keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Pieni ajatus : Epäjonneutumisesta

Äänestyskäyttäytymisessä on korostettu "Jonnet ei äänestä" -asennetta. Ihmiset ovat kannustaneet minunlaistani ihmistä äänestämään. Mikä kertoo muutamasta asiasta (a) he luottavat demokratiaan (b) he haluaisivat minunkin luottavan demokratian nykytilaan ja (c) pitävät minua sen verran täysipäisenä että minulle kannattaa tunkea asioita jotka liittyvät poliittiseen päätöksentekoon. Näistä statementeista osa on kauniita ja vain viimeinen on läpitunkemattoman outo.

Päivi Räsänen.
Rehellinen poliitikko.
Sanoo mitä tarkoittaa.
Tarkoittaa mitä ajattelee.
Mikä on ainutlaatuista.
Joskin myös valitettavaa.
Olen myös nähnyt Päivi Räsäs -meemikuvaa. Siinä on kellokaulainen Päivi Räsäsen kuva joka sanoo että "Älä äänestä, minun kannattajani äänestävät." Ja on korostettu että äänestäminen (a) antaa luvan valittaa ja (b) äänestämättä jättäminen on ääni sille ihmiselle jota vähiten kannattaa.

Koska olen minä, reagointini eivät ole terveitä. Jos joku yrittää kannustaa minua johokin tiettyyn käytösmalliin, koen vastahakoisuutta. Joka ilmenee joskus hieman omituisilla ja mahdollisesti mielisairailla tavoilla. Niin myös tässä tapauksessa. Tartuin väitteisiin ajatuskokeina ja rakensin niille vastaesimerkin.

Itse asiassa vastaesimerkin jonka väärässäolo olisi syytä argumentoida minulle jotta en toteuttaisi sitä. Eli ei riitä että sanoo että kaikki allaoleva on hevonpaskaa. (Jota se todennäköisesti on.) Olisi lisäksi kerrottava miksi. Ja sen jälkeen on ikään kuin pakko uudelleenarvioida tiettyjä äänestykseen liitettyjä kliseitä.

Nyt kun minulle on sanottu että jos en anna ääntäni vaaleissa niin se ääni menee Päivi Räsäselle. Itse en taas oikein luota järjestelmään ja pidän äänestämistä absurdina. Kuulemma myös jos ei äänestä niin ei saa valittaa. Vaikka luulisi että äänestäminen vaatisi systeemiin luottamista ja legitimoisi äänestysjärjestelmän nykymuodossaan. Siksi olen päättänyt äänestää Päivi Räsästä. Tästä seuraa asioita:
1: En tiedä mitään mikä yhtä vahvasti demonstroisi sitä miten vähän luotan siihen että yksittäisellä äänelläni on mitään merkitystä tai sisältöä. Se, että äänestän voi todellakin olla ultimaattinen keskisormennäyttö järjestelmälle. Äänestämättömyys on kenties vain laiskaa. Mutta se, että äänestää Räsästä on osoitus siitä että demonstroi miten vähän omalla aktiolla on oikeasti vaikutusta yhtään mihinkään.
1: Ääneni menee. Saan siis valittaa. Aina kun selitetään valitusoikeuden leimaamisesta, ei tätä ehtoa mitenkään jatkomääritetä. Ei esitetä ketä äänestämällä valitusoikeus todella validoituu. Puhutaan vain äänestyksestä. Joten jos äänestän Päivi Räsästä saan jotenkin oleellisesti enemmän valittaa huonosta politiikasta kuin jos en olisi äänestänyt ketään? Ja näin todella olisi vaikka äänestämättä jättäminen voidaan nähdä prosessin validiteetin kyseenalaistamiseksi.
3: Jos lähtökohtana on se, että äänestämättömuus tarkoittaa äänen menemistä Päivi Räsäselle (eli sille jota luultavasti vähiten kannattaa) niin mitä äänestykseni muuttaa? Jos se ei muuta mitään, miksi tuntuu jotenkin siltä että on merkittävästi pahempi että äänestän Räsästä kuin jätän äänestämättä ketään? Jos äänestämättömyys on sama kuin huonoimman ehdokkaan äänestäminen, tilanteiden pitäisi olla identtinen. Jos tilanne on pahempi Räsäsen äänestyksen jälkeen, ilmoilla olisi ei-verrannollisuus.

Heilutan keskisormeani matkallani siihen omituisimpaan vessakoppiin jossa on littanat reiät ja ylettömän karkea vessapaperi.

1 kommentti:

Tom Kärnä kirjoitti...

"Jos joku yrittää kannustaa minua johokin tiettyyn käytösmalliin, koen vastahakoisuutta." Näin minullakin, ja pätee erityisesti ihmisten harrastamaan suostutteluun alkaa katsoa jotain tv-sarjaa.