tiistai 8. maaliskuuta 2016

Freudilainen vilautus

Tulin muutama päivä sitten keskustelleeksi psykoanalyysistä. Syynä oli se, että tiesin, mutkan kautta, äitini olevan vierailemassa Etelä-Suomessa. Ja eräänä aamuna kotini ovikello soi. Olin nukkumassa ja herätessäni melko varma että siellä oli äitini soittamassa ovikelloani. Koska toivon että minulle ilmoitetaan tulosta "aidosti" ennalta, eikä vain tulla spontaanisti soittelemaan ovikelloa, päätin ilmaista mieltäni ja avata oven alasti.

Eihän siellä äitiäni ollut. Vaan postimies. Toi pakettia. Hän ilmitoi tyrmistyksensä sanomalla "kuittaus, olkaa hyvä". Se oli aika hyvä kuittaus. Omastani sai hädin tuskin selvää.

Päädyin tämän vuoksi tietenkin keskustelemaan psykoanalyysistä. Terapiasyistä. Olin tässä toki hieman vanhahtava ja olin kiinnostunut esimerkiksi siitä onko munasiltaan oven avaaminen alitajunnan vai jonkin muun vilauttamista.

Keskustelun tuoksinassa nenäni alkoi valumaan räkää joten jouduin pyytämään keskustelukumppaniltani pientä taukoa. Kaivoin nenäliinaa taskustani ja sanoin että "anteeksi, minun täytyy nyt nitistää isäni, korjaan, niistää nenäni"...

Ei kommentteja: