Kun törmää ihmisiin, jotka sattuvat tietämään että olet kiinnostunut filosofiasta, he tulevat mielellään puhumaan asioista. Tämä on siitä mielenkiintoista, että jos esittää olevansa vaikka ydinfyysikko, saa helpommin kahta reaktiota (a) ne joilla on erityinen pakkomielle jostain asiasta haluavat korjata tämän ammattilaisen näkemyksiä (b) ja suurin osa korostaa hölmöyttään eikä lähde keskustelemaan tästä asiasta, ainakaan vääntömielessä.
Filosofit ja kenties teologit ovatkin siitä erikoisessa tilanteessa että heidän kanssaan ihmiset mielellään puhuvat omista näkemyksistään kuin vertaisilleen. Tämä johtunee siitä että filosofia ja teologia ovat sekä kiinnostavia mutta ihmiset eivät kuitenkaan oikeastaan arvosta niihin liittyvää ammattitaitoa. Ihmiset eivät myöskään näytä ymmärtävän että filosofia on taito sanan täydessä mielessä. Siksi näkemys on että filosofisessa keskustelussa jokainen on tasa-arvoinen ja jos filosofiin liitetään joitain termejä ne viittaavat ominaisuuksiin eivätkä taitoihin. (Esimerkiksi "älykäs" tai "ovela" tai "kiero".)
Onkin toki selvää että on olemassa kokkareille sopivaa sosiaalista filosofiointia joka koostuu filosofian peruskäsitteiden ympärillä leikkimisestä. (Platonin luolavertauksen tapaiset perusasiat ovat niissä näppäriä.) On toisaalta selvää että on syytä kartoittaa erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. ; Jossain mielessä voidaankin nähdä että koska filosofiaa ei nähdä taitona se nähdään sosiaalisuutena. Ja perusihminen hakee filosofista keskustelua jossa avataan erilaisia vaihtoehtoja eikä pidetä mitään tyhmänä. Siksi on annettava tukea "keskutelun avauksille" sekä yllättäville käänteille joissa filosofi tuo vaihtoehdon joka ei loukkaa koska sitä ei tavallaan "tarvitse ottaa vakavasti" vaan "keskustelun jatkona" ilmapiirissä jossa ei tuomita mitään ja siksi filosofikin saa olla "tavallaan ovelalla tavalla hölmö". Siksi ei ole ihme että kaksi lausetta minun kanssa vaihdettuaan he eivät halua jatkaa keskustelua. Ja minä toivon että he eivät olisi koskaan aloittaneetkaan.
Tilanne on siitä kiinnostava että etenkin analyyttisessä filosofiassa asenne on itse asiassa jossain mielessä "keskustelunlopettamista". "Keskustelun aloitukset" jostain aiheesta ja "keskustelun laajennukset" voivat herättää huomiota. Mutta arvostus tulee argumenteista jotka puolustavat jotain kantaa ja vastustavat jotain toista ; Etenkin jos jokin kuuluisa ismi saa kivitystä se merkitsee paljon. Toki tässä on syytä huomata että näiden "murskattujen ismien" kannattajien odotetaan korjaavan argumenttejaan ja keksivän uusia "vastaiskuja". Mutta sävynä on juuri sellainen jota ei voitaisi sietää kokkarikutsuilla. Aiheita ei siis oikeasti haudata vaan niitä jatketaan. Mutta ei sosiaalisella tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti