tiistai 2. joulukuuta 2014

Kuinka suuresta osasta ei-pornoa halutaan tehdä sellaista

Taidemaalarit ovat varmasti kautta aikojen olleet vaikeuksissa sen kanssa mikä on taidetta ja mikä erotiikkaa tai peräti pornoa. Tästä ääripäinä on renessanssiylimys joka tilaa maalauksen jossa on tarkoituksellista alastomuutta, jolloin taiteilija haluaa kenties tehdä taidetta mutta tilaaja määrää sisältöön itselleen jotain joka on vähintään hyvin lähellä pornografista materiaalia. Tai sitten taiteilija haluaa tehdä taidetta mutta tilaaja on joku vähän niuhompi renessanssipaavi joka pitää vaikkapa alastomuusasioita paheellisina ja syntisinä.

Mutta asialla on konkreettisempiakin ulottuvuuksia. Sellaisia jotka eivät jää enää jonkun taidekriitikon ja filosofisen luokittelijan maailmaan. Vaan jonain joka vaikuttaa jopa relevantimpiin maailmanasioihin kuin kirjaston luokitusnumeroon. (Joka on konkreettinen ja yllättävän tärkeä asia.) Sellaiseen joka teoriassa saattaa vaikuttaa hyvinkin laajasti siihen mitä ihmiset voivat jatkossa tehdä ja miten häntä kohdellaan tämän jälkeen.

Itse näkisin että maailmassa on olemassa "yhteiskunnan seksualisoitumista" koskeva käsite. Jossa on kaksi puolta. Ensimmäinen on se, että erilaista vähäpukeista ja sisällöltään seksuaalista materiaalia on hyvin paljon saatavilla. Toinen taas on se, että moni normaali ja eiseksuaalinen asia väännetään seksuaaliseksi. Esimerkiksi äitien imetys on aikaisemmin aivan varmasti ollut normaalia ; Ei ole ollut mitään tutteleita ja vauvat on ruokittava. Nykyisin se koetaan hyvinkin helposti rinnan näyttämisenä, joka taas nähdään erotisoituna. ; Suomessa on toinenkin yhteys joka näyttää olevan erotisoitumassa. Nimittäin sauna.

Eräs facebookystäväni (omituinen käsite, myönnän) on ottanut osaa hyväntekeväisyyskalenteriin joka on sauna -aiheinen. Se ei ole sisällöltään eroottinen. Mutta siinä on aiheen vuoksi alastomuutta. Toki rajatusti. Mistään rintojen heiluttelusta ei ole kysymys. Mutta toisaalta juuri tämä tuottaa jossain määrin ongelmia. Koska sitten näin tämän em. facebookystäväni alasti, tein kuten jokainen kunnollinen mies tekee nähdessään sievän naisen paljasta pintaa internetissä. Eli kirjoittaa aiheesta kommenttia privaatisti.

En ole tässä mikään moralistikukkahattusetä. Tai ainakaan en kovin vahvasti. Luonnollisesti toivon hyvää onnea hyväntekeväisyyskalenterille. En koe myöskään että pornoa tai erotiikkaa itsenään tarvitsisi kieltää. En paheksu ihmistä sen vuoksi että hän riisuu hyväntekeväisyyden puolesta. En edes silloin kun se on selvästi tätä mainittua saunakalenteria erotisoidumpaa - kuten monesti näkee turkista vastustavissa kampanjoissa joissa alastomia naisia käytetään huomionherättäjinä.

Saunan eiseksuaalinen luonne on nimittäin jotain joka on siitä hankala että se on hyvin helppoa erotisoida ja seksualisoida kysymättä ihmiseltä itseltään lupaa. Konteksti on hyvin helppoa häivyttää. Tämä liittyy oleellisesti siihen mistä kirjoitin aikaisemmin. ; En pitänyt julkkisten vuodettujen eroottisten kuvien katselemista sopivana. Sen sijaan korostin että ammattilaisten tekemä porno on - jos ei täysin eettistä niin ainakin huomattavasti vähemmän epäeettistä - koska kuvatut ovat antaneet luvan siihen että heidän kuviaan käytetään juuri tämänlaisessa kontekstissa.

Koska saunakalenteri oli selkeästi ei-eroottinen on siinä riskejä tämänlaisiin ongelmiin. "Rehti eroottinen kuva" on siitä suora että konteksti on selvä. Ja tässä mielessä kuva on selvästi tiettyyn tarkoitukseen tehty ja sitä on mahdollista käyttää sellaiseen. Mutta koska kyseessä ei ole eroottinen kuva joka olisi tehty sellaiseksi, on riskinä se että kuvaa käytetään johonkin jota varten ei ole annettu lupaa ei niin kuvaajalta kuin ennen kaikkea kuvatulta mallilta (tai kuvassa olevalta kohteelta, tai ihmiseltä, miten tämän sitten haluaakin ilmaista). Alastomuus on helpohkoa viedä pois kontekstista. Ja tämä on se ongelma ja riski.

Esitinkin kampanjaan esittäneelle kysymyksen siitä että mitä jos hänen kuvaansa käytetään jollain kamalalla tavalla. Enkä tässä tarkoita sitä että joku teinipoika masturboi kalenterikuvan päälle, vaan siitä että jos joku vaikka ottaa kuvan talteen ja se vuotaa julkisuuteen ennen vaikka presidentinvaalikampanjoita. Kuvana josta on vaikka taktisella rajauksella ja kalenterikontekstin hämärtämisellä tehdään skandaali jossa tämä henkilö sitten on joku jolla on "kyseenalainen ja irstas menneisyys". Tämä konteksti olisi tietysti valehtelua. Mutta se olisi melko helppoa tehdä.

Ja tiedän että jos tämänlainen tilanne sattuu osumaan omalle kohdalle niin se iskee yllättävän vahvasti.
1: Yhdessä aikaisemmassa työpaikassani eräs nuori nainen oli ollut aivan oikeissa eroottisissa kuvissa. Nämä kuvat eivät olleet mitään merkittävän rajua materiaalia ja kohtuullisen hyvällä maulla tehtyjä. Kun tieto asiasta työpaikalla levisi kädestä käteen kiertävien kuvien kautta, nuori nainen sai tietysti kohdata ilmeitä ja katseita. Joiden syyn hän joko tiesi tai sitten ei. Sosiaalinen asenne oli varmasti raskasta kantaa. Olin vihainen hänen puolestaan. En sääli sitä että jollain riittää kehoa tämänlaisiin kuviin. Mutta paheksun siitä että mahdollisesti palkan tai seikkailun takia takia tehdystä projektista tehdään jonkinlainen ihmistä luokittava ansa. En ole mikään kovin ihana ihminen, mutta on jokin raja jolla ihmistä saa kohdella ja missä ei.
2: Samoin pornokuvaistaminen on muutenkin ase. Puolisoni kohtasi tätä koulussa kun hänen naamaansa leikkaa-liimattiin ammattilaispornonäyttelijöiden vartaloihin ja pistettiin koulun oppilaiden parissa kiertoon. Oli selvää että tämä iski sekä itsetuntoon että vaikutti ammatissa tarvittavaan karismaan ja auktoriteettiin. Tämänlaisesta tempusta olin sen verran vihainen että en vieläkään tiedä tekijän sukunimeä. Etunimen tiedän. Sukunimen paljastuminen saattaisi olla vakavahenkisen kaksintaistelun paikka.

Oikeastaan tässä saunakuvassa ongelmana onkin oikeastaan juuri se että vaikka sukupuolella, iällä ja ulkonäöllä ei pitäisi tämänlaisissa asioissa olla jotain merkitystä, sillä ei ole. ; Minä miehenä ja korkeintaan kohtuullisen näköisenä voisin patsastella aivan umpimunasillani samassa kalenterissa ja tätä kuvaa ei kukaan missään ikinä väittäisi pornografiseksi menettämättä kasvojaan. (Olen toki tällä hetkellä komeimmillani ikinä, mutta se johtuu enimmäkseen siitä että olin karsean näköinen teini.) Mutta kun nuori sievä nainen on paljon tätä rajatummin ja vähemmän paljastavasti kuvassa, on riski tämänlaiseen olemassa. Tasa-arvoisessa maailmassa jossa sukupuolia kohdeltaisiin tekojensa mukaan tätä ei tapahtuisi. Mutta tässä kohden on selvästi olemassa jokin hyvin relevantti ero.

Facebookystäväni oli toki siinä rohkea että hän esitti että hän ei murehdi tämänlaisista asioista. Koska hän ei tee väärin vaan oikein. Ja jos pelkää mahdollisia ongelmia ei oikein saa tehtyä mitään. Että internet on vähän kuin ase, että aseet eivät tapa ihmisiä vaan ihmisten intentiot. Hän on tässä mielessä rohkeampi kuin minä. Enkä tarkoita rohkeudella sitä eroottisissa kuvissa käytettyä rohkeutta. Vaan sellaista ns. aitoa rohkeutta. Ilman tämänlaista rohkeutta meillä olisi tarjolla vain riskitöntä taidetta ja riskittömiä projekteja. Ilman tämänlaista rohkeutta ei tarvittaisi lainkaan perinteistä sensuuria koska kaikki hoitaisivat kaiken ennakkosensuurilla.

4 kommenttia:

Korppi on oikeus kirjoitti...

Onhan nyt niin, että alastonmaalaukset ovat parasta erotiikkaa. Tässä on hekuman huippua. Olisikohan tuo muuten nykypäivän standardeilla lapsipornoa, malli kun oli vain 15-vuotias.

Ilman tämänlaista rohkeutta meillä olisi tarjolla vain riskitöntä taidetta ja riskittömiä projekteja. Ilman tämänlaista rohkeutta ei tarvittaisi lainkaan perinteistä sensuuria koska kaikki hoitaisivat kaiken ennakkosensuurilla.

Viisaita sanoja arvon herra. Ironiasta on tullut eräänlaista ennakkosensuuria, se kun on paras keino olla ottamatta kantaa mihinkään. Kun käyttää ironiaa, kukaan ei voi nauraa sinulle väärästä mielipiteestä. Tosi taide ottaa riskin ennen kaikkea naurunalaiseksi joutumisesta, julkisesta nöyryytyksestä.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Mitä taiteeseen tulee niin abso fucking lutelly.

Näen ironialla useampia ulottuvuuksia. Ironia ei nimittäin oikeana ironiana ole kovinkaan kuvaamasi kaltaista. Napoleonin Komplekseissa oli mainio teksti asiasta.

Toisaalta itse otin tuoreesti osaa aborttiin liittyneeseen arvokeskusteluun jossa oli mukana yllättävän vahva eettinen statement. Jossa juuri se että kyseessä on ironia paljastaa koko tilan. Oi katso!

"Itse suosin sitä että abortoitavan sikiön annetaan muhia kohdussa valolta suojattuna. Kun sikiö on lopulta degeneroituu käynnistävät hormonit kohdun ja kohdunkaulan avautumisen ja tämä sitten pullautettaisiin kätevästi ulos reijästä äidin omien lihasten voimalla. Ilman kylmää ja tunteetonta teknologiaa.

Sairaalaan olisi voitu palkata joku psykopaatti tai sadisti joka sitten työntäisi syntyneen ihmisjätteen tehosekoittimeen. Jalat edellä koska vain näin pääsee näkemään ilmeen. Lopulta syntynyt proteiinipuuro tarjottaisiin tälle ammattisadistille. Hän saattaisi kilistää kuppia jälkiabortoivan äidin kanssa, sillä tämä tietenkin tarvitsisi paljon voimia raskaan sikiönlähdetyksen jälkeen."


Tuskin kukaan pitää tätä kannibaalimielipiteenä ja sitä tukevana arvokeskusteluna. Kenties ihan siksi että se ei sitä ole. Ja läpi-ironisuudessa asiassa ei ole juurikaan tulkinnanvaraisuutta.

"Vitsi-vitsi" -asetelma on toki tunnettu. Mutta useimmiten tässä taustavoimana on se että ironiaa ei ole osattu käyttää ja se on sotkettu halpaan sarkasmiin. Joka taas liioittelee omaa mielipidettä sen sijaan että sanoisi päinvastaista kuin mitä sanoja tarkoittaa. Kun halpa sarkasmi kohtaa ironisuuden on kyseessä parodiahorisontissa olo. Joka taas sitten vastaa täysin sitä kuvaamaasi.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Joo, onhan ironia vallan muutakin kuin tuota. Sehän on yksi harhaluulo muuten, että ironian pitäisi olla hauskaa, se ei ole muuta kuin ristiriitaa.

Napoleonin kirjoitus on ihan osuva, mutta olen sitä mieltä, että kaikki ironia on perusluonteeltaan defensiivistä. Siihen kuuluu oletusarvoisesti mahdollisuus, että puhuja voi pyörtää sanansa "en minä sitä tarkoittanut". Tietynlaisissa yhteiskunnallisissa oloissa, kuten diktatuureissa tai muissa sananvapautta rajoittavissa maissa se voi olla ainoa keino ilmaista poliittiselle eliitille vastakkaisia näkemyksiä. Ironia on ennen kaikkea siis työkalu ikäviin tilanteisiin, ei päämäärä itsessään. Nykyajan taide länsimaisissa yhteiskunnissa on sen sijaan muuttunut nihlistisen ironiseksi, se hohottaa ja nauraa kaikelle, koska se ei uskalla olla vilpitöntä ja asettua ajatusten taakse. Se pelkää nauretuksi tulemista, ja vilpitön ihminen ottaa siitä aina riskin, koska voi olla yleisen konsensuksen mukaan väärässä. Taiteessa pelätäänkin eniten sitä, ettei olla cool. Huono taidekin hyväksytään, jos se on itseironista. Mitään ei voida siis arvostella, koska paskakin on tietoista omasta paskuudestaan.

(Ironiaa voidaan toki käyttää vapaissakin oloissa, paljastamaan kaksoimerkityksiä jne. Tällaista ironiaa on juurikin satiiri, poliitikkojen puheet ja teot kun harvoin kohtaavat)

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Hyvin käytettyä ironiasta ei voi sanoa muuta kuin "en minä sitä tarkoittanut". Jos tästä tulee epäselvyyttä ja on vaikeaa nähdä onko kyseessä halpa sarkasmi, niin vika on ironian käyttäjässä eikä ironiassa.

Ironia toimii kuitenkin vähän kuten trollaus. Heikosti oman asian ilmituomisessa. Mutta vilpillisessä maailmassa se on tarpeen. Kuulustelumenetelmänä.