Kirkkohallitus on iltalehden mukaan kieltänyt uskonpuhdistus -termin luterilaisten juhliessa 500 -vuotisjuhlaansa. Taustalla on se, että katolinen kirkko on suhtautunut termiin kyräillen. Tosin sen mielestä on asiatonta ja epäkunnioittavaa juhlia kirkon hajaannusta.
Oikeasti kyseessä ei ole kielto, kyseessä on enemmänkin muutamaa yksittäistä kohtaa koskeva sanavalinta "Suomessa puhutaan kansainvälisesti yleisen linjan mukaan reformaation merkkivuodesta, ei esimerkiksi uskonpuhdistuksen juhlavuodesta. Syitä on monia. Yksi tärkeimmistä on ekumenia. Merkkivuosi kuuluu luterilaisia laajemmalle joukolle. Lutherin löydöt ovat kristittyjen yhteistä omaisuutta. On mielekästä löytää merkkivuodelle terminologia, joka ei loukkaa tai sulje ulos ketään." Taustalla on ajatus jonka mukaan se voi olla jonkinlainen toivomuskin ; "Uskonpuhdistus asettaa sanana uskon ristiriitaiseen asemaan. Kristillinen usko ei tarvitse puhdistusta. Uskon ympärille syntyneet käytännöt sen sijaan tarvitsevat sitä usein. Lutherkin vetosi aitoon evankeliumiin vastustaessaan myöhemmin kehittynyttä anekauppaa väärinkäytöksineen. Uskonpuhdistus tullee pysymään käytössä reformaation rinnakkaisterminä." Mutta sanavalintakysymys on silti kiinnostava. Ja takana oleva katolisten asenne on sekin huomioitava.
Periaatteessa jollain tasolla ymmärrän miksi termiä halutaan muuttaa. Ei suinkaan vaadita että luterilaiset luopuisivat näkemyksistään. Vaan muuttaisivat sitä miten kutsuvat asioita. Jos jossain puhutaan puhdistamisesta, niin se pitää sisällään viestin siitä että jotain likaista on yritetty siistiä. Siksi uskonpuhdistuksessa on erilainen viesti kuin uskonmuutoksessa. ; Itse toki näen uskonpuhdistuksen lähinnä siltä kannalta että ei Luther vastustanut katolista instituutiota, vaan enemmänkin halusi puhdistaa uskon. (Tai siis hänestä usko oli tietysti aina puhdasta.) Kohteena ei ollut katolinen kirkko vaan katolisessa kirkossa olevat ikävät käytänteet.
1: Näiden kahden välillä on vaikeaa nähdä eroa joskus, moni ei käsitä että minun kirkkokritiikissä iso osa kohdistuu niihin käytänteisiin ja paskiaismaisiin yksilöihin joita kirkko helmassaan ja johtokunnassaan kehtaa pitää ja jopa maksaa palkkaa. Vaikka näiden ihmisten paikka ei ole sivistynyt yhteiskunta, saati sellainen joka kantaa minkään tasoista kytköstä etiikan miettimiseenkään.
Tämänlainen termikikkailu kuitenkin näyttää miten kirkkohallitus puuttuu mitättömiin first world problem:eihin On keksitty keinotekoinen ongelma johon annetaan keinotekoinen vastaus. Peruskäsitteen bannaaminen sujuukin nopeammin kuin kirkon ongelmallisten käytänteiden lopettaminen. Kirkkohallitus ei ole innolla tekemässä muutoksia jotka ovat rakenteellisia ja jotka kohdistuvat ihmisiin eivätkä johonkin viestinnässä vilahtaviin abstrakteihin sanavalintoihin. Mielestäni kannattaa priorisoida oikeisiin ongelmiin ja halkoa hiuksia sanoilla sitten kun toiminta on täysin eettistä niin että "talossa tehty" on sellaisia että ne kaikki kehtaa levittää näkyviin ja todeta ylpeänä että me tehtiin tämä. Jos ei, niin sanavalintamuutos ei tätä häpeällisyyttä korvaa.
Tämä on hyvä esimerkki siitä miten kaikki uudelleenrakentuminen on usein jonkin muun tuhoamista tai muuttamista tai hajauttamista. Tämä on tietenkin siitä kätevää että muutosvastarintaiselle riittää aina näkemyksiä siitä mikä milloinkin "tuhoaa yhteiskunnan perustavat arvot". Mutta toisaalta se näyttää että kyseessä on useimmiten eräänlainen illuusio. Luterilaiset juhlivat olemassaoloaan ja aloittavat sen olemassaolonsa alusta. Eivät he juhli "hajaannusta". Asia on hajaannusta toisessa kontekstissa, juuri siinä jossa luterilaiset eivät sitä juhli.
Toisaalta ihmettelen minkälainen Lutherin seuraaja on sanoillasievistelijä. Lutherin oma viestintä kun oli varsin kiinnostavaa. Luther olisi varmasti itse vastannut vatikaanin ininälle jotain sen tyylistä että "Listen, you ass, you are a particularly crass ass, indeed, you are a filthy sow!" (Joka on Lutherin "On the Councils and the Church":ista) Ja selittää katolisten vaateista että "Why would anyone tolerate such things from someone like you, a rotten paunch, crude ass and fart-ass?" (Joka taas on Lutherin "Against the Roman Papacy, an Institution of the Devil":istä) Että siinä teille vastaus, parempaa ette ansaitse! Että kiitos absurditeetistanne, menkää panemaan omia pikkupoikianne, tai mitä siellä Teidän helvetinkartanoissanne nykyään teettekään.
Toki Lutherin viestien sisältökin on innostavaa, esimerkiksi "Juutalaisista ja heidän valheistaan" käsittelee juutalaisuutta uskontona eikä rotuna, mutta tärkeää ja kiinnostavaa onkin katsoa miten siinä halutaan kohdella otosjoukkoa joka koostuu ihmisistä. Mikä johtaa siihen että uskonpuhdistus oli itse asiassa aika väkivaltainen prosessi. Yhteiskunnassa tapeltiin urakalla. Irtautuminen ei tapahtunut rauhanomaisesti. Luther tuskin suhtautui tähän kovin iloiten, mutta tapahtumat ovat tosia. Ja tässä mielessä uskonpuhdistus on kuten moni muukin etninen puhdistus. Tai muunlainen vastaava puhdistus. En tiedä mikä fiksaatio kuvottavilla ja vastenmielisillä ihmishirviöillä on hygieniaan. (Olipa tämä rotuhygieniaa tai uskon puhtautta.) Ja tämän jälkeenkään en ymmärrä miksi eivät aloita puhdistamista siitä mikä sitä ansaitsisi. Eli omasta sisimmästään. Mutta nämä tahot tekevät usein sen että "siivoavat" jotain vihaamaansa ryhmää ja pitävät kulissit kunnossa. (Sellaisessa kontekstissa "uusien askelien keksiminen poliittisen korrektiuden absurdisoimiseksi" -tyyliset proseduurit ovat tietysti hyvin kuvaavia.)
Olen karkeasti ottaen sitä mieltä että luterilaisuudessa parasta on se, että se ei ole katolisuutta. Ja katolisuudessa on parasta se, että se ei ole kalvinismia. Jos katolisuutta puhdistaa, on käytännössä varmasti tekemässä parannusta, lähtötaso huomioiden. Kalvinismi osoittaa että ihan aina näin ei kuitenkaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti