("Why Would You Put That On The Internet
Olen pyrkinyt luomaan "humaanille huumorille" jonkinlaisen mittapuun. Jota en toki aina noudata. (Kysymys ei ole sensuurista vaan hyvien tapojen tunnistamisesta, jonkinlaisesta kohteliaasta hyvästä mausta.) Siinä ytimessä on se, että parasta olisi jos oltaisiin ylihumaaneja eikä loukattaisi ketään. Mutta usein nauru kuitenkin on ylenkatseellista naurua. Ja kun tämä tilanne tulee vastaan on syytä nauraa ylöspäin. Eli jos vitsi ivaa jotakuta, sen pitää kohdistua johonkin joka käyttää valtaa. Toisaalta jos vitsi on jotenkin banaali ja vaikka vammaisiin kohdistuva sen täytyy perimmiltään kohdistua vitsin kertojaan itseensä ja korostaa sitä miten kamala ihminen hän itse on kun sanoo sellaisia vammaisista.
Thomas Hobbesilla huumori ei ollut kovin kohteliasta ja hyvän maun mukaista. Hänestä huumori perustui nauruun joka oli sosiaalista ja koski vallan tunnistamista ; "nauramisen into on vain oman ylemmyydentunteen havaitsemisen ihanuutta, verrattuna muiden heikkouteen tai omaan menneeseen heikkouteen." Tässä mielessä nauru olisi tavallaan oman vallanpitämisen statuksen tunnistamista.
Jos katsotaan trollaamiseen liittyvää huumorintajua, se on ilmiselvästi Hobbesin tyylistä huumoria. LA Timesissä olikin tähän liittyen juttu trollien naurun valtarakenteista. Trollaamisessa on asteita "You have trolls engaging in, essentially, mischief, being playful and silly, all the way to tormenting the friends and family of young people who have killed themselves. The same troll can engage in all the permutations of trolling." Mutta niitä kaikkia yhdistää jonkinlainen epäsosiaalisuus - tai jopa antisosiaalisuus. "Trolls claim that they are motivated solely by "lulz," which is a corruption of "laugh out loud" — antagonistic laughter indicating the target has responded with strong negative emotion. Someone gets very angry, very sad, very scared — that's what trolls say they're after. The most problematic cases I describe, it's just about making somebody you don't know cry."
On kenties kiinnostavaa miettiä miksi trollaaminen koetaan kiusaamisena. Sillä LA Timesin artikkeli tietää kertoa että trollaamisessa ei itse asiassa ole mitään kovin poikkeavia keinoja. "Trolls are criticized for this antagonistic rhetorical style that's present in politics, in academia, in other spheres of culture, but trolling behaviors are the ones condemned as aberrant. Trolls' strategies for getting attention are similar to the strategies employed by sensationalist media outlets that can include blogs, Buzzfeed, the Daily Mail - the Daily Troll, as it's referred to - that deliberately try to get people to click on stories: knee-jerk, sensationalist, exploitative coverage of often tragic stories." Harjoittaako sensaatiojournalismi siis kiusaamista? Harva menisi näin pitkälle.
Trollien kohdalla tämä kiusaamisteema on ainakin osittain oleellinen. Sillä trolli ei hae rahaa. Ja vaikka tosiasiassa rahanhankinta ei estä kiusaamista, niin rahan hankinta ohjaa tavoitteita tekemään monia sellaisia asioita jotka eivät ole kiusaamista. Kysymys ei ole niinkään keinoista kuin kohdentamisesta. Monetaariset tavoitteet ohjaavat näitä menetelmiä "paremmille teille". Trolli joutuu motivoitumaan jostain sosiaalisesta. Trollaamisen liittyvät persoonallisuustyypit ovat "dark triadin" sävyttämiä. "Internet Trolls Are Narcissists, Psychopaths, and Sadists". Tämä selittää miksi näkökulma on se että trollaaminen on kiusaamista. Tai kiusaamisen synonyymi.
* On kuitenkin hyvä muistaa että jo tämä negatiivisen luonteenpiirteiden kautta lähestyminen nostaa esiin narsistitrollit. Narsisti ei nauti toisten kärsimyksestä vaan hakee itselleen statusta. Tässä mielessä heidän antagonistinen naurunsa on tuskin kuvatunlaista.
* Narsismin lisäksi muutkin synkät piirteet voivat korostua. Ja silloin on vilkaistava vaikka Timo Hännikäisen paheksuttavaa trollaamisyötä, hän kohdisti tahoihin jotka ärsyttivät häntä. Hän halusi saada sellaiset ihmiset itkemään joista hän ei pidä. Luokittelu ei perustunut henkilökohtaiseen tuntemiseen mutta silti hän tiesi trollattavista jotain. Häntä ärsytti feministit ja hän hyökkäsi feministisiksi kokemiinsa paikkoihin. Tämä ei ole jotain josta sanotaan että "joku jota et tiedä".
Itselläni "dark triad" pullustelee aivan muuta kuin narsismia. Ja olen trollina hyvin reaktiivinen. En yleensä lähde Hännikäisen tyylisille sotaretkille. Vaan sen sijaan pyrin valikoimaan kohteikseni vastenmielisiä ihmisiä. (Tätä ei tarvitse odottaa internetissä kauaa.) On toki tunnustettava että pahantahtoinen nauruni ei usein kohdistu aitoihin vallankäyttäjiin. Sitäkin useammin se kohdistuu niihin egoilijoihin joilla kommentointi pullistelee varmuutta ja jotka ilmaisevat itseään argumenttejen sijaan statementeilla.Nämä ihmiset ikään kuin yrittävät tehdä itsestään auktoriteetteja ja vallanpitäjiä. Ja sitten kohtelen heitä kuin he olisivat sellaisia. Tässäkin korostuu selvästi ylenkatseellinen nauru. Mutta se ei enää kovin oleellisesti riko hyviä tapoja vastaan. Jos trolli on kuin koulukiusaaja, niin minä olen koulukiusaaja joka kiusaa koulukiusaajia.
Trollaamiseen voi kannustaa myös turhautuminen. Turhautuminen siitä että asiallinen keskustelu ei onnistu. Sen jälkeen voi tietenkin lyödä läskiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti