maanantai 16. helmikuuta 2015

Onko olemassa raiskausvitsiä joka kelpaa feministille?

Monesti ihmiset haluavat sensuroida aiheita. Esimerkiksi jumalanpilkkaa kieltävät säädökset eri uskonnoissa ja kulttuureissa sanovat, että uskonnoista ja pyhistä asioista ei saa tehdä pilkkaa. Sama koskee muutakin huumoria. Usein kiellot esitetään aihekeskeisesti. Siten että tiettyistä aiheista ei saa tehdä huumoria. Vammaisvitsit ja raiskausvitsit ovat varmasti sellaisia että niitä pidetään aiheina sopimattomina.

Ja tässä kohden näyttää olevan jopa omituinen tilanne. Usein ajatellaan että huumori toimii sananvapauden äärilaidoilla. Että se on se joka puskee hieman yli sen mikä on muutoin asiallista. Eli huumori ei ole vakavastiotettavaa ja siksi se saa hieman rikkoa sääntöjä. Kuitenkin tosiasiassa näyttää siltä että sananvapauden tabujen lisäksi on huumoria koskevia aiherajoituksia. Saat puhua joistain asioista, mutta vitsailua ei pidetä hyvänä. Jumalanpilkka on tästä itse asiassa hauska esimerkki. Suomessa saa olla ateistinen. Jumalatodistusargumentteja saa teilata argumentatiivisesti. Mutta jumalauta näillä lakeuksilla ei saa pilkata Jumalaa! Rehellisesti sanoen olen kokeillut sananvapauden rajoja argumentatiivisesti, huumorilla sekä sellaisilla kyseenalaisilla kikoilla joita hyvin harva laskee keskusteluksi, argumentaatioksi tai vitsailuksi. Ja nyrkkisääntönä on se, että kaikista vaihtoehdoista huumorilla on kaikista vähiten liikkumatilaa. (Jopa PerusSuomalaisten pahimmat kolhut ovat tulleet siitä että he ovat heittäneet sarkastisia lausuntoja sotilasjuntista ja hihamerkeistä.)

Kuitenkin itse näen että huumorissa on kysymys suuremmasta kokonaisuudesta. Ja tässä asenne ja tekemisen tyyli painaa enemmän kuin aihe. Vammaisvitsejä voi tehdä sydämellisesti, ilman että kyseessä on häijyys. Toisaalta vitseillä voi olla tarkoituskin herättää skismaa jotta ongelmia voidaan korjata.

Raiskaus vitsinaiheena on siitä erikoinen että se herättää epäsäännöllisen säännöllisesti kohuja USA:n stand-up komedian äärellä. Sama aihe herättää tietenkin copy-paste -tasoista kohinaa myös sosiaalisessa mediassa. (Koska niin internet toimii.) Usein esille tuleva teema on juuri se, että raiskauksessa on aiheena jotain kiellettyä. Syy tuntuu olevan se, että raiskaus ei ole hauskaa. On toki totta että kyseessä on rikos, ja ne harvemmin ovat mukavia asioita. Mutta tosiasiassa raiskaus on vitsinaiheeksi lähes täydellinen.

Jotta asioista joista minun mielestäni voidaan rakentaa vitsejä, niiden täytyy olla jotenkin tunteita tai ajattelua herättäviä. Niissä täytyy jotenkin olla sellainen aavistus sellaisesta että se voisi olla mahdollinen. Mutta sitten se täytyy jotenkin viedä liioittelemalla yli jostain sellaisesta että se muuttuu liian omituiseksi. Täysin satunnaiset asiat ovat yllättäviä mutta eivät hauskoja. Liian kaavamaiset asiat ovat tylsiä. Huumori vaatii hyvän absurdintajun ja jonkinlaisen todellisuudentajun. Tai ainakin tajun siitä miten erilaiset aatejärjestelmät toimivat. (Siis jos aikoo tehdä sellaisia vitsejä joita kannattaa arvostaa. Muunlaisiakin on. Ja ne ovat joskus aivan sikahauskoja.)

Mietitään raiskausta haasteena ; Feministit eivät pidä raiskausvitseistä aiheena. Väitän että tätä saadaan muotoiltua. Ytimeen voidaan ottaa feministien ajatus tasa-arvosta jossa sukupuolella joko ei ole väliä tai siihen että sukupuoli on peräti abstraktio joka ei muuta mitään. Siksi jos raiskaus muutetaan naisen raiskauskesta miehen raiskaukseen on eettisesti merkityksetön muutos. Mutta kontekstissaan se muuttaa kaiken.

Katsokaas vaikka;

Vitsin ytimeen kannattaa valita maltillinen määrä faktoja. (Joko kulttuurisia stereotypioita, omia huomioita joiden perustelut esittää vitsin yhteydessä tai, no, oikeita faktoja.) Tässä tapauksessa otan niitä kolme.
1: Joskus nainen kohtaa tilanteita joissa selitetään että naisen pukeutuminen provosoi raiskausta. Naisia periaatteessa suojellaan rajoittamalla heidän autonomiaansa. Eli sillä tavalla millä suojaudutaan taskuvarkailta ja pahoinpidellyiksitulemisilta. Niillä ei tarkoiteta pahaa. Mutta niihin liittyy autonomiaan tarttuminen. Kuitenkin on olemassa sovinistisia miehiä joista tilanne on suunnilleen niin että naiset ovat ärsyttäviä kiusaajia jos he hyppelehtivät piukkoine rintoineen ja hepenineen eivätkä sitten tajua suorittaa seksuaalisia aktioita. Heistä raiskaus on ymmärrettävä ja kenties miltei hyväksyttävä. Ja nainen kerjäsi sitä.
2: Ja tiedättekö mitä tätä stereotyyppistä sovinistimiesryhmää kuvaa tämän lisäksi? He pukeutuvat usein hihattomiin paitoihin ja harrastavat ruumiinkulttuuria. Tai pukeutuvat muutoin erityisen miehekkäästi. Heillä on bodauksen jäljiltä upeat lihakset. He ovat maskuliinisia miesten miehiä.
3: Ja tämän lisäksi he pelkäävät homoissa ennen kaikkea sitä että nämä raiskaavat heidät julkisissa saunoissa. Nämä katujen machoadonikset kertovat homoista että "kunhan eivät mulle yritä". Tarinoihin liittyy jopa kuvauksia siitä miten tämä homo sitten hakataan. Jotenkin nämä tosimiehet näyttävät olevan erityisen uhattuja tämän homoseksuaalien julkisessa saunassa tekemän raiskauksen edessä. Se varmasti tekisi heistä ultimaattisen uhrin. Sellaisen joka raastaa minäkuvan ja identiteetin. Eli useiden feminististen teorioiden mukaan sen joka on ihmisyydessä kenties se kaikista tärkein yksittäinen asia. Ihmisen identiteettiä pitää kunnioittaa ruumiillisen koskemattomuuden lisäksi. Ahdistus olisi selvästi maksimaalinen. Ja jos tästä pahastuu, täytyy muistaa että kyseessä on vain suojelu, ei raiskauksen hyväksyminen. Pelkästään se, että ei nyt puhuta lainkaan uhrin näkökulmasta vaan pelkästään selitetään miten uhri on aikaansaanut teon ja miten näkökulma on rikoksen tekijän.

Minusta olisi silti ihan sikahauskaa että jostain tulisi pari homoa. Nämä karhuhomot joko ensin tulisivat kiimaisiksi ja sen vuoksi lähtisivät väkisinmakaamaan miehiä. Tai sitten he kävelisivät joukossa ja saisivat spontaanisti matkan varrella hankitun pakottavan erektion. Ja sitten he raiskaisivat nämä supermachomiehet. Julkisesti sen vuoksi että nämä ovat kolmen aikaan aamuyöstä humalassa näyttämässä lihaksiaan muille. Sehän jumalauta kerjäsi sitä! kyllähän jo järkikin sanoisi heille että mitä tapahtuu jos lähtee tuolla lailla menemään! Nahkatakkeja, pullistelevaa pukeutumista ja paljaita hihoja. Ei ihme jos homo saa erektion! On miltei rikos olla tuolloinen kikkelinkiusaaja. Keskustelussa pitäisi kertoa että raiskausta ei kenties arvosteta mutta että kuitenkin on ymmärrettävä myös rikoksen tekijää.

Luulen että monet feministit pitäisivät tuota vitsiä hauskana. (Se vetoaa oikeustajun ja kostonhimon kautta, samalla siinä on pseudologiikka joka on uskottavaa mutta menee tasolle jota useimmat feministit todellakin pitävät absurdina.) Jollekin toiselle kohderyhmälle asia pitäisi kenties muotoilla hieman toisin. Muille vitsi ei ehkä ole yhtä humoristinen tai edes hyväksyttävä. Mutta aihe ei ole se jolla asia pitää arvioida. On katsottava tilannetta ja kontekstia. Minäkään en kertoisi tuota vitsiä lastenjuhlissa. Humalaisten feministinaisten kanssa baarissa saattaisin pitää hyvinkin soveliaana.

6 kommenttia:

Tom Kärnä kirjoitti...

Helena Eronen ei ollut hihamerkkikirjoitustaan julkaistessaan Perussuomalaisten jäsen. Ei ole ollut sen jälkeenkään. Nykyään hän on Muutos 2011 -puolueen 1. varapuheenjohtaja.

Sotilasjuntta-"heitto" taas kyllä oli persun eli
Jussi Halla-ahon tuotosta. Miestä on kutsuttu myös tohtori Vihaksi ja Pimeyden ruhtinaaksi.

Itse tapaan kertoa vammaisvitsejä. Mutta niissä olen itsekin kohteena.

Tom Kärnä kirjoitti...

Lisätään vielä edellisestä pois jäänyt linkki:

Muutos 2011

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Hihamerkkikohun aikana Eronen oli "Perussuomalaisten kansanedustajan James Hirvisaaren eduskunta-avustaja Helena Eronen". Muutos 2011 on sitten jotain johon Hirvisaari ja Eronen ovat liittyneet myöhemmin. Tosin nyt eletään vuotta 2015.

Tom Kärnä kirjoitti...

Helena Eronen oli Muutoksen jäsen alun perin. Kun hänestä tuli Perussuomalaisten kansanedustajan James Hirvisaaren eduskunta-avustaja, niin hän joutui sitten jättämään Muutoksen jäsenyyden, joten hänestä tuli sitoutumaton. Hän jossain vaiheessa hihamerkkikaustin jälkeen sitten jätti työnsä eduskunta-avustajana, tosin teki sen vapaaehtoisesti, koska kansanedustaja Hirvisaari kieltäytyi puolueensa päätöksen mukaisesti erottamasta häntä, ja liittyi takaisin Muutokseen. Myöhemmin James Hirvisaari erotettiin Persuista, ja mies liittyi Muutokseen, jolloin Muutos sai ensimmäisen kansanedustajansa.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Menoa on siis enemmän kuin "Kauniissa ja Rohkeissa". Sepä kiinnostavaa.

Tom Kärnä kirjoitti...

Paitsi että luultavasti ei saippuaoopperamaisella taikka seksuaalisella tavalla.

...
I am a man, not a monkey.

-Ridge Forrester