Pieni ajatus : Miekantylsytyskivistä

Uutiset kertoivat pari viikkoa sitten siitä miten Korkeasaaresta löytyi ns. kuppikivi. Kivi oli noin 3500 vuotta vanha. (Teknisesti itse kivi on vanhempi, mutta tässä tarkoitetaan tietysti niitä reikiä. Eli sitä kiveä jota ei edes ole ja jonka täyttää ilma joka on sekin yli 3500 vuotta vanhaa. En jatka tästä pidemmälle, menee liian mutkikkaaksi.) Merkittävää löydössä oli se, että se oli näkyvällä paikalla. On hyvinkin mahdollista että minäkin olen nähnyt sen. Löytöä ei ole kuitenkaan osattu aikaisemmin tulkita oikein.

Ja toisaalta kun käyn
Korkeasaaressa, teen sen
muista syistä kuin
maisemien tarkkailun vuoksi.
Käyn siellä esimerkiksi
vittuilemassa leopardeille.

Syinä on varmasti osittain se, että ihmiset olettavat että Korkeasaari on niin julkinen paikka että siellä ei voi tehdä mitään löytöjä. Toisaalta aina kun itse näen pyöreän reiän kivessä, tulee mieleeni Kerava jonka aseman lähellä on selviä jälkiä kalliossa. Kun kallioita louhitaan on tavallista että porataan reikiä johon laitetaan räjähteitä. Pyöreä reikä kivessä tuokin omaan mieleeni paljon modernimmat käsittelytyöt. Etenkin Korkeasaaren kaltaisella vankasti rakennetulla alueella.

Toisaalta kyseinen kuppikivi on varsin erikoisella paikalla. Se ei ole tyypillisellä kuppikivien löytöpaikalla, eli muinaisen asutuksen tai kalmistojen lähellä.

Linkkaamani uutisen kommentoinnissa onkin sitten kommenteiksi poikkeuksellisen mielenkiintoisia kysymyksiä. Heikki Poroila kommentoi "Kuppikiviähän Suomesta on kyllä löytynyt, mutta pienelle luodolle omana aikanaan sijoitettuna se on jokseenkin outo ilmestys. Vai olisiko sitten niin, ettei tällaisia "hylkeenpyytäjän tai kalastajan kuppikiviä" ole oikein osattu etsiä ja havaita? Ehkä nuorempien viljelyyn selvemmin liittyvien kivien mallina ovat olleet juuri tällaiset, kenties suhteellisen harvat kivet?" ja Laura Könönen esittää kysymyksen "Onko mahdollista, ettei kivillä olekaan uskonnollista tarkoitusta, vaan niitä olisi käytetty työkalujen tm. tylppien/pyöreiden esineiden hiontaan? Eli kiveä vasten olisi hiottu hiekkaa välissä käyttäen esinettä muotoon ja kupin käydessä liian syväksi (kivihän hioutuu samalla "vastamuotoon") hiomakohtaa kivessä on vaihdettu ja näin hioma-alustaan olisi syntynyt samanmallisia, erisyvyisiä kuppeja (vrt. miekanhiontakivet rautakaudelta). Kivien sijaintikin viljelysmaiden lähellä viittaa niiden työperäiseen käyttöön."

Kuppikivien käyttötapa on jonkinasteinen mysteeri. Siksi esimerkiksi Jukka Nieminen voikin rakentaa varsin lennokasta kartta/uhoilu -teoriaansa. Ne sijaitsevat kivien vaakasuorilla pinnoilla joten ne voidaan nähdä jonkinlaisina pieninä uhrausastioina. Olen kuitenkin ollut melko varovainen aina kun näen että jokin esine tai vastaava nähdään pelkästään hengellisenä. Tämänlaiset selitykset kun tulevat helposti ensimmäisenä mieleen. Ja toisaalta niitä on helppo käyttää silloin kun varsinaista käyttötapaa ei ole keksitty. Uskonto on siis ikään kuin "liian helppo" vain heittää selitykseksi. Joskus rituaalikäyttö on kuitenkin perusteltu. Ihan siksi että ihmisillä ihan oikeasti on uskontoja.

Melko vähän lennokas Ilari Aallon "Miekanhiojia vai Myrrysmiehiä" ottaakin kantaa siihen puoleen jota Laura Könösen kommentti jo alusti. Nimittäin miekanhiontakiviin. Kiviin joiden nimi on modernilta ajalta. (Ja peräti ruotsinlainaa sanasta "svärdslipningsstenar".) Kun minä ensimmäisen kerran näin miekanhiontatermin olin tietysti kiinnostunut. Mutta kun näin ensimmäisen kuvan olin heti paljon vähemmän kiinnostunut. Sillä miekanhiontaa nämä raot eivät ilmiselvästi ole. Ne ovat kapeita ja syviä. Sellainen olisi tarpeen jos kyseessä olisi miekantylsytyskivi. Jos miekan haluaa hioa teräväksi, hiotaan enemmänkin miekan lapetta. Kulutetaan hienovaraisesti sitä osaa metallista joka on lappeen puolella lähellä reunaa. Kivissä näkyvät uurteet ovat selvästi vääränlaisia miekanhiontaan.

Aallon kirjoitus ottaa esiin muutamia kiinnostavia puolia hiomauurrekivistä. Hän nimittäin korostaa että hiomauurteiden merkitys oli enemmänkin itse uurtamisprosessi kuin se, että uurteita olisi käytetty mihinkään. Mielenkiintoista on että uurteet ovat usein veden puolella ja aika usein pystypinnoilla. Ja esimerkiksi Gantoftan kiven uurteita on hyvin hankalissa paikoissa, jolloin on vaikeaa uskoa että niiden kohdalla olisi kysymys siitä että vakoja käytettäisiin jossain. Lisäksi tunnetaan vain yksi kivi jossa on sekä uurteita että kuppeja. Mielestäni nimenomaan uurtamisprosessin rituaaliluonteeseen viittaa nimenomaan "klassikko" : Pyhän Gotthardin kirkon graniittiseinään on tarkoituksella asetettu kaksi hiekkakivikuutiota "jotta kansalle suotaisiin tilaisuus hioa niihin uurteitaan ja kuppejaan".

Toki kuppien sijainti juuri vaakapinnalla antaa tilaa ajatukselle että ne ovat olleet uhrausastioita. Tai kenties niihin on hiottu niitä hirvenpäitä (esim. Huittisten hirvenpää) jotka ovat samanaikaisesti hienoja että epäkäytännöllisiä sellaisella tasolla että niitä on pakko kutsua "kulttiesineiksi". Kenties rei'issä on survottu kasveja kuten huhmareessa. Kenties ne ovat olleet reikiä jotta jonkinlainen telineenomainen rakenne pysyy pystyssä. Tai niitä tarvitaan sepäntöiden yhteydessä. (Tai kenties ne ovat karttoja uhoamista varten. Mutta kyseenalaistan tämän hypoteesin vahvasti. Miksi uurtaa kiveen uhoamismielessä tietoja jotka ovat tärkeää tiedustelutietoa. Ainakin aikana jona populaation vakaus ei ollut niin ilmiselvää. Etenkin aiheessa jossa kannattaisi liioitella ja pelotusmielessä uurtaa muutama kuppi lisää jotta viholliset eivät löytäisi talolle eivätkä uskaltaisi niin helposti yrittää sotimista ylivoimaiseksi ajattelemaansa vihollista vastaan.) Mutta joka tapauksessa rituaalikäyttö on tässä tapauksessa sen verran vahvasti perusteltu että se on vähintään mahdollinen, eikä vain halpa tekosyy.