Objektiivisen moraalin kansanomaisissa versioissa Jumala antaa käskyn, on moraalin mittatikku ja on syvin auktoriteetti. Kuitenkin jos asiaa katsotaan filosofisemmin, on viitattava erilaisiin teologisiin teorioihin. Yleensä niiden ytimessä on perustan puute. Joka tarkoittaa karkeasti sitä että ilman Jumalaa ateisti ei voi sanoa mikä on oikein ja mikä väärin. Siksi monissa asioissa ei ikään kuin "ole kysymys siitä pitääkö kristitty asiasta vai ei". Vaan siitä että asia on Jumalan käskyvallassa.
Tästä seuraa se, että ollakseen vastuullinen yksilön täytyy saada komento Jumalalta. Ilman Jumalan komentoa asia ei mitenkään itsessään ilmennä hyvyyttä. Sen sijaan ollakseen moraalinen velvollisuus, täytyy moraalisen toimijan saada käsky Jumalalta. Joko suorana viestinä tai symbolisena viestinä. Viestinä jonka sisältö ja lähde on tunnistettavissa. Tämän käskyn sisällön täytyy olla ymmärrettävä. Ja on tiedettävä että se on Jumalan eikä vaikka Sertolla valkopestyn Perkeleen salajuoni.
Voidaan ajatella että monilla ei-uskovaisilla on ongelmia. Heillä on episteeminen haaste. He eivät esimerkiksi koe Jumalan viestivän heille. Näin ollen he eivät voi tietää miten erottaa Jumalan käskyksi väitetty ja aidosti Jumalan käskynä olevan moraalikannanoton välistä eroa. Näin ollen ei-uskoisella ei oikeastaan voisi olla moraalisia velvollisuuksia myöskään noudattaa näitä Jumalan käskyjä vaikka ne olisivatkin uskovaisille tosia ja ilmiselviä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti