maanantai 4. tammikuuta 2016

Kristinuskon naturalisaatio?

Manu Ryösö vetoaa mielellään Tapio Puolimatkaan vastustaessaan sukupuolenvaihdos/sukupuolenkorjausleikkauksia. Hän korostaa tässä yhteydessä, että juutalais-kristillisen ihmiskäsityksen traditio arvostaa luotua konkretiaa ja sen empiiristä tutkimusta korkeammalle kuin langeneen ihmisen subjektiivista itsetodistusta (joka on taipuvainen erilaisiin perversioihin ja itsepetokseen). Tästä seuraa, että kirurgisen korjaukset vammojen suhteen tulisi tehdä “geno- ja fenotyyppiä” kohti eikä siitä poispäin.

Jostain syystä samaa asennetta ei voida ottaa käyttöön kun puhutaan onnellisuudenmuutoskokemuksista joita uskovainen kertoo uskoontulostaan. Samoin sitä ei ole kohteliasta käyttää kun viitataan enkelikokemuksiin. Tai ihmeparanemiskokemuksiin joille ei ole lääkärintodistusta. Samoin on hyvin epäkohteliasta ottaa esiin se, että jos ihmeet ja ihmisten vakaumuskokemukset jätetään syrjään, ollaan harjoittamassa maailmankuvaa joka arvostaa naturalismia niin että jos vastassa on naturalistinen ja ei-naturalistinen selitysmalli tai näkemys niin se naturalistinen voittaa. Ja tämä on jotain jota ei saa puhua evoluutiokysymyksessä.

Toisin sanoen näyttää että judeokristillinen perinne kunnioittaakin konkretiaa ja empiriaa itsetodistuksen yli vain niissä asioissa jotka viehättävät modernin nykyajan konservatiiveja maailmankuvasodassaan tämän hetken liberaaleja vastaan. Who could have quessed?

Ei kommentteja: