Viime päivinä on ihmetelty PerusSuomalaisten suosion romahtamista. SDP on tämän hetken kannatetuin puolue. Syiksi arvioidaan esimerkiksi sitä että monet ovat siirtyneet nukkuvien puolueeseen.
Syitä suosion vähenemiseen on varmasti useita. Yksi on se, että on helpompaa huudella oppositiossa. Aiemmin PS on voinut välttää vastuuta ja vaan moittia. Nyt se on sitten päästetty näyttämään. Ja tulokset eivät ole olleet monista kannustavia. Vastaavasti SDP on päässyt nauttimaan siitä hyödystä mikä tulee siitä että voi moittia ilman että on vastuun valokiilassa.
Toisaalta voidaan nähdä että monet ovat pettyneet Soiniin. Tämä ei ole toki mitenkään erityisen uusi tai ihmeellinen asia. On kuitenkin syytä tiedostaa että "jytkyn" takana oli se, että PS onnistui kokoamaan yhteen hyvinkin keskenään erilaisien näkemysten kannattajia. Yhteinen maahanmuuttokriittinen linja yhdisti. Puolue saavutti menestystä, ei niinkään sillä että kaikilla olisi yhteiset asiat joita ajetaan, vaan sillä että kaikki vastustivat yhtä asiaa yhdessä. ; Nyt tämä on muuttunut. PS on fragmentoitunut. Ei olekaan enää (kovalla puoluekurilla) koheesiota rakentanut Soinin puolue. Sen sijaan on noussut ties mitä Muutospuolueita ja vastaavia. Jotka ovat hankkineet jäseniään pääasiassa entisistä Perussuomalaisten kannattajista. Tämä tietenkin johtaa vallan jakautumiseen joka vaikuttaa suoraan siihen miten suuri PS on. (Riippumatta siitä ovatko ihmiset itse asiassa jotenkin oleellisesti muuttaneet mieltään tai eivät.)
Lisäksi koko maahanmuuttolinjamassa on näkyvissä hyvin laajaa kyllästymistä poliittisiin keinoihin. Ja tämä itse asiassa näkyy hyvin siinä minkälaisia ihmsiä on kauhisteltu ; Jos taannoin oli niin että kauhistelun ytimessä oli joku poliittinen päättäjä Soini, Halla-aho, Hakkarainen tai Hirvisaari, ei tilanne enää ole sama. Nyt pitää kauhistella erityisesti Ilja Janitskinia. Jos ennen oli niin että maahanmuuttokritiikissä poliitikot konstruoivat mielipiteitä joita media jakoi seuraajille, on nyt käynyt niin että vaihtoehtomediat luovat ja levittävät mielipiteitä joita poliitikot sitten korkeintaan kommentoivat esimerkiksi facebooksyötteissään. Samalla kritiikki on laajenutnut. Jos ennen oltiin politikoinnissa lähinnä häijykielisiä ja poliittisesti epäkorrekteja, on nyt ilmaistu että politiikkaa voidaan ikään kuin jatkaa. Hakkaamisella ja raiskaamisella uhkaaminen ja polttopullojen käyttäminen ja vandalismi ovat nousseet vaihtoehdoiksi. (Mikä ei yllätä jos on menettänyt uskonsa poliittisiin keinoihin.) Tätä linjamaa kuvaa toki myös se, että jos mietitään mitä katupartiot ovat, niin ne ovat poliisin kanssa rinnakkainen mutta erillinen toimija. Politiikan sijaan yhteiskuntaan luodaankin "rinnakkaisia järjestelmiä" joilla on samantyylisiä oikeutuksia ja funktioita mutta joiden keinovalikoima voi olla hyvinkin erilainen.
Jos jotain hyvää Soinista voi sanoa niin ainakin sen, että hän olisi voinut lähteä populistina komppaamaan sitä aggressiivisempaa pro-väkivalta - linjaa mutta hän ei ole tehnyt niin. Soinihan ei ole myöskään rasisti - hän on vain erityisen hyvä suvaitsemaan rasisteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti