan melkoisen korkealaatuista elämää. Tämä johtaa joskus siihen että ei tiedosteta että Maslown tarvehierarkian pohjalla on tilaa. Koska yhteiskunnassa tätä pohjaa ei helposti pääse näkemään. Ei varsinkaan näkemään ja kirjoittamaan kokemuksestaan internettiin.

Tämä näkyy erityisen vahvasti köyhyyden kohdalla. Onkin hyvin tavallista että ei esimerkiksi osata erottaa suhteellisen köyhyyden ja absoluuttisen köyhyyden välistä eroa. Ja köyhyyteen liittyy toinen termi joka usein otetaan esiin. Nimittäin orjuus.

Yhteiskunnassamme orjuus -sanaa käytetään monesti hyvin erikoisilla tavoilla. Takkiraudasa kirjoitettiin siitä miten aseenkanto-oikeuden rajoittaminen on sitä että ihmisistä tehdään de facto orjia. Toisaalta taas esiin tulee Aleksi Tolvasen tyylisiä libertaristisia näkemyksiä joissa verotus on orjuutta niin että jos maksaa 51% veroja niin sitten on 51% orja.

Näissä näkemyksissä tiivistyy se miten asioita ei oikeastaan enää ymmärretä. Siis noin niinkuin oikein millään tasolla. Voisin ottaa esille vaikka Steven Wilkinsonin näkemyksen siitä milloin voidaan puhua siitä että ihmisiä käytetään hyväksi. Hänen kuvauksensa on siitä jännittävä että orjuus on sen sisällä mutta on kuitenkin hieman laajempi kuin orjuus. Tästä saadaan kuitenkin hyvä kriteeristö sille että jos orjuusheitto ei osu edes tälläiseen hyvin laajaan määritelmään kyseessä mitä ilmeisemmin ei ole orjuus missään sanan järkevässä merkityksessä; Eksploitaation määritelmä on siinä että siinä ihminen (a) tekee ison urakan ja kantaa tämän tekemiseen liittyviä riskejä ja saa näihin nähden epäreilun matalan hyödyn interaktiossa tai transaktiossa. (b) Henkilön vapautta rajoitetaan niin että hän ei itse asiassa saa järkevässä mielessä tehdä valintaa.

Voidaan nähdä että suhteellisen köyhyyden murheissa ei oikein mitenkään voi kärsiä orjuudesta. Voidaan jopa nähdä että verotus, etenkin progessiivinen verotus, on keino iskeä siihen että joku tienaa huomattavasti enemmän kuin hänen normaali hengissä selviämisensä ja muiden normaalien asioiden hoitamisensa kohtuudella vaatisi. Orjuus taas kohdistetaan yleensä jonnekin muualle kuin statukseltaan eliitissä velloviin rikkaisiin jotka ovat verotuksenkin jälkeen rikkaita. Ja se, että valtio kieltää aseenkannon ei voi johtaa orjuuteen jos samainen henkilö voi muuttaa maasta toiseen, harrastaa veneilyä, tienata vähintään keskiverrosti ... Orjuus ilman työvaatimusta ei myöskään ole mitään orjuutta.

Orjuutta on karkeasti ottaen se, että saat työtarjouksen jonka vaihtoehtona on kuolla nälkään ja joka ei silti takaa perustarpeitasi, tai jos takaa ne niin takaa ne siten että esimerkiksi asumisesi ja työpaikanvalintasi rajataan vaikka niin että työskentelet pitkiä päiviä asuntoa ja ruokaa vastaan tavalla jossa uuden työpaikan ja asuinpaikan hakeminen on kiellettyä tai siihen ei jää aikaa työnteolta. ; Onkin ironista huomata miten libertaarit itse asiassa orjuuskaipailuissaan haikailevat teollistumisen varhaiskausiin joihin orjuusmääritelmä itse asiassa osuu huomattavasti paremmin.

Jos mietimme vaikka nyky-yhteiskuntaa sitä ei välttämättä ole helppoa pitää reiluna. Mutta minun sukupolveni ongelma ei ole orjuus vaan antiorjuus. Minun sukupolveni on kärsinyt tuloromahduksesta. 1980 -luvun nuoret eivät esimerkiksi olleet maailmassa jossa kesätyöpaikan saaminen olisi ilmiselviö. (Vanhemmat polvet taas ajattelivat että kun he itse olivat saaneet kesätyöpaikan helpolla, niin kesätyöttömyys kertoi siitä että nuori oli laiska ja saamaton.) Samoin ennen koulutus oli investointi jonka vuoksi oli järkevää ottaa opintolainaa, nykyisin korkeakaan koulutus ei taa juuri mitään. (Vanhemmat polvet muistavat oman tilansa ja olettavat että nykynuoretkin suostuisivat samoilla ehdoilla tekemään samoja asioita.)

1980 -luvun ongelmana ei ole ollut se että olisi teetetty vapautta riistävää työtä. Ongelmana on ollut se että työt ovat vaatineet extraordinarya siinä missä ennen riitti below ordinary. Emme ole ottaneet riskejä joiden vaihtoehtona on nälkäkuolema tai muu Maslown tarvehierarkian alaportaillaoleminen. Se on ollut se, että meille luvattiin eläkepommin tuomaa työpaikkavarmuutta. Ja muuta optimistista aurinkoista tulevaisuutta. Jonka tilalle on tosiasiassa annettu antioruutta. Sitä että ei ole työtä eikä rahaa mutta sitäkin enemmän vapaa-aikaa. Koska muutakaan ei monille ole.

Kommunisti voisi puhua riistosta. Minä en toki puhu riistosta. Mutta tunnustan että kommunistien riistokonsepti on tässä huomattavasti mahdollisempi kuin "orjuus". Jos Suomessa tekee mieli heittää "orjuus" -termiä yhtään mihinkään niin kannattaa miettiä uudestaan.

Ei kommentteja: