keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Yhteinen tekijä

Brexitin kannattaja on vain hyvin harvoin maahanmuuton puolella. Kuitenkin maahanmuuton kannattamisessa ja Brexitin puolustamisessa on eräs teema joka voidaan nähdä niille yhteiseksi. Ja niiden kritiikille yhteiseksi.

Perustana on se, että sekä maahanmuutto että Brexit ovat melko vahvasti etiikkavetoista. Brexitiä eivät kannata pelkästään ne jotka uskovat että EU tuottaa vain kuluja. Sitä on kannattanut myös ihmisjoukko jonka mielestö yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa itsenäisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja kansanvaltaa. Ja he eivät välitä siitä, vaikka erolle kertyisi kustannuksia tai hintaa, kun päämäärät ja toimintaperiaatteet ovat oikeita ja eettisiä.

Täsmälleen sama koskee aika suurta osaa maahanmuuttopolitiikastakin. Ideana on pelastaa avuttomia. Tämä tarkoitusperä on kenties hoopo, naïvi ja tilannetajuton. Mutta nämä tilannetajuttomuudet ovat tilannetajuttomuuksia vasta jos asiaa ajatellaan lompakolla ja vastaavilla. Taloudellinen hyöty ja esimerkiksi maahantulijoiden työllistymisen heikkous ovat asioita joita hyvä ihminen tuskin pitää niin relevanttina.

6 kommenttia:

Lauri Stark kirjoitti...

Hyvä pointti. Minäkin näen vapaudelle itseisarvon, joka jyrää lyhyen aikavälin talousedut. Ei niin, ettei viimeksi mainituilla olisi mitään merkitystä. Kyse onkin asioiden tärkeysjärjestyksestä. Maahanmuutonkin suhteen ajattelen talousaspektin olevan vain yksi osatekijä. Sinänsä merkittävä, mutta en haluaisi Suomeen sen enempää miljoonaa kiinalaistakaan kuin haluan kymmeniä tuhansia irakilaisia. Kiinalaiset todennäköisesti löytäisivät lokeronsa sopuisammin, mutta kansallisella yhtenäisydellä on itseisarvo.

Siinä missä idealistinen vasemmisto myös talousoikeisto kannattaa vapaata maahanmuuttoa, mutta kuitenkin opportunistisista syistä. Se on yksi keino huonontaa kotimaisen duunarin asemaa, joka ei juuri kansainvälistä eliittiä kiinnosta. Kaikki ihmiset ovat heille kulutustavaraa.

Kansallismielisessä oikeistossa maahanmuuttoa vastaan on argumentoitu monelta kantilta. Joissakin korostuu ihmisen hyötynäkökulma kuten rotujen äo-erot (sinänsä ihan relevantti pointti). He eivät välttämättä edes koeta argumentoida etiikan kautta. Toiset kuten minä taas korostavat kansan etua idealistisemmassa mielesssä, jossa etiikka määrittyy hyvin eri tavoin kuin virallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa (minkä vuoksi se ei kenties näyttäydy joillekin etiikkana ollenkaan). En toisaalta voi kiistää sitä, ettei kansan edun varjelussa ja hädänalaisten auttamisessa olisi eettistä dilemmaa. Vaikka monet niin sanotuista hädänalaisista eivät ole sitä miltä näyttää, voi tilanne eteläisellä pallonpuoliskolla huonontua entisestään. Esimerkiksi pahenevan kuivuuden ja ilmastonmuutoksen vuoksi voivat lopulta sadat miljoonat jättää kotinsa ja tunkea Eurooppaan. Jos heidän annetaan tulla, olisi se maanosamme loppu. Mutta se, joka väittää että tuon porukan torjuminen ja tuomitseminen kuolemaan olisi eettisesti neutraalia, valehtelee.

Tom Kärnä kirjoitti...

Onko se maahanmuuton puolella olemista, että on sitä mieltä, että Suomen tulee olla koko maailman sosiaalitoimisto?

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

Ainakin maahanmuuton kritisoinnissa käytetään tuollaisia termejä kuten "koko maailman sosiaalitoimisto", vaikka edes 50% maailman ihmisistä ei olisi tulossa...

Tom Kärnä kirjoitti...

Juu. Mutta kysymys siinä on siitä, että onko kaikilla maailman ihmisillä periaatteessa oikeus tulla nauttimaan Suomeen sosiaaliturvaa.

Tuomo "Squirrel" Hämäläinen kirjoitti...

joo, mutta kyse on siitä autetaanko hädänalaisia silloin kun voidaan. Ja siitä mikä vielä määrittyy siksi että oikeasti vielä voidaan. Mutta joo. Käyttämällä asenteellisia onelinereitä voi tietenkin päästä pitkälle politiikassa ja mielipiteilyssä.

Tom Kärnä kirjoitti...

Kaikkia hädänalaisia ei kyetä auttamaan. Tai ei ainakaan Suomi yksinään kykene. Ehkä Yhdysvallat, Kanada, Venäjä ja Kiina yhdessä kykenisivät. Ja mielestäni julkisen vallan kannattaa auttaa ennemmin sellaisia ulkomaalaisia, jotka kunnioittavat auttajiaan.