maanantai 15. helmikuuta 2016

Hilpareiden nimeämisestä

Kun mietitään hilparia, kyseessä on salkoase, jossa on pistokeihään kärkeen liitetty taistelukirves. Toisella puolella on yleensä jonkinlainen piikki tai vasaramainen osuus. Pituudet ovat erimittaisia. Itse asiassa kaikkia salkoaseita vaivaa se, että niitä on nimetty hyvin monella tavalla. Niiden toiminnassa ei kuitenkaan usein ole oleellisia eroja. Itse pidänkin siitä että niitä kutsutaan vain yleisnimillä.

Toisaalta on hyvä huomata että hyvinkin samannäköisillä aseilla voi olla toiminnallisia eroavaisuuksia. Ja tämä tulee esiin kun mietitään mikä erottaa hilparin (halberd) toisenlaisesta hilparista (pollaxe). Tosiasiassa näiden välillä on välimuotoja joten luokittelu on tässä mielessä turhaa. Kuitenkin tavallaan asia on tärkeä.

Usein määritelmää lähestytään kahta kautta;
1: Rakenteen kautta. Tällöin korostetaan että halberd on yleensä rakennettu hieman eri tavalla kuin pollaxe. Pollaxessa on rautavahvikkeisia kiinnikkeitä yleensä neljään suuntaan puuvartta. Mukana on yleensä myös jonkinlainen yksinkertainen kädensuojus joka on yleensä "rinkula varressa". Halberdit ovat taas pidempiä ja niissä on enemmän kyse siitä että keihään varteen kiinnitetään teräosa.
2: Käytön kautta. Tällöin korostetaan että halberd on ollut yleensä kevyesti suojattujen tai ei ollenkaan suojattujen sotajoukkojen käytössä oleva väline. Sitä on käytetty ryhmässä. Hilpari taas on lyhyempi ja sitä on käytetty panssarissa taistelussa toisia panssaroituja henkilöitä vastaan tilanteessa jossa joukkojen sijaan vastassa on yksi tai vain muutama vihollinen.

Näen että nämä kilpailevaa määritelmää itse asiassa tukevat toisiaan, ainakin jossain määrin. Jos mietitään taistelua jossa on kaksintaistelullinen ulottuvuus, pitkävartinen salkoase ei ole optimaalisin keskipitkällä ja lyhyellä etäisyydellä. Tarvitaan lyhyemmällä etäisyydellä toimimista. Tämä asettaa kovempia suojausvaatimuksia puuvarrelle. Ase suojataan pitkäaikaisemmalta kulumiselta ja särkymiseltä niiltä ulottuvuuksilta joilla terän ja puun kontakti muuten olisi odotettavaa. Samasta syystä lisätään pienet kädensuojat ; Lyhyellä etäisyydellä aseen käyttäjän sormet ovat riskissä aivan eri tavalla kuin kauempaa.

Sen sijaan jos olet isona joukko-osastona liikkeellä, on tärkeää että moni ihminen tökkii piikeillä vihollisen suuntaan ja että tässä on pidempi etäisyys.

Toisin sanoen rakenne ja käyttötapa tukevat toisiaan. Toki on hyvä huomata että välimuotoja on paljon. Mutta nämä ovat tietenkin ongelmana kaikissa mainitsemissani selitysmalleissa. En siltikään usko että käyttötavan ja rakenteen välinen skisma on "niin relevantti".

Ei kommentteja: