sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Pride & Joy

Käytän harjoituksissani Pavel Mocin "Violet" -miekkaa. Se on minusta hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä miekka. Valitettavan monet muut ovat kanssani samaa mieltä. Ja siksi saman näköisiä tai lähes saman näköisiä miekkoja on muillakin. Koska säilytän miekkaani koululla ja koska harjoitteluissa aseita usein jätetään lattialle, tapahtuu joskus sekaannuksia. Kuluu aikaa kun etsitään omaa miekkaa. Ja joku loukkaantuu jos otatkin samannäköisen miekan. Ja itse pahastut jos joku näpelöi sinun miekkaasi.

Siksi olinkin pragmaattinen. Miekkakoulun juhlien jälkeisenä krapulaisena tilana sain itsestäni käärittyä miestä niin paljon että maalasin oman miekkani pommelin vaaleanpunaiseksi. Maalasin myös osan väististä pinkiksi. Tämä on ehdottoman käytännöllistä koska
*: Nyt aseeni erottaa hyvin ensivilkaisulla.
*: Kukaan ei vahingossa ota sitä.
*: Kukaan ei varsinkaan tahallaan ota sitä.
*: Musta olisi temppuna jotain jota voidaan matkia. Maaleja on erilaisia. Pinkki tuskin on se valinta johon kukaan muu päätyisi.
*: Se on pinkki.
*: Miekkoja maalataan joskus muutenkin ; Sillä suojataan ruostumiselta.
*: Keskiaikana käytettiin oikeasti värejä vaatteissakin. Pinkkiä väriä käytettiin koska sitä saatiin kuorista. Itse asiassa vaaleanpunainen on ollut miesten suosiossa.
*: Juuri edellisissä harjoituksissamme mittailimme miekkojemme kokoa erään naispuolisen miekkailijan kanssa. Hänen aseensa oli omaani pidempi, joten kerroin hänelle että hän vain kompensoi sitä että hänellä on pieni pippeli. Hän nauroi vitsille, pyyhittyään minulla ensin lattiaa. Nyt minulla on miekka jonka pää loistaa punaisena. Etsi tästä symboliikkaa, Freud.

Lisäksi nimesin viimein miekkani. Kotiin ostamani aseet olenkin nimennyt. On "kunniaa", "omaatuntoa" ja muuta jonka kautta voin vannoa. Ja kukaan, siis kukaan, ei voi väittää että minulla ei olisi näitä. Tämäkin miekkani osuu tähän nimeämisperinteeseen. Se on "Pride & Joy". Ja koska vaaleanpunainen symbolisoi iloa, harvinaisen pitkässä kaksiosaisessa nimessä on sisällä parikin vitsiä.

8 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Täälläpäässä oman miekan nimi on "Tenacitas".

Ruukinmatruuna ei aikoinaan valinnut asettaan. Se valitsi hänet.

Tom Kärnä kirjoitti...

Kuten vanhassa laulussa sanotaan: "Alanis Morissette she is our latest pride and joy".

Jklak kirjoitti...

Mites (HEMA)-väki huoltaa miekkojaan ja huotraa? Onko eroja iaiton/shikenin ja sayan huoltoon?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

En ole eläissäni itse hoitanut huotraa mitenkään. Ne ovat tosin minulle lähinnä telineitä joissa pidän miekkoja. Miekkoja sitten vähän tilanteen mukaan ; Yleensä on menty ihan viilaamalla treeninjälkeiset nitit pois ja öljyämällä.

Mutta tässä on valtavia eroja. Eräs meidän koululaisemme juuri taannoin teki nahkaosia uusiksi, keitti ja mehiläsvahakäsitteli jne ihan alusta kun oli kulunut.

Samoin osa purkaa miekkoja osiin, siistii väleistä ja joskus vaihtaa kahvaosia ja tekee jopa kombinaatiomiekkoja kun jokin kuluu. Uusia osiakin voidaan käyttää vanhaan kahvaan.

Minä en tee mitään noin mutkikasta. Estän ruostumisen jne. ja jos miekka särkyy, niin ostan uuden. Mitä vähemmän minä teen käsitöitä sen parempi. Minulla on orjat sitä muuta varten.

Jklak kirjoitti...

Kiitti tiedosta. Saya alias (huotra) joutuuki koville jos treenaa "japanilaista pikavetoa sisätiloissa". Lähinnä siten että jos ei ole huolillinen niin miekan monouchi rouhii helposti sayaa, jos lähtee leikkaamaan kun miekan kärkeä ei ole vielä vapaututtu sayasta. Samaten miekan palautuksessa sayaan (eli noto) pitää olla huolellinen ja tarkka miekan ja sajan kulmasta ettei taas rouhi huotraa sisältä. Lisäksi harjoitellessa sayan suu löystyy jolloin se ei enää pidätä miekkaa vaan tämä lähtee valumaan ulos tupesta. Siksi kysyin. Mutta tietysti HEMA:ssa on omat metkunsa ja miekka otetaan esiin ennen manööverejä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Yleensä näin. Tosin kyllä HEMAssa on joitain huotrastavetoja. (Sattuneesta syystä yleensä lähtevät miekankanteluasennosta jossa vastustajalla on tikari.) Meidän formi jopa alkaa sellaisella. Mutta hyvin vähäistä on tuppeenlaiton ja vetelyn tarve.

Yleensä strategia on että huotrassa olevalla miekalla tehdään jokin hallintaote jonka avulla saadaan aikaa vetää miekka ja lyödä päähän. Toki strategiavarastossa on myös se, että huotra heitetään suoraan miekasta päin vastaanjuoksevaa tyyppiä. Mutta hallintaotteet lähietäisyydellä on se päälinjama.

Ironmistress kirjoitti...

Jklak, myös länkkärimiekoissa yleensä vain se monouchia vastaava osa eli saksalaisittain "Schwäche" teroitetaan partaveitsenteräväksi. "Stärke" eli terän kahvaa lähinnä oleva osa, jätetään kokonaan teroittamatta (ricasso). Tämä siksi, että lukuisissa tekniikoissa kyseisestä osasta terää otetaan kädellä kiinni. Tsuba-zeriaita vastaava tilanne, binden, on siksi varsin tukala, ja siitä selviäminen on oma taitonsa.

Nihon-ton isoin ongelma on siinä, että siinä ei ole ricassoa. Tällöin monia tekniikoita, kuten Halbschwerten, ei voida tehdä. Myös ns. italialainen ote on sattuneesta syystä nihon-tolla mahdoton. Koska tsuba. :)

Kenjutsussa se, että vetää miekan sayasta ja heittää sayan menemään, on merkki siitä, että valmistautuu taistelemaan kuolemaan asti. Kuuluisassa taistelussaan Miyamoto Musashia vastaan Sasaki Kojiro heitti sayansa mereen. Musashi päätteli siitä, että Kojiro taistelee kuolemaan asti.

Saksalainen koulukunta voidaan summata sanoilla "ruma mutta tehokas". Italialaisen koulukunnan tekniikat ovat paljon kauniimpia.

Jklak kirjoitti...

Kyllähän kenjutsussa ja iaijutsussa myös saatetaan käyttää kättä mune:lla mutta tarkkana siinä saa olla.

Myös kesken tilanteen saatetaan tehdä noto esillä olevalle miekalle - jos se koetaan tarkoituksenomaiseksi.

Poliisitoimen dōshin samurait saattoivat jättää kodachinsa teroittamatta jolloin käsikähmä oli turvallisempaa mutta aseella saattoi silti pistää, ja antagonisti ei tiettykään tiennyt ettei habakissa ollut terää.

Toisin kuin juten osalta, jolloin leikkaamattomuus oli varmaa...