Mikä siinä on niin helppoa?

Seksuaalivähemmistöistä ja seksuaalisista suuntauksista puhuttaessa eräs leimallisimmista piirteistä on termien uudelleenmäärittely. Minua on esimerkiksi moitittu siitä että transvestiitti -sanan sijasta pitäisi käyttää cross dressing -käsitettä. Samoin olen puhunut sukupuolenvaihdoksesta mutta pitäisi puhua sukupuolenkorjauksesta.

Jossakin määrin ymmärrän ja hyväksyn ilmiön. On esimerkiksi ihan ymmärrettävää että sukupuolenkorjaus -termiä käytetään koska jos joku vaihtaa sukupuoltaan, ajatuksena on että sukupuoli vaihdetaan. Ulkopuolelta asia näyttää tältä. Mutta korjausleikkaukseen mennään sisäisen tuntemuksen vuoksi jossa ulkoinen sukupuoli ei vastaa sisäistä. Eli sitä ikään kuin ollaan tiettyä sukupuolta ja liha ei vastaa tätä. Joten leikkauksessa käynyt ei varmasti koe että hänen sukupuoltaan on muutettu. Tämä on hyvä huomata, sillä sukupuolenvaihdos ei ole pilkkasana eikä vaihtaminen ole mitenkään ilkeä termi. Muutoksella on silti jotain perusteita. Ero on vähintään näkökulmassa.

Toki itse käytän noita edellämainittuja sanoja tarkoittamatta mitään häijyä. Mutta olen tietoinen siitä että kieli on elävä ja muuttuva konsepti. (Ja kaikki kielet ovat tavallaan useita kieliä.) "Neekeri" -sana on esimerkiksi aivan oikeasti muuttanut konnotaatioitaan ja siksi se on nykyään rasistinen sana vaikka se on aiemmin ollut neutraali. Osa toki jää kielen muuntumisesta jälkeen. Mutta sanan pääsisältä on kuitenkin hyvin leimallisesti identifioitunutta. "Neekeri" -sanan käyttäjät ovat leimallisesti liittyneinä tiettyihin hyvin spesifiin ajatussuuntauksiin. Ja näissä tyypillinen tapa suhtautua rotuun on rasistinen. Ketju siis ruokkii itseään. (Ja jotkut "kielikonservatiivit" jäävät jalkoihin koska maailma muuttuu nopeammin kuin he eivät.)

Mutta asialla on toinenkin puoli.

Tästä hyvän esimerkin saa feminismikeskustelusta. Oli hieman hämmentävää että keskustelimme feministiksi itsensä identifioivan kanssa tasa-arvoasioista ja olimme samaa mieltä asioista. Hän koki kuitenkin tärkeäksi ivata minua sillä hänestä olisi erinomaisen tärkeää että käyttäisin itsestäni termiä feministi. Ja hän sanoi että tasa-arvoa kannattava on feministi. Ja piste. Ja "Mikä tässä on vaikeeta?"

Tekisi mieleni sanoa että hän ; Kun käsiteanalysoidaan feminismiä ja otetaan ytimeen synonyymiteoria siitä että feminismi on täydellinen synonyymin tasa-arvolle voidaan huomata että on olemassa feministisiksi kutsuttavia suuntauksia jotka ovat epätasa-arvoisia naisasialiikkeitä. Koska ne ovat feministisessä suuntauksessa akateemisessa filosofiassa asti, on selvää että synonyymiteoria on kumoutunut modus tollens. Eli tavallaan vaikeita ovat feministit ja se, että heillä on dogma jonka mukaan he määrittelevät asioita. Tapa käyttää kieltä muistuttaa tältä osin hyvin paljon niitä perussuomalaisia jotka vilpittömästi käyttävät "neekeri" -sanaa olematta rasisteja. Hekin määrittelevät usein rasismia. Valitettavasti tällä on vähän tai ei lainkaan vaikutusta "neekeri" -sanan yleisiin konnotaatioihin.

Siksi kun minulle tulee vastaan ihminen joka lataa feminismin määritelmän vaikka siihen tapaan että "Do you believe that women are human beings? Do you recognize the full humanity of BOTH men and women? Do you believe in political, social, and economic equality between men and women? Then I hate to break it to you, but you're a feminist too." Niin ei siihen voi sanoa muuta kuin että "olen feminismi hyvin rajallisilla ja tietynlaisilla tasa-arvon ja feminismin määritteillä". Ja kyseessä ei ole sanasaivartelu.
1: Kyseessä on täsmälleen sama ongelma kuin agnostismi -sanan kanssa. Useimmiten ihmiset käyttävät agnostismi -sanaa siten että on ateisteja joista Jumalaa ei ole olemassa, teistejä joista Jumala on ja agnostikkoja jotka eivät ole varmoja kumpaankaan suuntaan. Nämä eivät ole päällekkäisiä, et tavallaan voi olla kahta näistä samanaikaisesti. Kuitenkin monesti ateistit selittävät että ateismi on a-teismia eli teismin puutetta jotta voisivat liittää agnostikot mukaan numeroihin joilla tavoitellaan sitä mitä kannattajamäärät politiikassa tekevät. Valtaa. A-teismi on määrittelytapa jota käytetään enemmän harhaanjohtamiseen. Se ei teknisesti ole ajatusvirhe, mutta sen käyttötapa on eettisesti hyvin arveluttava eikä filosofisestikaan mitenkään kovin vakuuttava. Se on sitä että asia muutetaan halutunlaiseksi määrittelemällä se sellaiseksi ilman että maailmaa muutetaan mitenkään mihinkään. Agnostismille on useita määritelmiä, joten miksi vain tämä yksi niistä pitäisi määrätä agnostismin oikeaksi määritelmäksi josta poikkeavalta kysytään jotain sen tapaista että "tossa on edessä määritelmä, jota virallisestikin käytetään. Joten mikä siinä on niin vaikeaa?"

Itse asiassa se, että sosiaalispoliittisia ilmiöitä määritellään tuolla tavalla luomalla asialle ikään kuin sanakirjamääritelmä on mielestäni heikko ja perusteeton. Hyvin harvaa ideologiaa tai poliittista suuntausta voidaan ymmärtää. Samoin kielessäkin on hyvin vaikeaa ymmärtää merkityssisältöjä pelkästään denotaatioiden kautta. Virallinen määritelmä on hyvin köyhä ja viestintä tapahtuu konnotaatioilla. Feministit yleensä ymmärtävät tämän asian hyvin. Ja esimerkiksi "neekeri" -sanan kohdalla tässä ei ole heillä mitään vaikeuksia. Jos joku tulee sanomaan että "neekeri tarkoittaa tummaihoista tai afrikkalaistaustaista" niin hän esittää validin määritelmän joka kertoo kuitenkin jostain muusta kuin siitä että "neekeri" -sanan käyttämisessä ei ole mitään loukkaavaa. Ja täsmälleen sama sekaannus on tässä feminismi -sanan käytössä. Kyseessä on ns. puolitotuus.

Pahin on kuitenkin jossain muualla.

Näissä käsitteiden vaihteluissa minulle tulee vahvoja mielleyhtymiä uskontoihin. Niissähän on uskonsuuntauksia jotka lahkoutuvat-lohkoutuvat erilaisiin suuntauksiin. Mukana muuttuu usein myös kieli. On hyvin vaikeaa teeskennellä vakuuttavasti jonkun tietyn suuntausken uskovaa koska jos siellä "herran käsi on väkevänä päällä" on sanoilla joku hyvin tiukka merkitys niin denotaatioissa kuin konnotaatioissaankin. Joka on vain määrittynyt ryhmän sisäisessä keskustelussa. Tälle käsiteuudistamiselle nähdään tärkeä funktio. Identiteetin tunnistaminen ja identiteetin tunnustaminen. Käyttämällä tiettyjä sanoja itsestään ihminen liittyy tiettyyn ryhmään tai tunnustautuu että ei ole oikein sen jäsen. Kielenkäytöllä hallitaan, kontrolloidaan ja jaetaan ihmisryhmiä.

Feminismin kohdalla kulutetaan hyvin paljon voimavaroja tähän identiteettipuoleen. Esimerkiksi tuossa keskustelussa oli todella hämmentävää se, että emme keskustelleet asiasta tai siitä miten asioihin pitäisi vaikuttaa. Kysymys oli siitä että jotta minä voin olla jotain mieltä jostain asiasta tai tasa-arvosta niin minun täytyisi tämän lisäksi käyttää tiettyä identiteettiä ja ilmoittautua tiettyyn sosiaaliseen ryhmään liittymisestä ja kuulumisesta.

Ja hyvin usein tähän näyttää liittyvän muutakin. Ensin tasa-arvo on feminismin synonyymi. Mutta sitten yht'äkkiä minulla täytyisi "feministinä" olla mielipiteitä siitä mitä tämä tasa-arvo sitten on. Toisin sanoen se että kannatan tasa-arvoa on ensin jotain jolla minut liitetään feministien ryhmään. Ja sitten tästä identiteetistä tehdään kontrollin väline jossa minun täytyy ansaita "tasa-arvon kannattajan status" hyvillä feministisesti oikeaoppisilla teoilla ja mielipiteillä. Koska jos en ole tiettyjen mielipiteiden rajassa en enää olekaan tasa-arvon kannattaja koska se mitä pidän tasa-arvoisena ei olekaan "feminististä". Jos pitäisin tämänlaisesta liittyisin uskontoon. Koska en pidä tämänlaisista olen vihainen uskontokriitikko.

Miksi hitossa haluaisin mitään tällaistä? Minusta menee aikaa pirusti hukkaan siihen että kulutetaan tarpeettoman paljon aikaa siihen että puhutaan siitä miten asioita pitää kutsua ja miten niitä pitää nimetä. On erikoista että tässäkin halusimme parantaa ihmisten elämää samalla tavalla, ja tämän konkreettisen muutospyrinnön tiellä on lähinnä se että joku haluaa että minun itselleni kokema identiteetti on tietty. Feministi näkee asian ulkopuolisena ja minusta jossain määrin tuntuu samalta kuin siltä joka on käynyt korjaamassa sukupuoltaan ja hän kohtaa ihmisiä jotka suostuvat käyttämään vain sukupuolenvaihdos -termiä ja selittävät että ne ovat synonyymejä. Ja siksi minun sisäisen identiteettini on tärkeää kutsua prosessia sukupuolenvaihdoksi. Eikä missään nimessä niin että tämä toinen puoli käyttäisi sitä toista synonyymiä. Vaikka filosofisesti tämä olisi täsmälleen yhtä oikea vaihtoehto.