Sipilä on puhunut melkoisen paljon "yhteiskuntasopimuksesta". Tämä on hyvin ällistyttävää. Sillä yleisesti ottaen yhteiskuntasopimus nähdään sivistysvaltion ja oikeusvaltion perustalle. Tässä kansa tekee sopimuksen, jonka myötä jokainen yksilö alisti itsensä yhteisölle ja tämän yhteiselle hyvälle.
Juha Sipilän maailmassa yhteiskuntasopimus on sen sijaan eräänlainen kiristyksen tai ainakin kyykyttämisen väline. Teknisesti valtiovalta puhuu konkurssiuhasta ja esittää kansalaisille ultimaattia siitä että jos he eivät suostu sopimukseen, saatte tuntea sen nahoissaan. Tätä kuvataan kipeänä päätöksenä joka tehdään pakon sanelemana. Ja kenties se on perusteltuakin. Mutta on vaikeaa nähdä tässä "yhteiskuntasopimusta".
Sipilä esittää uhkauksen, kuten "Jos ei yhteiskuntasopimusta, vuorotteluvapaa loppuu, lapsilisät pienenevät ja korkovähennys poistuu." Kansalainen voisi viitata yhteishyötyyn jonka hyödyn ytimessä ovat kansalaiset eikä mikään Kuningas. Ja sanoa että "jos lähdet leikkimään niin sitten me vittu hylätään se yhteiskuntasopimus ja lyödään talikko teidän läskimahanne läpi että tsups vaan." Ja "jos kosket työttömyyskorvaukseen, niin ei hätää. Sitten olemme iloisia että lestadiolaiset sikiävät kuin tehdaspossut ja voimme syödä heidän maukasta lihaansa". Ja tämä ylläoleva ei ole vain Macho Bullshittiä tai vastaavaa. Sen asenne on tietenkin törkeä ja sopimaton. (Sanotaan näin että "en suosittele".) Mutta se viittaa yhteiskuntasopimuksettomaan maahan erittäin Hobbesmaisessa hengessä. Hobbes näki että yhteiskuntasopimuksen ulkopuolella eletään villissä luonnontilassa jossa aivan kuka tahansa voi tappaa aivan kenet tahansa. Toki tässä tilassa loppuvat tietenkin myös vuorotteluvapaa, lapsilisät ja korkovähennys. Koska ne perimmiltään ovat niitä hyötyjä jotka estävät yhteiskuntaa vajoamasta Hobbesin pelkäämään mega-anarkiaan.
Toki Sipilässä on sen verran Hobbesmaisia piirteitä että hänkin kannatti absoluuttista valtaa hallitsijoille. Tämä tarkoitti käytännössä kuninkaanvaltaa, jossa sen jälkeen kun valta oli annettu ja kansalaiset olivat päättäneet että kuningas oli hyvä, oli tämän jälkeen velvollinen tottelemaan. Toki tämän jälkeenkin oli syytä tiedostaa että yhteiskuntasopimus vaatii yhteisen hyvän josta kansalainen - eikä esimerkiksi valtiontalouden kaltainen abstrakti entiteetti, korkeintaan juridinen persoona - hyötyy jotain.
Yleisesti ottaen sivistysvaltion ja yhteiskuntasopimuksen kohdalla kuninkaanvaltaa ei kuitenkaan noin yleisesti pidetä kovin hyvänä juttuna enää nykyisin. Yhteiskuntasopimusajattelu on siis kehittynyt. Sipilä ottaa tässä erikoisen takapakin. Erkaantuu yhteiskuntasopimuksen nykyisestä hengestä, luopuu joistain sille oleellisesti aina kuuluneista piirteistä ja nappaa kainaloon jotain joka on aiemmin kuulunut yhteiskuntasopimuksen henkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti