Kuka hallitsee kirkosta eronneen identiteettiä?

"Seurakuntalainen" -lehdessä oli Kirsi Rostamon kolumni "Kuka tiedottaa ja kuka tavoittaa kirkosta eronneet?". Ytimessä on se, että vapaa-ajattelijat ovat tietolähde kirkosta eroamisessa "Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa se lienee se, että vuonna 2014 kirkko on menettänyt historiansa aikana toiseksi eniten jäseniä. Vuonna 2010 jäseniä erosi noin 83.000 ja tänä vuonna "eroa kirkosta" -sivusto ennustaa sen olevan noin 74.000. Valitettavasti media joutuu tyytymään vapaa-ajattelijoiden antamiin tiedotteisiin, koska kirkko itse pystyy antamaan todelliset luvut liian myöhään. Eroa kirkosta -sivuston tilastojen virhemarginaali on kuitenkin todistetusti riittävän pieni." Tässä on Rostamon mielestä ongelmia. "...onhan se kieltämättä aika omituista, että kirkosta jättäneistä tiedottaa taho, jonka idealistisena tavoitteena on saada ihmisiä eroamaan sieltä. Journalistin eettisten sääntöjen mukaisesti on hyvin arveluttavaa julkaista näitä tiedotteita ja onkin uskottavaa, että vapaa-ajattelijoilla on tiedotusstrategia, jolla pyritään lietsomaan kirkon sisäistä skismaa ja eroamisia. Ehkäpä joskus eroaminen ei vielä ole ollut edes merkittävää, kun siihen mediassa haetaan jo lumipalloefektiä ja siinä onnistutaan."

On toki hieman kummaisaa että kirkosta eroaminen on vapaa-ajattelijoiden vastuulla. Tärkein syy tähän on se, että kirkko itse ei ole hoitanut tätä. Se on päin vastoin tehnyt kirkon käyttämisestä vaikeaa, kirkkoon liittymisestä haasteellista ja eroamisen se on samassa syssyssä tehnyt mahdollisimman vaikeaksi. Tällä hetkellä vapaa-ajattelijoiden palvelu on siitä erikoinen että se tekee kirkosta eroamisesta helpompaa kuin kirkkoon liittymisestä. Mutta ilman sitä kirkosta eroaminen olisi hyvin paljon vaikeampaa kuin siihen liittyminen. Tämä tilanne yhdistettynä kasteautomaatioliittomasiinaan tekisi uskonnonvapauskysymyksestä suoraan sanoen perin kyseenalaista. Tämä kaikki on jossain määrin omituista.
1: Itse suosisin sitä että kirkko hoitaisi asiat itse. Kenties olisi jopa hienoa että jokaisen uskonnollisen järjestön olisi pakko tehdä eroamisesta mahdollisimman helppoa. Tai sitten se menettäisi täysin oikeutensa kantaa penniäkään tuloja ja kerätä rahoja jäseniltään yhtään mitenkään yhtään millään argumenteilla ja vetoamisilla. Tämä varmasti innostaisi eroamispalvelun perustamisen kirkon omien palveluiden sisään.

Mutta Rostamo on tässä kohden esittämässä sitä argumenttia joka on suunnilleen niitä ainoita puolia joiden mukaan kirkosta eroamisesta on syytä tehdä vapaa-ajattelijoiden kaltaisen tahon asia. Jos me nimittäin mietimme kuka edustaa kirkosta eronneita, on selvää että se ei ole ainakaan kirkko. Miksi kirkosta eroamisien ja niiden piikkien hallinta pitäisi jättää kirkolle? Siitähän tässä juuri ollaan irtautumassa, joten olisi omituista jättää identiteettitietonsa ja eroamisista uutisointi kirkon kontolle. Jos kirkko ylläpitäisi eroamispalveluita, se todennäköisesti ei uutisoisi lainkaan eropiikeistä ja piilottelisi niitä. (Vanhassa järjestelmässä moni eronnut korosti miten kirkkoherrat saattoivat tentata ja laittaa väkisin vaatimalla rastia tiettyihin ruutuihin eritoten eroamisen syissä. Koska näin saatiin fabrikoitua tarina siitä miksi ihmiset eroavat kirkosta. Ja tämä tarina oli kirkolle miellyttävämpi tarina kuin totuus.) Sen sijaan voisimme kuulla miten olisi päiviä jolloin entistä harvempi on eronnut kirkosta. Nämä olisivat ikään kuin onnistumisia.

Meille kirkossa on ikävää että
joku luvut tietävä taho
raportoi lehdille jos moni
sattuu eroamaan lyhyen
ajan sisällä. Siksi haluamme
tiedottaa epäonnistumisistamme
siten että tälläisiä tietoja
ei vuodeta ja näin lietsota
eropiikkiä isommaksi...

Ei kirkkokaan ole mikään neutraali taho tässä asiassa. Toki tapa uutisoida eropiikeistä on sekin itseääntoteuttavaa. Olen tosin Rostamon kanssa hieman samaakin mieltä. Hän korostaa että "Eroa kirkosta -sivuston vastapainoksi kirkon verkkosivuilla onneksi voi jo liittyä kirkkoon helposti. Kun sinne lisätään vielä eroaminen, voi kirkko ottaa omiin käsiinsä kirkon eroamisistakin tiedottamisen. Organisaation pitää itse kertoa myös huonot uutiset." Tämä taatusti poistaisi eroa kirkosta -palvelun luotettavuusrajaa ja kirkko voisi paremmin ennakoida jäsenmääriään. Ja näin vapaa-ajattelijoiden viestit menettäisivät merkitystään. Tämä taas seuraisi väistämättä ja riippumatta siitä pitääkö tätä kirkon sivujen kautta eroamista hyvänä tai huonona asiana. Toki on selvää että "epäonnistumisista tiedottamisen" sijaa ajaisi kirkon nykyinen virallinen kanta, eli "epäonnistumisten lakaiseminen maton alle". On turhaa väittää että kirkko tiedoittaisi. Se ei tiedota tämänlaisista asioista niissäkään asioissa joissa sillä on tällä hetkellä pääsy oleelliseen informaatioon. Kirkko on näissä asioissa sensuurilaitos. Ja kirkosta eroamispalvelu ei taatusti poikkeaisi tästä mitenkään.

Toki kirkon palveluna kirkosta eroamisesta uutisoiminen on enemmän juurikin Rostamon mainitsemaa "huonojen uutiseten" ja "epäonnistumisista kertomista". Joka on intressien sävyttämä ja läpiasenteellinen tapa ilmaista asia. Vapaa-ajattelijoiden kannat taas pitävät eroamista hyvänä uutisena ja tätä kautta ne heijastavat kirkosta eroavien tuntemuksia. Jos palvelu muuttuu kirkon ajamaksi tämä kulma menetetään. Silloin kirkko viestittää eronneiden ja kirkosta eroavien tapahtumista ja asioista kirkon, eikä eronneiden, ehdoilla. Toisaalta on ymmärrettävää että eroaminen kuuluu kirkolle koska kysymys on heidän jäsenmääristään. Ja on aika omituista huolehtia jonkun toisen järjestön jäsenrekisterien siivoamisesta. Etenkin jos se tehdään lähinnä sen vuoksi että kyseinen järjestö ei itse kykene sellaista asiallisesti itse rakentamaan. Kyllä eroamisen mahdollistaminen kuuluu asiakaspalveluun muissakin järjestöissä. On perseestä että kirkko on tässä kohden niin huono että sivua on pitänyt rakentaa in first place. Ja jo tämä yksinään on minusta syy erota kirkosta. Se on syy erota siitä tuhat kertaa.

Kiitos käynnistä.
Tervetuloa uudestaan.

Toki ihmettelen sitäkin miksi Rostamo puhuu kirkosta eronneiden tavoittamisesta. Kun se on otsikossa mutta sitä on vaikeaa nähdä itse tekstissä. Mutta asenteena tässä on tietysti sellainen erikoinen asia että miksi helvetissä kirkon muka pitäisi ylipäätään hakea kontaktia eronneisiinsa. Itsekin muistan kun erosin - ihan vapaapäivän ottamalla ja kirkkoherranvirastossa vieraillen koska nettieroamisia ei ollut silloin vielä olemassa - sain Korson kirkkoherralta soittelun perään. Hän tiedustelisi mitä hän olisi voinut tehdä toisin. Sen soiton olisi kenties pitänyt tulla ennen sitä eroamista. On helvetin konua että eroaa järjestöstä ja tässä vaiheessa tämä kuvittelee että se on signaali siitä että juuri tuon ihmisen kanssa on hyvä puhua. Yleensä jos ideana on jakaa ajatuksia tiettyjen ihmisten kanssa, on jäseneksi liittyminen ja jäsenenä oleminen signaaleja tähän. Kirkon ja uskovaisten tulisi kenties tiedostaa sekin että uskonnottomuus ja kirkosta eroaminen ovat signaaleja siitä että heidän pitää laittaa turpansa kiinni. Tai sitten ei itkeä siitä jos kostoksi takaisin tulee yhtä asiatonta, loukkaavaa ja repivää jumalanpilkka. Se kun on sitä omien mielipiteiden avointa kertomista. Sitä mihin vedotaan kun uskovainen avaa suunsa uskontoasioineen.