keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Varstojen/Moukareiden vaarallisuudesta (itselle).

En itse suosi ketjukuulamoukaria (flail) aseena. Syy on karkeasti ottaen se, että varsta -aseet ovat todella vaarallisia. Etenkin käyttäjilleen. Ne ovat toki kiinnostavia aseita. Ja jos sellaisen laittaa näkysälle, ihmiset mielellään leikkivät niillä. Yleensä he myös lyövät itseään sääreen seuraavan varttitunnin sisällä. Kuulan käyttäminen tuntuu voimakkaalta, ja osa näyttää sekoittavan tämän kontrolliksi. Näiden kanssa tapahtuu paljon vahinkoja.

Tai molemmat.
Asiaa ei auta se, että monesti myydyissä ketjukuulissa on valtaisia rakennevirheitä. Tyypillisimmät virheet koskevat ketjun kiinnitystä ja ketjun pituutta.
1: Ei ole tavatonta ostaa/löytää kaupattavan piikkinuijaa jossa ketju on juuri väärän pituinen, eli suunnilleen yhtä pitkä kuin varsi. Tällöin kädensija on juuri sen mittainen että kuulalla voi lyödä itseään käsille. Suositeltavaa olisikin että ketju olisi joko niin paljon pidempi että se ulottuisi selvästi kahvan ulkopuolelle. Vielä turvallisempaa olisi että ketju olisi niin lyhyt että se ei yltäisi käsille asti. (Mikä tosin vie ulottuvuutta jota monet arvostavat.)
2: Kiinnitys on usein sen verran löyhä, esimerkiksi yhden naulan varassa, että se vähänkin pidemmän käytön jälkeen irtoaa kahvasta. Usein tämä tapahtuu nimenomaan vauhdissa. Josta seuraa rikkoutuneita ikkunoita - tai mahdollisesti jotain tätä pahempaa.

Vastenmielisyyteni on tätä kautta selvä. En pidä siitä että näillä leikitään kun olen samassa tilassa. Monia ne kuitenkin samalla kiinnostavat. ; Itse käyttäisin sellaista aseena lähinnä tilanteessa jossa itse olisin panssaroitu (omaa asettani vastaan) ja vastassa olisi vihollisia joilla ei ole kilpiä. (Keskiajalla niitä käytettiin lähinnä jos odotettiin että vastustajilla oli suojuksia. (Samoista syystä kuin miksi sotanuijia (mace) käytettiin.) Aseella on toki myös jotain etuja. Koska ketjukuulassa ei ole paljoa kovaa vartta, on sellaisen torjuminen hyvin vaikeaa. Pallo ei pysähdy jos ketjua vasten lyö, kuula lähinnä kaartaa. (Toisaalta samasta syystä ketjulla on varsin haasteellista torjua itseen tulevia hyökkäyksiä).

Syynä on se, että moukariase on samanaikaisesti nopea mutta hidas. Pallon saa etenemään ja pyörimään varsin vauhdikkaasti. Valitettavasti tämän nopeuden takana on inertiaa jota ketju ei pysäytä. Näin kuulan liikettä enemmän ohjataan kuin pysäytetään tai vaihdetaan.
Tähän liittyen huomautan että ihmettelen miksi peleissä piikkipallosta tehdään yleensä aivan käsittämättömän kookas ja painavanoloinen. Ja sille annetaan samanaikaisesti hirvittävän pitkä ketju. Sellaisen heiluttaminen kun vaatisi valtavia voimia ja se tekisi siitä hyvin hallitsemattoman. Se olisi vaikea saada liikkeelle ja vielä vaikeampi se olisi pysäyttää. Näkemäni pallot ovat yleensä olleet maltillisemman kokoisia. Sillä pienemmälläkin saadaan aikaan vakavia kallonmurtumia. Mahdollisesti itselle.

1 kommentti:

Jklak kirjoitti...

Noitakuninkaan ase LOTR:n ROTK:ssa on esimerkki tällaisestä moukarifetisismistä... :/

Jo pelkkä korkkinen (avaimenpää) painona ketjun virkaa tekevässä nyörissä tuntuu turhankin napakasti ja makealta... :/