keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Estimaattini "aidon avioliiton" läpimenosta

Kansalaisaloitteiden läpimenon ennakointi ei ole kovin eksaktia tiedettä. Siinä on kuitenkin jotain johon tarttua. Tässä apua voi hakea vaikkapa "kansalaisaloite.fi" -sivustolta joka näyttää lukuja kansalaisaloitteista. Mikä kiehtovinta, siellä on näytillä kokeillut aloitteet joten niiden käyrät ovat julkisena tietona. Luvut peräti näytetään kätevästi ; Voit seurata kokonaiskertymää tai annettuja ääniä per päivä. Mikä on luonnollisesti hirvittävän kiehtovaa.

Tässä minua ei kiinnota niinkään se, että mitkä aloitteet ovat menneet läpi. Vaan se minkälaisella profiililla niihin kertyy ääniä. Selvästi mitään kovin yleispätevää hahmoa kerääntyä ei ole.
* Aloite NATOon liittymisestä (ei läpimennyt) keräsi ääniä pikku hiljaa "tasaisesti mutta satunnaisesti". Koska ääniä tuli vähän tämä näkyy päivätasolla isohkona heilahteluna joka kuitenkin jatkuu koko äänestyskauden ajan. Suoraa kokonaisuutena tarkastellen kerääntymisen tasaisuus onkin helposti havaittavissa. (138/2071)
* Terveydenhuollon henkilökunnan abortista kieltäytyminen (läpimennyt) keräsi ääniä piikinomaisesti ripeästi mutta melko myöhään. Se keräsi ääniä aluksi ja sitten yhtenä rysäyksenä (72/30519)
* Lasten seksuaalirikoksiin kohdistuva aloite (läpimennyt) keräsi selvästi varsin vähän suosiota, mutta siinä oli muutama purske jotka johtuivat mitä ilmeisemmin näkyvyydestä mediassa. (173/57539)
* Tahdon -kampanja (läpimennyt) taas keräsi miltei kaikki äänet kertarysäyksenä heti aluksi. (105 439/156234)

Kävin läpi läpikäytyjä kansalaisaloitteita. Otin tässä kuitenkin apuvälineeksi kaksi lukua. Ensimmäisen tuloksen jossa on saatu lainkaan ääniä ja lopputuloksen. (On monia joissa on ollut nollapäiviä, mutta ne tuottivat pika-arviossani omituisia tuloksia, siksi ensimmäinen päivä jona on annettu ääniä on jostain minulle tuntemattomasta syystä tärkeänoloinen.) Karkeasti ottaen kampanjoita näyttää kuitenkin olevan muutamanlaisia. On niitä jotka keräävät kannattajapohjansa vankalla markkinoinnilla heti aluksi. Tällöin ensimmäinen päivä tuo 60% äänistä. Toinen ryhmä sitten näyttää olevan mediamyllyllä itsensä läpilyövä aloite joiden ensipäivien saalis on noin 2-3 promillea.

"Aito Avioliitto" on (1330/?) siitä mielenkiintoinen että se on vasta alussa. Siihen on selvästi panostettu melko vahvasti. Heurekan aloitus oli mainostettu, markkinoitu ja vahva. Tämä toikin sille vankan alun. Toisaalta aihe näyttää profiloituneen vahvasti kristilliseksi. Ja tässä on huomioitava se, että suurin äänivyöry saadaan todennäköisesti purskeenomaisesti esimerkiksi suviseuroilla joissa mukana on uskonyhteisön sosiaalista painettakin. (Mikä ei liene laitonta.) Tämä tekee arvioinnista hyvin kiehtovaa. Koska periaatteessa kumpikin profiili on jossain määrin perusteltu. On mielenkiintoista huomata että kansalaisaloitesivusto on siististi laittanut kuvaajaan käyrän joka kuvaa sitä tahtia jolla tasainen kasvu tuottaisi halutun lopputuloksen. Se vain ei näytä olevan se tapa jolla aloitteet yleensä keräävät ääniä. (Minun on vaikeaa uskoa että Aito Avioliitto saisi tasaisella työllä ääniä. En tiedä mikä markkinointi riittäisi "Heurekaan joka päiväksi". Kampanjoijat ovat tosin kiitettävästi ymmärtäneet Streisand efektin voiman ja he näyttävätkin provosoivan ihmisiä jotta voisivat vaikuttaa sensuroiduita. Se on hyvä strategia)
* Jos Aito Avioliitto on tehnyt ennakkomarkkinointinsa hyvin, siitä on tiedotettu ja aiheeseen sitouduttu hyvin jo aluksi. Tällöin täpötäydeksi mainostettu Heureka ja vastaavat kohut selittävät miksi ääniä tuli aluksi varsin runsaasti, 1330. Silloin odotettavissa on muutama tuhat ääntä. Koska äänisaalis tätä blogausta tehdessä on noin 4000 ääntä - ja ääntenkertymiskäyrä päiviä kohden on tähän asti ollut selvästi laskeva - olisi aloitteella samantyylinen käyrä kuin "Tahdon" -kampanjalla, paitsi että se olisi riittämätön. Aloitteella ei olisi mitään toivoa mennä läpi.
* Jos Aito Avioliitto on purskeinen, se voisi muistuttaa sitä tapaa jolla abortistakieltäytymiskampanja on toiminut. Kampanja voisi kerätä jopa 500 000 ääntä.

Kuvatut säännöt kuvaavat ääripäitä. Todellisuus on käytännössä varmasti näiden kahden välillä. Kyseessä ei selvästi ole kovin tarkka estimaatti koska lukujen suuruusluokat eivät ole samassa sfäärissä. Työkalu onkin suuntaa -antava. Ja ärsyttävintä tietenkin on se, että suuruusluokka on paitsi suuri niin myös sellainen että oleellinen numero - eli se missä kansalaisaloite menee tai ei mene läpi - ovat juuri tuossa välissä.

Itse arvelen - muun muassa Suviseurojen osallistujamäärien ja muiden uskonnollisten aloitteiden minulle tuottaman täysin itseriittoisuuspohjaisen taikauskoisen intuition pohjalta - että kannattajia saadaan luultavasti noin 30 000-40 000. Tämä on merkittävän paljon, mutta ei riitä aloitteen läpimenemiseen. Mutta se on toki vankka pohja. Itse asiassa vihjaankin että on hyvin luultavaa että kampanja on tehnyt sinänsä fiksun ratkaisun ollessaan eetokseltaan niin kristillinen kuin se on. Valitettavasti tämä pohja ei riitä. Oma ennakko-oletukseni on että kampanjan tulisi - läpimennäkseen - onnistuttava houkuttelemaan mukaan myös islaminuskoisia. Islamissahan homoseksuaalisuuteen suhtautuminen on vähintään yhtä uskonnonvastaista kuin kristinuskossakin. Tämän lisäksi etenkin Etelä-Suomessa on paljon ateisteja. Ja heistä löytyy sellainen hieman tai paljonkin oikeistolais ja/tai konservatiivinen siipi joka pitää "sellaisesta darwinimista". Heidän mukaansaamisensa tuo mukavasti lisä-ääniä. Kampanja ei tosin tähän asti ole oikein näyttänyt vetoavan näihin kahteen mahdolliseen "kannattajaryhmään".

Eli oma arvaukseni asiasta on se, että kampanjalla on mahdollisuus mutta se joutuu todellakin ponnistelemaan sen läpi. Asia on siitä huvittavaa että asiaa myydään suuren hiljaisen enemmistön nimissä. Jotenkin asia ei vain tunnu merkitsevän suurimmalle osalle ihmisistä, joten en tiedä mikä tämä suuri enemmistö on. Ja itse asiassa se, mahtuuko tämä vaiennettu ihmisjoukko samanaikaisesti Hartwall -areenalle.

8 kommenttia:

Niina Karjalainen kirjoitti...

On mielenkiintoista, kuinka paljon Tahdon! -kampanja ja sen puolestapuhujat sai mediassa positiivista huomiota. Millä sitten oli enemmän merkitystä aloitteen läpimenoon: median asialle antamalla huomiolla vai yksilöiden itsenäisesti muodostamilla mielipiteillä? Kristityt ja ehkä myös muslimit ovat sitten aidon avioliiton ja siitä tehdyn kansalaisaloitteen takana. Nämä ihmisryhmät, ehkä muitakin ja melkein 2000-vuotta ihmiskunnan historiaa. Yleisesti hyväksytty käsityshän on ollut se, mitä aito avioliitto nyt pyrkii edistämään. Haluavatko ihmiset kuulua enemmistöön vai vähimmistöön? Psykologi ehkä tietäisi.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

"median asialle antamalla huomiolla vai yksilöiden itsenäisesti muodostamilla mielipiteillä?"

Jos sinusta ja kommenteistasi puhutaan niin ainakaan itsenäisiä uniikkeja ja omia mielipiteitä ei ole kuulunut. Kuten ei muuten muiltakaan kristityiltä.

Olen käsittänyt että demokratia on pohjimmiltaan huomiohuoraamista. Siksi minua ei kiinnosta ottaa puolia. Sinua kiinnostaa. Sellainen on silmissäni lammasmaista.

PS. Onko lukuarvioni mielestäni sellaiset että niistä voi sanoa jotain? Erimielisiä? Ehdotuksia paremmasta laskentamekaniikasta? Jotain muuta oikeasti blogaukseenliittyvää. You know, blogausehdot joista sinua on muistutettu jo aiemmin ja jotka siksi sinulla pitäisi olla hallussa.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Varasin sinulle muuten ihan oman kommenttiketjun johon saat argumentoida siitä asiastasi. Kun erikseen sanoit että on hyvä keskustella. Keskustelu oli sana jota käytit ja johon viittasit.

Ja mitä teet kun tälle annetaan tila? Ohitat. Et vastaa samantasoisella yhtä paljon vaivaa nähdyllä vastauksella. Ajankäyttö on kunnioitusta ja muuta kunnioitusta minä en tunnustakaan. Olet siis loukkaava. Antaako sellainen hyvän kuvan teistä kristityistä?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

"On mielenkiintoista, kuinka paljon Tahdon! -kampanja ja sen puolestapuhujat sai mediassa positiivista huomiota."

On mielenkiintoista, kuinka paljon Aito Avioliitto -kampanjan puolestapuhujat korostavat sananvapautta ja vastaavaa ja kuinka paljon tämä näyttää tarkoittavan sitä että he haluavat sanella mitä media ja yksityiset ihmisiet sanovat. Onko tässä kysymys todella siitä että jokainen saa sanoa mitä ajattelee vai siitä että kun ihmiset sanovat mitä he haluavat niin sitten kristityt sanovat että väärät mielipiteet, "et ole voinut itse ajatella tuollaista". Se on kenties tottakin, mutta kiinnostavaa on että ei se omien argumenttien ja vastaavien kehittely näytä oikein sujuvan. Homojuttujen argumenttikaivo kuivui jo ennen edellisiä presidentinvaaleja. Loogiselta puolelta asia on jo käsitelty.

Minua kiinnostaa asiassa siksi muut jutut. Kuten vaikka se että mikä metodi auttaa lähestymään tämänlaatuista ongelmaa. Miten pienestä datamäärästä saadaan arvioitua tulevaisuutta tavalla joka ei ole pelkkää arvailua. Induktio ja todennäköisyydet ovat tässä jänniä.

Tässä sinulla varmasti onkin jotain jossa auttaa. Tarjoamani metodi on varsin karkea, simppeliä induktiota ja luokittelua eri leireihin "liittymispiikin" kaltaisilla kieltämättä obskuureilla käsitteillä jotka ovat joskus selkeitä mutta joskus hankalia kuin falchionin määritelmä. Voisti oikeasti kehittää.

Mutta sen sijaan teet jotain joka ihmetyttää minua. Sitä kautta että (a) oletkohan ymmärtänyt tämän blogin tarkoituksen oikein (b) mitä minä saan sinun kommenteistasi ja osallisuudestasi muuta kuin ajanvientiä. (Osa olettaa että ainut tapa pitää blogia on vedota massoihin ja hakea mitä tahansa "Mun mielipide on -mutuiluroskaa". Minun kohdalla kyllä olettavat väärin. En jaksa lähteä opettamaan alkeita. En ole opettaja, enkä halua sellaiseksi tullakaan. Sinulla näyttää olevan tarjottavaa kuin ekaluokkalaiselle kertotaulun ulkoa pänttäämisen ääreltä ammattimatemaatikolle. Voit toki demonstroida että olen väärässä, mutta voin arvioida asioita vain antamasi informaation pohjalta. Anna sen informaation siksi olla muunlaista kuin se on tähän asti ollut.)

Napoleon kirjoitti...

Suonette anteeksi tuppautumiseni tähän... mikä tämä nyt onkaan. En ole varma siitä, miten tuherrukseni sopivat viitattuihin kirjoituksiin, mutta tässä ne ovat. (Seuraavaksi. Tämän jälkeen. Ihan just alkaa.)

Lyhyt blogiartikkeli on kiinnostava arvio vähän ylempää kuin lonkalta, oikeastaan jotain sellaista, jota oletettavasti yhteiskuntatieteellisissä tullaan tutkimaan, ja journalistien toimesta olisi jo saanut tulla tutkituksi.

On näet oikeasti mielenkiintoinen kysymys, voivatko konservatiivikristityt ja konservatiivimuslimit löytää toisensa erillisissä taisteluissaan ihmisten yhdenvertaisuutta vastaan. Ideologisesti se ei välttämättä ole mahdotonta. Rakas punadosenttimme ylistää Neuvostoliiton loistoa ja veljeilee neofasistien kanssa. Huippukatolinen Ranska liittoutui kalifia (muodollisesti) seuranneen ottomaanivaltion kanssa paavin voitelemaa keisaria vastaan. Lehi-porukka halusi liittoutua Hitlerin ja Mussolinin kanssa Churchilliä vastaan, ja alkoi pian tämän jälkeen kannattaa stalinismin natsiversiota. Ja niin vain Molotov ja Ribbentropkin löysivät toisensa - lopullista kamppailua odottaessa, mutta sellainen merkityksellinen loppurysäys on tämäntyyppisten ideologioiden sisuksiin päätyneellä aina aikajanalla. Inho parlamentaarista demokratiaa kohtaan kokoaa mantereenlaajuisesti yhteen pahimmat äärioikeisto- ja äärivasemmistohörhöt. (Jos haluatte samaistaa, pelkästään esimerkin ja yhteistyödynamiikan tasolla tietenkin, konservatiivikristityt - sillä niitä kommentoija tarkoittaa yllä puhuessaan "kristityistä" - ja konservatiivimuslimit esim. Staliniin, Mussoliniin tai uusnatseihin, niin en voi teitä estää. Ja onhan porukalla seksuaalivähemmistö- ja yleisemminkin kansalaisoikeusasioissa joitain yhtäläisyyksiä.)

Suomen oloissa en näe ihan demografisista syistä kovin vaikuttavia mahdollisuuksia tällaiselle yhteistyölle. Muslimien kanssa siis. Ns. kulttuurikonservatiivien (ns.-määre viittaa siihen "kulttuuri"-osaan) ja ns. antimodernien ns. ajattelijoiden parista sellaista hyvinkin löytyä, mutta tämän potentiaalisen kannatuksen niittämisessä voi olla poliittisen leimautumisen pelkoa molemminpuolisesti. Kumpikaan ryhmä ei näet vetoa mitenkään railakkaasti kansalaisten enemmistöön. Ja on syynsä, miksi kaikenlaisia ns. kulttuurimarxisteja inhoavat ryhmät eivät saa sloganiin "Kaikki maailman konservatiivit/taantumukselliset (jotkut heistä myöntävät sen avoimesti), liittykää yhteen!" sätkäyttävää eloa.

Suosikkini Aidoista Avioliitoista ovat omistajan orjilleen määräämät vakituiset orjakumppanit ja valloittajan sekä sotasaaliin väliset avioliitot.

P.S. Melkein 2000 vuotta (se kirjoitetaan noin) -väite jättää melko tylysti huomiotta roomalaisten, kreikkalaisten, puunilaisten, egyptiläisten, assyrialaisten, sumerien, heprealaisten, intialaisten, kiinalaisten, japanilaisten, skyyttien sun muiden avioliitot. Tämä ei kieli kovin hyvästä historian tajusta tai ymmärryksestä, jota voisi traditionalistilta odottaa. (Bonus, jonka liitän mukaan vain, koska olen juonut kaksi martinia ja olen inhottava ihminen, ja koska sille oli niin hyvä set-up: orjakaupan kieltäminen pyyhki tiehensä tuhansia vuosia ihmiskunnan historiaa.)

P. P. S. Roimasti aiheen vierestä: Dostojevski on ihan huono kirjailija ja kädetön tampio. Kuka tahansa ammatikseen kirjoittanut, jonka koko kirjallisen tuotannon Väyrynen pystyy lukemaan viikonlopun sisään hajaantumatta orvoiksi tajunnankappaleiksi, on luokaton amatööri, jonka olisi kannattanut ennemmin veistää vaikka kukkopillejä. Jos kuitenkin haluaa fasismin inspiraatioksi purkitettuja fiktiokirjailijoita fanittaa, niin Nietzsche sentään osasi tiivistää proosansa siedettäviin yksiköihin. Mutta kirjallisuudessa juuri kenelläkään muulla kuin Borgesilla ei ole ollut paljon ilmoja pidelly -jaaritusta kummempaa sanottavaa. Varsinkaan Paul Austerilla.

P.P.P.S. Anteeksi. Olen inhottava ja häijy. Mutta myönnän sen. Ja odotan siksi pääseväni vähemmällä. Mutta tekeekö se minusta pahemman. Ihan tosissaan, anteeksi.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

"Voivatko konservatiivikristityt ja konservatiivimuslimit löytää toisensa erillisissä taisteluissaan ihmisten yhdenvertaisuutta vastaan."

Niin, ideologisestihan leireillä on paljonkin yhteisiä tavoitteita. Toisaalta merkittävintä nykyään ei ole osuva ideologia-analyysi tai edes strategis-taktinen asioiden edistäminen tehokkailla tavoilla. Kaiken keskiössä näyttää olevan identiteetti. Journalistisesti mielenkiintoinen MV -lehti näyttää minkälaisella "vihollisklusterilla" kootaan seuraajia.

Samaa tukee tämäkin. Aito Avioliitto voisi hyvin houkutella muslimeja ja tietynlaisia ateistejakin. Kuitenkaan tätä ei ole, edes ehdotettaessa, oikein osattu ottaa huomioon. Koivulahan reagoi allekirjoittaneeseen yllättävän radikaalisti vihollisuudella sen sijaan että olisi yrittänyt resurssina. Ja oppi äänten ja suosionkalastelusta lähinnä kommenttejen sensuroinnin joka on strategisesti huono peliliike.

Itse asiassa oma ennusteeni tältä osin onkin että tämä kampanja ei mene läpi. Ja osittain juuri siksi, että he eivät osaa koota joukkoja eri maailmankuvista. Viestintä on "maallistuneimmillaan" kristillisyyttä jossa ei mainita Jeesusta. Tämä on mielenkiintoista ja hupaisaa.

Tosin tilanne voi muuttua. Opiksi voidaan ottaa. Tässä tärkeintä taitaisi tosin nykymaailmassa olla jotenkin lietsoa identiteettejä yhteen. Ja kuten Terry Pratchett asian esitti kirjassa jossa ihmiset sotivat haltioita vastaan ; valkoinen ja musta unohtivat erimielisyytensä käydessään vihreitä vastaan. Riittävän kovalla vihollisyhteydellä ratsastaen oltaisiin lainauksesi ytimessä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Toisaalta tahdon huomauttaa että suurin osa ihmisistä ansaitsee niitä erikoisoikeuksia varsin pian.

PS.
En minä aivan mahdoton ole. Tom Kärnä esimerkiksi ei ole erityisen nerokas, mutta hän ajattelee itse. Ja lisäksi hän korjaa kirjoitusvirheitäni. Minun kannaltani molemmat ovat profit. Tässä kommentoijassa minua vaivaannuttaa eniten se, että hirvittävän voimakas kliseisyys yhdistetään asenteelliseen mielipiteiden ilmaisuun ja tämä yritetään älyllistää tavanomaisilla kirjallisuusviitteillä. (Tunnustuksekseni pidän Dostojevskistä, mutta myönnän että hän on tavanomaista konventionaalista kirjallisuutta nykyään.) Ja hän kutsuu sitten tätä kaikkea "keskusteluksi" vaikka ei hän juuri reaktiiviseen kaksisuuntaiseen pallotteluun kykene. Suurin syy nipottaa kirjoitusehdoista hänelle onkin se, että hän on tylsä, epä-älyllinen ja ärsyttävä. En pidä mistään aspektista hänessä. Hän ei selvästi oikein ymmärrä mihin hän on tullut, mutta hän ei selvästi anna tämän estää itseään. Tämä ei ole profit, tämä haaskaa aikaani ja syö mielenterveyteni.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

PSPS

Minun tekisi tässä mieli kysyä Puolimatkalta suoraan, miten hän suhtautuisi lapseen omassa parisuhteessaan, jonka aikaansaattamiseen on tarvittu kolmannen osapuolen apua. Ja siis nimenomaan niin ettei kyseessä ole vahinko, vaan tietoinen ja monenpuolisesti vapaasti hyväksytty apu lisääntymiseen. Jättäisikö hän itse tuolla tavalla syntyneen lapsen heitteille, ihan vain siksi että omat geenit jäivät jatkamatta?

Meinaten tuossa kysymyksessä moraalinen ihminen ei minusta voi oikein voittaa. Jos sanot että et tietenkään jättäisi, totesit juuri kulttuurisen vanhemmuuden validiksi. Ceteris paribus validiksi homovanhemmallekin. Ja jos sanot että jättäisit, no sitten taisit juuri osoittautua melkoiseksi ihmistunkioksi, jonka pitäisi kaikkein vähiten moraalisaarnata toisille siitä miten perheitä rakennetaan ja lapsia kasvatetaan.