Pettymys onkin suuntautunut siihen mihin arvokeskustelu usein menee. Ensin povataan maailman tuhoa ja sitten vaihdetaan aihetta. Tämä ei ole tietenkään mitään uutta ; Samassa hengessä on kauhisteltu esimerkiksi sukunimilakia ja lasten piiskansaamiseen liittyvää lainsäädäntöä. On povattu katastrofia ja sitten kun vastapuoli on voittanut maailmanloppu odottaakin jostain ihan toisesta suunnasta. ; Tämä on tietenkin siinä mielessä positiivista että pääsemme eroon "homokeskusteluun" liittyvien kliseiden ylitarjonnasta. "Keskustelu" aiheesta on ollut tunnetusti vähintään väljähtynyttä jo useita vuosia. Siitä on sanottu kaikki oleellinen puolin ja toisin ja jäljelle jää vain toisto. Toisto jonka tärkein funktio ei ole argumentointi ja perustelu vaan oman leirin näyttäminen.
Moni onkin pelännyt että keskustelu siirtyy muualle. On pelätty slippery slopea. Homojen oikeuksien on nähty ajavan kohti moniavioisuutta. Kuitenkin näyttää että uusi aihe on tavallaan jo valittu. Transsukupuolisuus. Tästä kysymyksestä tulee luultavasti se seuraava aihe josta keskustellaan. Ja tässä samalla unohdetaan tietenkin se, että homojen aikaansaama maailmanloppu ei tulekaan. Koska muutoksen ennustetut katastrofit ja niiden näkymättömyys eivät ole tärkeitä vaan maailmankuvasotiminen. Tärkeämpää ennustaa tuhoa tulevaisuudessa siitä asiasta jolla nyt identifioidutaan tiettyyn maailmankuvaan kuin se, että katsotaan miten perusteltuja ne entiset moraalipaniikit olivat.
Perussuomalaiset aloittivat tyttö_poika -sukupuolikampanjan, jossa korostetaan seksuaalisen suuntautumisen sijaan sukupuolen binaarisyyttä. Ja tähän on reagoitu monilla eri tavoin internetissä. Myös väestöliitto on osana #omaleima -kampanjaansa esittänyt kuvan jossa korostuu, että "Jos vastaasi kävelee henkilö jonka sukupuolesta et ole varma, noudata seuraavia ohjeita 1 Älä huolestu 2 Jatka elämää."
En pidä PS -kampanjaa läpeensä huonona. Se kuitenkin korostaa että jokaisen tulee olla sellainen kuin on. Usein sukupuolisuutta kun lähestytään siten että siihen sidotaan hirveän paljon käyttäytymistä. Eli "et ole oikea mies" jos et käyttäydy tietyllä tavalla. ; Tämä haittasi minua jonkin verran lapsena. Näin aikuisena olen monella tavalla machompi ja miehekkäämpi kuin valtaosa niistä jotka minua lapsena neidiksi pilkkasivat. (On itse asiassa nautinnollista katsoa miten minä olen tällä hetkellä kohtuu hyvässä kunnossa, hoikka ja timmin ja energisen oloinen kun taas tietyt aikanaan hyvännäköiset samanikäiset urheilijapojat ovat keskimahautuneet ja ulkonäöltään minua 10 tai vuotta vanhemman näköisiä kurttuisia todennköisesti impotenttisia kalkkiksia.) On jossain määrin hyvä että ajatellaan että sukupuoli on saatu, jokin jota ei voi ottaa pois. Eikä jotain jota pitää ansaita vaikka pitämällä kaljasta ja jääkiekosta. ; Ilmeisesti jopo homoseksuaalisiin aktioihin kykenevä BB -tähti voi pitää lippistä jossa lukee jotain. (Mitä? Sen kampanja tosin jättää avoimeksi. Toivottavasti siinä Sebastianin lippiksessä lukee, että "POIKA".)
Tässä kohden on syytä tiedostaa että en ole ns. postmodernisti. Sellaiset kirjat kuin esimerkiksi Matt Ridleyn "geenit, kokemus ja ihmisenä oleminen" ovat muovanneet käsityksiäni sukupuolisuudesta. Ja tähän liittyen en usko että sukupuolinen kokemus on sosiaalinen konstrukti. Tämä ei tosin tarkoita että luottaisin PS -nuoriin. Sen sijaan luotan tieteeseen. ; Sukupuoli on itse asiassa siitä oleellisen mielenkiintoinen asia että se on hyvin kompleksi. Kompleksi siinä mielessä että siihen vaikuttaa monta geeniä. Joka johtaa siihen että tosiasiassa on odotettavissa poikkeuksia. Jotka ovat olemassa eivätkä mitään sosiaalisia konstrukteja. ; PS -nuorilta tuntuukin unohtuvan se että biologia on tavallaan "poikkeuksien tiede". Evoluution kannattajana tämä on jopa odotettavissa ; Evoluution koko idea on siinä että luontoon ilmaantuu tapahtumaketjuja jotka ovat ytimeltään kontingentteja.
Usein tilanne on se, että vastakkain ovat näkyvästi (1) ne jotka katsovat että sukupuoli on vain geneettinen ominaisuus, ja joista ihmiset ovat siksi tyttöjä tai poikia ja (2) ne joista sukupuoli on kulttuurinen konstrukti ja jonka vuoksi ihmiset voivat valita asioita. (Luultavasti suurin osa on oikeasit tästä välistä mutta tätä ei arvokeskustelussa huomaa. Koska kyse on identiteetin ilmituomisesta ja poliittisessa pelissä voittamisesta ja ryhmään kuulumisesta eikä mistään analyyttisestä omien ajatusten esilletuomisesta eksaktilla ja syväluotaavalla tavalla jossa asian syvintä luonnetta samalla punnitaan ja omia kannanottja myös harkitaan siltä kannalta että mielipiteen omistamisoikeuden lisäksi olisi mukana mahdollisuus siihen että on itse erehtynyt.) Itse näen että sukupuolisuudessa on myös geneettistä pohjaa ja koska aiheena on biologia niin valitettavasti silloin emme voi luoda tieteellisesti kattavaa ja validina pysyvää jaottelua jossa olisi automaatisesti vain "tyttöjä ja poikia".
Sukupuolessa on toisin sanoen poikkeuksia. Tähän liittyen voinen huomauttaa että sukupuoli on tässä mielessä jossain määrin analoginen homoseksuaalisuudelle ; Jos ajatellaan keskiarvoina niin suurin osa on heteroseksuaaleja. Kuitenkin seksuaalisuudessa on poikkeuksia, vähemmistöjä. Kuten homoseksuaalisuutta. Ja em. Ridleyn kirjoista voi tutustua siihenkin että niihin liittyy myös genetiikkaa. Eli niissä on geneettisiä osioita. Samoin sukupuolen kokemukseen on aivokemiallista pohjaa. Tässä mielessä sukupuolen kokemus on nimenomaan ei-sosiaalinen-konstrukti. ; Suurimpaan osaan sukupuolijaottelu sopii. Mutta ei kaikkiin. Ja tämä ei ole sosiaalinen konstruktio. Itse asiassa muun väittäminen on se sosiaalinen konstruktio.
1: Mitä muuten on myös, ironista kyllä, se että väittää että "homoseksuaalisuus on valinta". Sen mukaan sukupuolinen suuntautuminen on kulttuurinen opittu ja valittu konstrukti eikä biologiaa. Tämä ironisuus ei ole yllättävää kun miettii että vaikka kristitty konservatiivi usein korostaa biologiaa niin tosiasiassa hän kannattaa ennen kaikkea kulttuurista determinismiä selittäessään että uskonnolla on merkitystä käytökselle..
Tässä mielessä Hannu Kiuru on lausuntoineen vähintään kohtuullisen pihalla. Mutta tavalla jonka esilletuominen on demonstratiivista ja opettavaista. Hänellä on toki nokkelan vitsikäs otsikko "tunneksä ittes unisex". Hän reagoi nousevaan sukupuolikysymykseen "Kaikki perusasiat täytyy näemmä tänä päivänä paitsi kyseenalaistaa myös hylätä. Hylättyjen joukkoon kuuluu myös Jumala, joka muuten ei luonut ihmisiä tytöiksi ja pojiksi vaan mieheksi ja naiseksi." Biologiaa katsoessakin on nimittäin jaoteltava erikseen geneettinen sukupuoli ja anatominen sukupuoli. Ensimmäinen tunnistetaan geeneistä ja sukupuolikromosomeista. Jälkimmäinen silmämääräisesti elimiä katselemalla. Esimerkiksi SRY -geenissä olevien mutaatioiden/häiriöiden/muutosten/erilaisuuksien vuoksi nämä eivät välttämättä kohtaa. (Sanavalintalista on siksi että ne ovat kaikki arvottavia. Niissä otetaan kantaa onko asia eettisesti hyvä vai huono. Oma pointtini on että tämä on irrelevanttia. Asia voi olla "häiriö" tai "poikkeus" tai "geenivirhe" mutta se on silti olemassa. Ja olemassaolo kumoaa sen että kaksi lippalakkia sopii kaikille...)
1: Tässä en siis ole edes puhunut sosiaalisesta ja juridisesta sukupuolesta. Eli kokemukseta ja siitä minkä laki on säätänyt sukupuoleksi. Juridinen sukupuoli on siitä kiinnostava että monissa intersukupuolisissa tapauksissa vanhemmat ovat päättäneet lapsen sukupuolen ja sitten laki on kohdellut lasta tämän kautta. Tämä ei ole usein vastannut lapsen omaa kokemusta. Itse asiassa tämä on monesti ollut katastrofaalista. Ja niitä löytyy niistä kauhutarinoista joita nimenomaan sukupuolen biologisuutta ja tyttö-poika -luonnetta korostavat tahot levittelevät mielellään...
Toki Hannu Kiurun lausunnoissa on muutakin omituista.
Hän nimittäin rinnastaa sukupuolta vaihtavia omituisella sarjakuvalla. Niissä ensimmäinen kierosilmäiseksi piirretty mies sanoo "Tunnen itseni naiseksi" ja ihmiset hurraavat. Seuraavassa kuvassa on nainen joka sanoo "tunnen itseni afrikkalaiseksi" ja ihmiset hurraavat. Seuraavassa ihminen tuntee itsensä kissaksi ja tämäkin on jotain jota pidetään rohkeana. Viimeisenä on "Tunnustan Jeesuksen Herraksi". Ja tätä pilkataan. Tässä on kolme omituista kohtaa;
1: Hannu Kiurun jakamassa sarjakuvassa selvästi piirrosyksityiskohdin vähätellään kolmea ensimmäistä ja heidän uskottavuuttaan. (Kuten itse tekstikin tekee.) Ja samalla kuitenkin korostetaan että kristittyjä kohdellaan eri tavalla ja tämä väheksyntä olisi väärin. Jos kristityillä on oikeus pilkata muita oman maailmankuvansa mukaan ilman että tämä tarkoittaa että olisi pakko pilkata joka ikistä vähemmistöä tai kristittyjä, niin miksi muilla ei olisi samaa oikeutta? (Jos en hyväksy kissaksi itseään kokevia ihmisiä, tuleeko minun sitten nyt olla hyväksymättä myös kristittyjä? Onko tämä peräti velvollisuuteni? Jos ei niin missä on sisäinen logiikka analogisuudessa? Ovatko tilanteisiin reagointi pakotetusti samanlaista vai onko kaksoisstandardiargumentti itsessään non sequitur eli sarjakuvan pääteesi itsessään epälooginen, huonosti perusteltu ja typerä?)
2: Sarjakuva on itse asiassa olkiukko siinä mielessä että tosiasiassa rodunvaihdos on kuviteltu asia eikä todellinen ilmiö joten se on aika keksitty konstrukti. Toisin kuin ne jotka kokevat itsensä eläimiksi. On merkittävää huomata että esimerkiksi Tämä Päivä -blogissa suhtaudutaan positiivisesti homoseksuaalisuuteen mutta ei pidetä tätä ryhmää kovin täysjärkisenä. Toisin sanoen ryhmiä ei kohdella samanarvoisena. Osittain juuri siksi että transsukupuolisuus on ominaisuutena sidottavissa aivoihin.
3: Ja kolmanneksi osa todella voi kuvitella itsensä afrikkalaiseksi siksi että on asunut mantereella. Osa afrikkalaistaustaisista on myös hyvin vaaleaihoisia, osittain siksi että heidän vanhempansa voivat olla eri kansalaisuuksista ja osittain siksi että ihon tummuusasteissa on eroja ilmankin (niitä on tilastollisesti vähemmän mutta ne eivät lakkaa tyystin olemasta tämän vuoksi).
4: Neljänneksi voidaan huomata että kaikki muut kolme ovat juuri sitä että ihminen sanoo mitä hän on. Jeesusteluun taas liittyy juuri se että ihminen yth'äkkiä ei olekaan sitä kautta mitä hän on vaan sitä kautta kenelle hän kuuluu. Eli hänen identiteettiään ei sidota siihen mitä hän itse on vaan sitä kautta että hän on antautunut Herran edessä ja antanut itsensä Jeesukselle. Jos näkee että ihmisen on oltava sitä mitä on, ei ole ihme jos asioihin suhtautuu eri tavoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti