Tutustuin hitusen eräisiin Sye Bruggencaten ajatuksiin. Hän kutsuu itse itseään presuppositionistiksi. Ja hänen debatointistrategiansa on hyvin tyypillinen presuppositionisteille. Hänen koko repertuaarinsa koostuu siitä että hän tekee perusoletuksia ja sitten ei edes yritä tukea niitä millään. Sen sijaan hän asettaa vastapuolelle maksimaalisen todistustaakan. Hänen opponenttinsa olisi kumottava hänen oletuksensa mahdottomana.
Bruggencate asettaa itsensä hyvin erikoiseen asemaan siinä mielessä että tämän jälkeen hän usein korostaa että vastapuoli on maailmankuvallinen. Hän ei ota kantaa omiin oletuksiinsa vaan nimenomaan korostaa että vastapuoli tekee perusteettoman oletuksen hylätessään hänen väitteensä.
Tämä on toki siinä mielessä perusteltua, että selvästi jos premissejä ohittaa ilman todisteita takana on jonkinlainen täysin-ei-metafysiikaton asenne. Mutta toisaalta tämänlaista metafysiikattomuutta ei esimerkiksi kunnon skientisti ole esittänyt ajavansa sitten toisen maailmansodan. Bruggencate korostaa tässä sitä että oletteleva vastapuoli ei voisi, Alvin Plantingan hengessä, olla varma omista aistimuksistaan. Koska ilman Jumalaa ei voida olla varmoja aistejen erehtymisestä.
Lisähuvittavuutta tulee Bruggencaten esityksistä. Hän on esimerkiksi riemuissaan kuvannut sitä miten ateisti on kuin tyyppi joka uskoo että hän olisi aivot maljassa. Joka on Bruggencaten mielestä huvittavaa ja naurettavaa. Ja näin tehdessään hän tekee kritikaalin virheen. Sillä tosiasiassa vastapuolen ei tässä vaiheessa tarvitse muuta kuin sanoa että tosiasiassa hän ei usko sitä että hän olisi aivot maljassa. Ja korostaa että itse asiassa aivot maljassa on siitä kiinnostava ajatuskoe, että se on tunnettu filosofinen probleema josta poikkeamista ei voida todistaa. Se liittyy suureen joukkoon ongelmia jotka kietoutuvat solipsismin ympärille. Solipsismi on näkemys johon vain hyvin harva uskoo vaikka se on sisäisesti eheä ajattelusuuntaus ja sitä ei voida kumota tai sen perusaksioomia vääräksi osoittaa mitenkään ilmiselvästi. Solipsismi ei toki ole välttämättä tosi. Mutta sen aksioomat ovat todistamisen ja kumoamisen tuolla puolen hyvin syvällisellä ja häiritsevällä tasolla.
Joka johtaa siihen että solipsistiksi nimittäytyvä voisi ihan oikeasti tehdä sitä että hän tekee perusoletuksia ja sitten ei edes yritä tukea niitä millään. Sen sijaan hän voisi vain asettaa vastapuolelle maksimaalisen todistustaakan. Hänen opponenttinsa olisi kumottava hänen oletuksensa mahdottomana. Ja leikkiä sitten voittajaa jonka vastapuolella ei olisi kunnollisia argumentteja ja he siksi olisivat maailmankuvallisia ja naurettavia - toisin kuin solipsisti.
Toisin sanoen ; Jos Aivot maljassa -argumentti on todella lähtökohtaisesti ja ilmiselvästi naurettava - kuten Bruggencate esittää - niin se demonstroi sitä että hänen oma ... harashtamansa ... ärsyttävyyteen ja gotcha -asenteeseen nojaava perustelustrategia on hirvittävän huono, surkea ja typerä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti