(Morihei Ueshiba, "O -sensei")
"Filosofiaa - Mielen aikidoa."
(Arttu Petäjäluoma, TV -sarja Firma, "mielen aikido")
Viime kesän taiteiden yö oli aika mielenkiintoinen. Tapasin siellä henkilön, joka oli käynyt kuuntelemassa Esa Saarista. Kyselin että mitä hän oli siellä oppinut ja mitä Esa oli sanonut. Valitettavasti henkilö ei muistanut. Hän kuitenkin kuvasi melko hyvin Esan pukeutumistyyliä. Itseäni oli kiinnostanut lähinnä se, miten Esan ajattelu on kehittynyt sitten "Punk Akatemian". Mielestäni 565
Vaikka toki ymmärränkin, että osa Esan vaatetus on osa Esan imagoa, hänen henkilökohtaista tyyliään - ja ennen kaikkea sitä mistä hän itse pitää mikä taas onkin tavallaan jo referenssiä hänen omaan filosofiaansa.
Itse arvostan Saarisen "käytännönläheisyyttä" tai ainakin "arkielämään liittymistä". Hänhän mainostaa kaikesta huolimatta olevansa "käytännön filosofi". Hänestä Filosofia on elämänasenne. Ja että se alunperin on tavoitellut kykyä tarttua elämään. Esa Saarinen on tässä suhteessa konservatiivi, asioiden säilyttäjä. Toisaalta ajatus voi olla niin vanha ja aikaa unohtunut, että se on muuttunut moderniksi ; kuin Egyptiläisten puujalkavitsit. Saariselle filosofia on ensi sijassa elämänasenne. Saarinen muistuttaa tältä kohdin Ueshibaa, joka jätti valtavan henkisen jäämistön aikidon filosofiaan; Aikidoahan ei pidetä taistelutaitona, ei edes vastustajan nujertamisena, vaan henkilökohtaisen kasvun ja rauhan edistämisen välineenä. Aikido tavoittelee elämäntapaa.
Tosin itse olen enemmän taipuvainen opettelemaan asioita itse taidon vuoksi, en sen takia että päätyisin sen seurauksena johonkin hienostuneempaan mielentilaan. Sillä olen vähemmän "Do"(tie) ja enemmän "Jutsu"(taito). Joku voisi suorastaan sanoa että niitä harvoja "Do" -asioita on se, että olen henkeen ja vereen "Jutsu" -mies. Joku toinen taas voisi sanoa että jutsuus osoittaa sen että olen vasta alkuvaiheessa. Että Do on se elämäntapa, mitä jalostuu kun jutsu viedään tarpeeksi pitkälle. Tämäkin voi tietysti olla ihan totta. Voihan olla että kun jutsussa tavoitellaan taitoa, huomataan että se mitä tähän vaaditaan on se mitä Musashi korostaa, eli "nöyryyttä ja kovaa työtä." Tässä näkemyksessä äärimmäisestä jutsusta tulee todellakin Do, Kokoaikaista harjoittelua ja elämäntapaa on vaikea erottaa toisistaan.
Silti en lähtenyt taiteiden yössä baarin puolelle filosofoimaan Saarisen uusista vaatteista laajemmin, vaikka olisi ollut mahdollista. Menin sen sijaan katselemaan Bujinkanereiden esitystä. Ja ennen kaikkea en pelkkää suunnilleen tuon näköistä showta, vaan sitä taustapeliä ja harjoittelua jota harrastajat pitivät nurmikolla niiden esitysten välillä. Minä olin vain kärsivällinen nilkku hangarounderi, jolla oli muutamia kysymyksiä, mutta varastin heiltä silti muutamia temppuja ja toimintaperiaatteita.
Ihan vain jotta osaan.
6 kommenttia:
Oliko se 565e maksanut mies vai nainen ?
Mies.
No hyvä että tämäkin sovinistisika(=minä) sai taas siipeensä..
Ehkä vain vähän ymmärrän asiasta ja menee sivuun, mutta
"Do/Jutsu" -jakoa taitaa tavata musan ja kirjallisuudenkin alueella, henkilö itse pressitilaisuuksineen on elämänkestävä performanssi, Lordin kasvoja emme saa nähdä jne.
Henk. koht. ongelma on että vaikka on välttävästi taitoakin, niin sen "spirit"(nimitys jota olen itse alkanut käyttää) puuttuu minusta, "ei ole sydän mukana", sormilla tulee Myrskyluodon maijan teema (veli diggasi, muttei osannut itte) mutta kuin leipäpappi en hirmuisesti tykkää ja välitä ..
Ei oikeastaan ole yhtään aiheen vierestä. Teemoja, joita tässä yhdistelyn pakkoseurauksenakin lähinnä tapailen, on juuri tuo.
Ehkä tuollainen "spirit" on sitten se, mikä erottaa kokoaikaisen harjoittamisen ja elämäntavan?
Syynä tuohon Saarisen reissulla käyneen vaatemuisteluun voi olla ihan Saarisen tapa pukeutua. Sehän on aika räiskyvä.
Ihmiset kun tuppaavat kiinnittää erilaiseen huomiota. Tosiasiassa vähemmän tunnetuista henkilöistä puhuttaessa hulluista muistetaan se hulluus, vammaisista se vammaisuus ja teinigooteista se teinigoottius. Muutenhan ne unohdetaan.
Persoona kun ei näy, siihen on tutustuttava.
Myönnän että Sofi Oksasesta ja olikos se Annika Idströmistä tms joilla pressitilaisuus tv:ssä, niin en muista nyt kuin hyvin erikoiset ja kauniit ulkonäöt ;)
"Spirit" ei mun teoriassani olisi silti välttämättä koko elämäntapa vaan kokonaisvaltaisuus olis vain se hetki tai ilta, jolloin sitä "jutsua", kitaransoittokykyä, avittaa että eläydyt itsesuggestiolla ja kaikilla ulkoisilla keinoilla täysin 100% siihen henkeen, "spirittiin", "Kuvittelen olevani Johnny Cash" ja pukeudut lännenhattuun, hapsutakkiin jne. Seinällä on USA-lippu ja tulit paikalle Chevroletilla..johonka radioon olit nauhoittanut AM-jenkkiasemaa internetistä..
Siis kyseessä on vähän kuin ero kyvyn meditoida ja olla munkki ja valaistumisen hetken välinen ero?
Eli että munkilla on Taito(Jutsu), josta hän on tehnyt Elämäntavan(Do), josta sitten kulminoituu silloin tällöin Elämäntavan Mestarillisuuden Mielentila(Spirit), josta seuraa Taiturillista toimintaa(jolle en ole vielä keksinyt nimeä.)
Kirjoittanen tuosta joskus intentionalismin yhteydessä. (Tällä hetkellä minulla on vain epämääräisiä ajatuksia Zen ja jousella ampumisen taidosta ja samuraiden tavasta laittaa hajusteita kypärään jotta heidät päihittänyt vihollinen saisi tuoksuvan saaliin ja olisi tyytyväinen tästä huomaavaisuudesta. Itämainen ajattelu on kuitenkin jotain "tosi erilaista", kun länsimainen. Ei ihme että kaikki ei suostuneet opettamaan eurooppalaisia. Tosin osalla heistä bannayksen syynä on voinut olla ihan "little event called World War II":kin.)
Lähetä kommentti