Havainnot ja havainnot ; Eri asia.

"This research supports Spinoza’s conjecture that most people have a low tolerance for ambiguity and that belief comes quickly and naturally, whereas skepticism is slow and unnatural. The scientific principle of the null hypothesis - that a claim is untrue unless proved otherwise - runs counter to our natural tendency to accept as true what we can comprehend quickly."
(Scientific American,Adam's Maxim and Spinoza's Conjecture)

Viime viikolla meinasin törmätä ruuhkassa vieraaseen ihmiseen, jolla oli kova kiire. Vaikka olenkin treenannut jonkin verran, ja olisin varmasti "osannut" ja "ehtinytkin" väistää sivuaskeleella, säikähdys sai aikaan sen, että tein pari hassunkurisen näköistä lyhyttä "steppausta" paikallani ennen kuin osasin reagoida tilanteeseen. Törmäystä ei sattunut, mutta tämä ei johtunut automaattisesta reaktiosta tai vaistosta. Tämä johtui siitä, että sain ajatukseni kasaan kesken koomisen steppailuni. (Mikä ei ollut hauska hetki.)

Aivoissamme on paljon erilaisia automaattisia toimintoja. Pascal Boyerin kirjassa "ja ihminen loi jumalat" kerrotaan että aivojen aktivoitumistasoja ja kielellisiä tuotoksia katsomalla voidaan havaita, että meillä on tiettyjä automaatioita, joita emme voi lainkaan käsitellä itserepresentaation keinoin. Emme toisin sanoen voi vain tietää itse, miten havaitsemme ja aivomme tulkitsevat asiat. Ne voidaan selvittää ja havaita vain kognitiotieteen ja aivotutkimusen suomin menetelmin. Tältä kannalta näkemyksiään käsittelevä, havaintomaailmaan luottava, fenomenologi tarvitsee tarvitsee avukseen näiden tieteiden apua. Hän ei voi selvittää niitä nojatuolissa istuen. (Ellei päässä ole samalla jotain teknisiä antureita ja mittareita.)

Boyerin kirjan mukaan mielemme ei ole tyhjä; Meillä on synnynnäisiä skeemoja. Tunnistamme kasvot - ellei leesio, häiriö normaalista - ole vienyt tätä kykyä, jonka jälkeen emme voi tunnistaa kasvoja. Ihmisen mielissä oli erilaisia skeemoja, yksi koneille ja tästä poikkeava eläimille. Siksi emme suinkaan normaalisti assosioi eläintä koneisiin ja laitteisiin.

Boyerin mukaan tämä ei tarkoita että olisimme tyhmiä; Päinvastoin on ollut evolutiivisesti edullista tuottaa automaattisia refleksejä jotka analysoivat valmiiksi ympäristöämme. Toisaalta Antonio Damasion kannanottona on, että alitajunta tekee päätöksemme kun ongelma on liian vaikea tietoiselle ajattelullemme. Damasion mukaan jos ei voi ratkaista tarpeeksi hyvin ja riittävän nopeasti käytettävissä olevilla tiedoilla ja ajattelunopeudella aivot lisäävät päätöksiin tunnetiloja, joiden perusteella syntyy "hyvä-huono" -tunnetila. Koska elämän päätöksissä ei koskaan ole riittäviä tietoja saatavilla, joten tunteet tekevät niistä merkittävän osan. Ilman tunteita sortuisimme olemaan Buridanin aaseja, joka kuolee nälkään heinäpaalejen välille koska ei osaisi valita kumpi niistä on parempi. Samankaltaisia ajatuksia on esitetty myös Matt Ridleyn kirjassa "Jalouden alkuperä".

Tosin tällä on Boyerin mukaan haittojakin; Esimerkiksi antropomorfismi on ilmiö, jossa ylihavaitsemme eläimiä tai älyllisiä toimijoita sielläkin missä niitä ei ole. Boyerin mukaan tälle on evolutiivinen selitys; Ylireagointi petoon tuottaa ehkä väärän säikähdyksen, mutta se ei ole tappavaa. Alireagointi taas johtaa pedon suuhun. Evoluutio siis selittää miksi havaitsemme väärin juuri siten kuin havaitsemme. Samoin ihmisten tärkeys toisille ihmisille on johtanut ihmisenkaltaisen ylihavaitsemiseen. Jos olemme epävarmoja, on paras huomata jos apua on tarjolla : Eli vaikka ihmisenkaltaistaminen on harha, siihen liittyvä taktiikka voi olla selviytymisen kannalta aivan hyödyllistä.

Tämä tukeekin sitä Spinozan käsitystä, jonka mukaan ihmiset luontaisesti uskovat asioihin ja että skeptisyys on heille vaikeampaa. Todistuksen taakka, Okhamin partaveitsi ja muut vastaavat "skeptisyyden elementit" , joissa ylimääräiset tekijät / argumentit / premissit / aksioomat / elementit oletetaan olemattomaksi kunnes toisin todistetaan eivät ole ihmisen ajattelulle luontaisia. Niitä on harjoiteltava. Luonnostamme uskomme siihen, mikä on "helppoa", emme siihen mikä on järkevää. Itse asiassa jokaikisen vakavamman keskustelijan kohtaama ilmiö on se, että ihmiset ovat taipuvaisia käyttämää argumentoinnin virheitä, on valtava. Virheargumenttilistaa ja harjoitusta tarvitaan, että näistä pääsisi eroon. Ja siltikään ei ole tavatonta, että henkilö tekee virheen. Arkielämässämme riitelemme vain harvoin "järkevästi": Virheargumentit viuhuvat puolin ja toisin. On ad hominemia ja auktoriteettiin vetoamista. Samasta syystä pseudotieteiden edustajat käyttävät toistuvasti väärää analogiaa ja henkilökohtaisiksi kokemuksiksi väännettyjä anekdootteja, tunteisiin vetoavaa itsensä vainotuksi väittämistä, "jälkeen - sen vuoksi" -virhettä ja auktoriteetteihin, kuten professorin arvonimiin, perustuvaa kielenkäyttöä käännytystyössään. Niitä käytetään koska ne toimivat ihmisiin. Ja ne toimivat koska ihmiset eivät ole luontaisesti kovinkaan loogisia.

Jos siis joku vain kertoo miten hän tunnistaa asioita, hän on väärässä. Se kertoo ehkä siitä että hän tunnistaa asioita intuitiivisesti. Ja jos johonkin liittyy vahva intuitio, se ei vielä tarkoita yhtään mitään, koska tiedämme havaitsevamme tietyissä suhteissa väärin. Meillä ei siis ole syytä elää assosiaatioidemme varassa ja tehdä vaistoista ylintä tiedon tuottamisen metodia.

Meidän on luotettava havaintoihimme. Mutta ei minkätahansalaisiin havaintoihin; Empiirinen tiede ei ole suinkaan "havaintopohjaista" arkielämän mielessä ; Me emme maistele kvarkkeja. Mittaukset tehdään laitteistoilla, joiden toimintaperiaate sallii tarkastelun aisteistamme irrallaan. Mittari on objektiivisempi kuin esimerkiksi oikeuslaitoksessa oleva todistaja. Meillä kun on taipumus saada valemuistoja, joissa meillä onkin vahvoja muistikuvia tapahtumista joita ei oikeasti ole tapahtunut.

Itse asiassa empiiriset mittalaitteet ovat siitä jännittäviä, että ne ovat selvästi tuoneet meille keinon jolla voimme havaita että inhimilliset aistimukset havaitsevat väärin. (Jos näemme paperille piirretyn illuusion jossa näkyy muuta kuin siihen on piirretty, tiedämme että joko aivomme toimivat virheellisesti illuusion kohdalla tai sitten tapamme nähdä todellisuus, paperi, geometria ja näiden ominaisuudet, ovat virheellisiä. Emme ehkä voi tietää kumpi on väärässä, mutta tiedämme varmasti että jompi kumpi on väärin, koska ne johtavat keskenään ristiriitaan. Ja jos ristiriidalla ei ole merkitystä, emme voisi luottaa logiikkaammekaan, ajattelisimme väärin.)

Tieteellisen havainnon ja arkielämän havainnon välillä on eroavaisuuksia. Eivätkä arkielämämme havainnot ole niin älykkäitä ja luotettavia, kuin annamme itsemme ymmärtää.