Onko "peppukipeys" -sanan käyttäminen raiskauskulttuuria?

Feministejä ja fundamentalisteja on vaikeaa yhdistää. Paitsi siltä osin että usein ne paheksuvat yllättävän samoja asioita. (Mutta eivät silti pidä toisistaan.) Yksi yhteinen elementti tuntuu kuitenkin olevan sanoihin ja sanontoihin paneutuminen. Molempia kuvaa voimakas kiinnostus etymologisiin asioihin. Ja täältä nostetaan sitten oikeita tulkintoja joita kautta sitten määritellään mitä kukakin oikeasti sanoo. Missä usein unohdetaan se, että tosiasiassa historiallinen yhteys katoaa. Tutkaimen potkiminenkaan ei enää monen mielessä liity eläinten ohjailuun kivulla. Eikä "Raamattuun".

Johon voi ilmeisesti olla vain
yksi oikea mielipide.

Tässä kohden törmäsin hieman erikoiseen keskusteluun. Sitä käytettiin "peppukipeys" -sanan käytöstä. Ällistyttävää kyllä moitteen alla en ollut minä vaan aivan toinen ihminen. (En käytä "peppukipeys" -sanaa juurikaan.) Moitteen aihe oli siinä että se edusti raiskauskulttuuria. Asiaa ei auttanut se, että keskustelu kosketteli lempeästi Kallion kirjaston uutta ns. sateenkaarihyllyä. Moitteena oli siksi myös sekin että jos homoseksuaalisuusaihe synnyttää "peppukipeyttä", on siinä hieman sellaisia tunnelmia että "peppukipeys" olisi jotenkin huvittavaa. Ja siihen toki liittyi sekin että annetaan validiteettia fundamentalistisille kokemuksille jossa omien arvojen päälle oksennetaan ja jossa ne perseraiskataan.

Asia oli "peppukipeys" -sanan lausujalle, ja minullekin, ällistyttävä. Sillä sanonnalla on varsin vakiintunut sisältö. Se on internetajan suora käännös "butthurt" -sanasta. Sillä tarkoitetaan lähinnä "Getting your feelings hurt, being offended or getting all bent out of shape because of something petty or stupid." Tunne on tuttu itsellenikin. Sekä kokijana että sivustaseuraajana.

Kriitikko oli kuitenkin pääasiassa naisten puolella. Hänestä "peppukipeys" loi komiikkaa siihen, että moni ei hoida ns. ahteripanoa kunnioittaen. Että olisi jotenkin koomista ja huvittavaa painaa raa-asti kakkoseen. Kun tämä ei tietenkään ollut tullut sanan käyttäjälle mieleenkään, ehkä jo sen vuoksi että hän on harrastanut takaluukutuksen kunnioittaen eikä ole edes osannut ajatella että se voisi tehdä kipeää, kommentoija sanoi että tämä kokemus on tuskin mikään objektiivinen tosiasia koska hän on lukenut internetistä keskusteluja. Niissä monet nuoret naiset purkavat pettymyksiään koska heidän kanssaan ollaan oltu kaikkea muuta kuin hellävaraisia.

En itse lähde täysin torppaamaan näitä kokemuksia.
1: Nähdäkseni "raaka paneminen" on kulttuurissamme liitetty miehekkyyteen. Ja kova jyystämistä ei pidetä raiskauksena jos siihen on saatu suostumus ennen kuin luvan antaja on käsittänyt sitä mihin hän on oikein tullut suostuneeksi. Tämä on taatusti asenneongelma jolle naureskelu ei paranna ongelmaa.
2: Raiskauskulttuuri on toki epämääräinen syytös mutta jossain tapauksissa sen taakse voidaan nähdä jotain joka on ainakin rippusen järkevää. Asiaan voi saada miesnäkökulmaa katsomalla romanttisia komedioita. Elokuvat "Wedding Crashers" tai "40 Days and 40 Nights" ovat suosittuja elokuvia joissa molemmissa nainen tunkeutuu luvatta asuntoon tahi huoneeseen, sitoo nukkuvan miehen sänkyyn ja harrastaa sitten tämän kanssa seksiä. Nämä kuvataan jonain muuna kuin raiskauksena, koomisina ja kenties jopa jonain jota "mies kerjäsi ja oikeasti halusi". Puheet muistuttavat hieman raiskaustekosyytä jossa raiskaus oikeutetaan kun uhri oli pukeutunut sillä tai tällä tavalla.

Näkisin kuitenkin että "peppukipeys" on kuitenkin hyvin kaukana näistä. Sillä käsitteen historia liittyy enemmänkin siihen miten lapset ovat kokeneet asiansa vitsan saamisen jälkeen. Nyreys ja lapsellisuus sanontaan kumpuaakin vanhakantaisesta kasvatusmetodiikasta. Ei siis penetraatiosta.

Toki tämä tuhkaluukuttamiskulma toisi sanontaan komiikkaa ja toivoisin että se olisi tosiasiallinen alkuperä sanonnalle. Mutta raiskauskulttuuria siitä saa lähes yhtä vähän kuin siitä saisi uudensävyisen selittämällä että peppukipeys viittaa siihen tunteeseen jota saa hyvän S/M -spankkaamisen päätteeksi. Itse asiassa jos sanomaa saa tulkita miten sattuu niin tuo feministin puhe oli loukkaava koska joku seksuaalivähemmistö voi oikeasti pitää peppukipeydestään.

Sanonnassa voidaan toki tämän jälkeen nähdä paheksuttavuutta. Lapsen väkivaltainen kasvattaminen koomisena ja vähättelevänä ei tietyssä määrin ansaitse sanonnaksi pääsemistä. Mutta raiskauskulttuuria siitä on vaikeaa saada. Paitsi ehkä jossain stereotyyppis-katolisissa piireissä.