torstai 4. kesäkuuta 2015

Sekulaarista ja vapaasta

Lyly Häkämies ehdotti sunnuntaipalkanlisistä luopumista. Syyksi asetetaan jotain jota pidän realistisena. Eli sitä että valtaosalla suhde vapaisiin on muuttunut. Itsekin pidän ajatuksesta jossa ei ole erikseen säädettyjä kauppojen kiinniolopäiviä. Tutkimuksissa itse asiassa on viitteitä siihen että yli puolelle ihmisistä muutamat teologisesti tärkeät juhlat ovat "vain vapaapäiviä". Ja tässä mielessä ei ole järkeä pitää niitä vapaina.

Olen sitten tosin hieman ihmetellyt tähän liittyvää argumentointia.

Uskonnolliset piirit ovat pitäneet tätä tärkeänä muistutuksena siitä miten maallistuminen ja "sekularisaatio" (joita jostain syystä käytetään synonyymeinä) ajavat siihen että joka päivä palvotaan mammonaa ja jokainen käy töissä 24/7/365 ja karkauspäivät päälle.

Tässä unohtuu se, että vapaita pidetään muunkin kuin teologisen sisällön vuoksi. Esimerkiksi toipumiseen. Itse asiassa hedonistinen, etenkin epikurolaisesti painottunut, maallistuminen johtaa helposti downshiftaamiseen. Eli asenteeseen joka sotii "luterilaista työmoraalia" vastaan. Jostain syystä ahneus liitetään vain maksimaaliseen kilpailuun ja markkinatalouteen. Tämä kertoo minulle lähinnä siitä miten elämäntaidottomia monet kristityt ovat ; He eivät osaa kuvitella saavansa maallisia nautintoja muualta kuin tienaamisesta.

Toisaalta tässä on unohdettu myös toinen tärkeä elementti. Miksi sunnuntait ovat vapaapäiviä? Koska on kätevää synkronisoida lomia. Moni ihminen on sosiaalinen. He kokoontuvat suvun kanssa yhteen. He näkevät ystäviä. Moni ihminen itse asiassa on niin sosiaalinen että jos ei ole yhteistä vapaata jona saa esimerkiksi olla ystävien ja perheen kanssa samaan aikaan vapaalla, vapaan arvo on hyvin pieni. Tämä johtaa helposti sunnuntaipäivien kaltaisten päivien syntymiseen.

Ja Häkämies unohtaa tässä yhden pienen asian. Väitän että suuri osa ihmisistä vihaa sunnuntaitöitä sosiaalisista syistä. Uskonnollisia motiiveita viikonlopulle ei ole enää nykyään. Tämä uskonnon merkityksettömyys näkyy jo siinä että viikonloput loistavat poissaolollaan uskontokeskustelusta! Jos tälläisenä päivänä pitää saada joku töihin, sitä koskee kysynnän ja tarjonnan laki. Ihminen voi neuvotella enemmän kuin tuplapalkan. Ne ihmiset - kuten minä - jotka oikeasti suostuvat tekemään sunnuntaitöitä, ovat tässä hyvin vahvoilla jo nyt. Kun on sovittu tietystä määrästä vapaita ja tietystä määrästä töitä, on tästä poikkeaminen aina sovittava erikseen. Ja näin vapautuu erilaisia hienoja keinoja hankkia rahaa.

Muita ihmisiä sunnuntaityöt eivät sitten edes koske. Itse asiassa tässä painottaisinkin sitä että sunnuntaipalkan sijasta työsopimuksiin pitäisi sopia työaikasysteemit siten että jokaisella olisi tietty määrä vapaapäiviä. Ja ne saisi neuvotella. Ne ihmiset jotka haluavat vapaansa tiistaille tai muihin arkipäiviin olisivat sitten vaikka koko ajan ylemmässä palkkaluokassa. Toisaalta työsopimukseen voitaisiin laittaa joustavuuslisää. Ja itse asiassa työnantajalta voitaisiin vaatia parempaa palkkaa maanantaina jos töissä muut ovatkin synkronoineet sen. Eli palkka voisi mennä sen mukaan mikä on kysyntä ja tarjonta kullekin päivälle.

Eli tässä ei tavallaan maksettaisi siitä mitkä työpäivät olet töissä vaan siitä että olet firmassa töissä ja pidät vapaasi jonain epämeiluisana aikana. Tämä muuttaa palkanmaksua hieman tavallisesta poikkeavaksi. Mutta tätä kautta voidaan saada hienoa lisätienestiä niille ihmisille joita kiinnostaa työnteko vähemmän kuin vapaiden synkronisointi ihmisten kanssa. Tai raha enemmän kuin ihmiset.

Toki tiedostan että Häkämies halusi lähinnä sitä että tuntipalkka on tuntipalkka ja että sunnuntaityöt voitaisiin pakottaa köyhälle ilman että tästä sosiaalisesta haitasta pitäisi mitään kompensoida. Hän ei vain esittänyt asiaa näillä sanoilla, koska se ei toisi yhtä paljoa suosiota suunnitelmalle.

Ei kommentteja: