Amerikoissa Grinch -niminen vihreä hahmo varastaa joulua. Täällä kotosuomessa kristityt taas varastavat lomia ja vapaita. Tai ainakin omivat niitä. Tästä hyvänä esimerkkinä on "uskontojournalismi" -blogissa ollut Olli Seppälän esitys siitä että lehdistösensuuri ja näkökulmien rajoittaminen on erinomaisen hyvä ratkaisu.
Siellä reagoidaan Esa Ylikosken lausuntoon jossa korostetaan että lehdistö vaikenee uskonottomien näkökulmista erilaisten juhlien aikana "Katsomuksellisissa kysymyksissä uskonnottomien ihmisten näkökulmat pääsevät esiin hyvin harvoin. Uskonnottoman pitää milteipä herätä kuolleista, jotta hänet kelpuutettaisiin Helsingin Sanomien pääsiäisnumeroon kertomaan katsomuksellisesta ajattelustaan." Sille kritiikki esitetään ikään kuin ilmiselvänä ja vastaansanomattomana asiana, jonain ilmiselvyytenä joka nousee mieleen ikään kuin automaattisesti "Väkisinkin tulee mieleen ajatus, miksi uskonnottoman pitäisi kertoa näkemyksensä juuri uskonnon juhlapäivänä, joka ei ole hänen juhlansa. Eikö se ole hieman epäkohteliasta tai tahditonta? Eikö seuraava viikko sopisi yhtä hyvin oman maailmankatsomuksen esilletuomiseen?" Toki tiedän että kristinusko tuottaa ihmisten päähän väkisin tai puoliväkisin kaikenlaista varsin kyseenalaista mutta se, että tämänlaisia ajatuksia laitetaan laatublogiksi tähtäävään "uskontojournalismiin" on erikoista.
Tässä "väkisin tulevassa" ajatuksessa on monia varsin erikoisia taustaoletuksia.
Voisin aloittaa tekstin siitä että "Journalismilla on velvollisuus käsitellä myös niitä, kutakin ajallaan, ei laittaa niitä pelkästään toisiaan vastaan." Kuitenkin tuo vaatimus on nimenomaan antagonistinen. Uskonnottomien pitää vaieta tiettyinä aikoina. Turpa kiinni. Se on käsky! Totelkaa! Tämä on vain muotoiltu kohteliaisuudeksi "Elämän- ja
maailmankatsomukset kuuluvat samaan
ihmiskunnan olemiseen ja syvään pohjavirtaan kuten uskonnotkin. Journalismilla
on velvollisuus käsitellä myös niitä, kutakin ajallaan" Tämä on kuitenkin asennevamma eikä taustaoletus joten jätän tälle naureskelun pelkäksi huomioksi.
Ensinnäkin se sisältää premissin että joulu on kristillinen juhla. Tämä on hyvin mielenkiintoinen väite. Joulun omiminen on kiinnostava kysymys moneltakin kantilta. Ensinnäkin sitä kautta että kristitytkin ovat valloittaneet joulun aikaisemmin erilaisilta pakanajuhlilta. Ja toisekseen joulu ja pääsiäinen ovat kristittyjen itsensä puheissa toistuvasti jotain joissa vastaava vallankumous on jo tapahtunut kristittyjen jälkeenkin. Valitetaan suklaamunista ja joulupukista ja joulun ja pääsiäisen "merkityksen unohtumisesta". (Jopa em. Grinch varastaa selvästi ja leimallisesti joulupukkijoulun eikä kristus-joulua.) Tämä merkityksen unohtuminen on de facto perinteen muuttumista. Aivan kuten joulun pakanalliset yhteydet on unohdettu vaikka ne ovat joskus olleet joulun alkuperäinen merkitys. Tämä on varmasti herättänyt prosessina "perinteiden hylkäämiseen" liittyviä argumentteja.
Toinen oletus on että se on kristittyjen juhla. Tämä on etenkin joulun kohdalla hyvin keskeinen. Monesti sitä jopa kuullaan asenteellisia vihjailuita. Sen tyylisiä että jos on uskonnoton niin sitten ei tietenkään saisi pitää jouluakaan. Tätä esitetään jopa ivahymyn kanssa. Kun tähän sitten vastaa että hyvä. Minäkin haluaisin että purettaisiin tuo joulun pakkoloma ja että todella haluan uskonnottomana pitää joulun töissä, niin tätä seuraa tyrmistys ja hämmästys. (Miksi, jos premissinä kerran on että joulu vaatii uskonnollisen premissin toimiakseen? No sense here.) Tällöin henkenä on vaikkapa saamani kommentti siitä, että on hyvä että uskonnotonkin voi miettiä joulun kaunista sanomaa. Että rauha voi antaa uskonnottomalle paussin jotta hän voi kääntyä kristityksi. Ja näin kristityt ikään kuin "suopeudessaan pakottavat" minut viettämään joulua vapaana ja pitävät tätä jonain joka palauttaa argumentin siihen ivahymyvaiheeseen. Nähdäkseni Suomen valtio on taannut uskonnonvapauden joka tarkoittaa sitä että kenelläkään ei ole velvollisuutta kuluttaa joulua Kristustarinaa miettien. Sen sijaan voi pitää maallisen joulupukkijoulun johon Jeesus sopii yhtä huonosti kuin pölymimurimainokseen klassisessa joululaulussa jossa lauletaan että "ja Mieleen hiljaiseen taas Jeesuslapsi syntyy uudelleen". Koska vapaa on pakotettu kaikille kansalaisille, se joko rikkoo uskonnonvapautta vastaan ja on osoitus siitä että maassamme on uskonnonvapautta vastaan rikkova uskontojuntta. Tai sitten tosiasiassa joulu ei ole kristittyjen juhla. Sorry, pakko valita jompi kumpi näistä ikävistä asioista. Ja jokainen ivahymyilijä valitsee uskontojuntan.
Kolmas oletus on sitten se kaikista ikävin. Logiikka hiljenemisestä ei toimi ellei oleteta että joulusta saa puhua vain jos se on oman uskonnon juhla. Journalisti voisi kuitenkin nähdä asian niin että aiheesta on syytä puhua sitäkin kautta että se vaikuttaa ihmisiin. Esimerkiksi jokainen kristityn joulunviettoivahymy "näpäytys" vaikuttaa minuun ihmisenä. Jokainen tämänlainen lausunto vittuunnuttaa, loukkaa ja ärsyttää minua ihmisenä. Ja mielestäni tämänlaiset asiat kerrottuna uskonnottomien lukumäärällä ja ivahymyargumentin toistomäärillä tekee asiasta mainitsemisen arvoisen. Jos asia vaikuttaa ihmisiin sillä on arvoa. Se, että jokin uskovaisille tärkeä juhla on vittumainen kaikille muille kansanosille ei anna oikeutta vaieta näistä ongelmista. Itse asiassa päinvastoin. Tämänlaista sensuuria on tarpeen mainita jos ja vain jos uskonto tekee inhottavia asioita.
Miksi tämänlainen sensuuri halutaan?
Ylläoleva on ilmiselvää jokaiselle joka ei ole kovin sosiopaatti. Siksi uskonkin että uskovaisella ihmisellä joka on pro-kristinusko on aivan toisenlainen motiivi esittää tämänlaisia argumentteja. Se ei ole reflektion puute vaan taktikointi.
Jos mietitään minun elämääni, voin huomauttaa että tänä vuona kävin pääsiäiskirkossa. Olen käynyt myös joulukirkoissa. Minulle ei ole tehty vastaavia palveluksia. Kristityt olettavat että minä vain kohteliaasti menen näihin tilaisuuksiin. Ja kun olen tehnyt niin aiemmin tämä on ikään kuin ennuste siitä että ongelmaa ei tule ensi vuonnakaan. Tämä on tietenkin bullshitteryä koska ihmiset ovat vastavuoroisia ihmisiä. Jos joku osapuoli ottaa ja ottaa palveluksia, on selvää että tästä tulee jossain vaiheessa ongelma juuri siksi että sitä tehdään toistuvasti. Asia ei kerran tai pari haittaa. Palveluksia voi tehdä. Mutta jossain vaiheessa vastaan tulee se, että halutaan kompensaatiota. Minun kohdallani tämä tulee vastaan nopeammin kuin monilla. Ja minun seinäni on myös epäterveen järkkymätön.
Minun kohdallani tämä on vielä pientä. Joulukirkkoon ja muihin asioihin pakottamista kutsutaan "kulttuuriperinteeseen tutustumiseksi". Henkenä on se, että kristittyjen rituaaleihin osallistuttaminen on OK koska toimintatapa joka muilla uskonnoilla olisi uskonnonvapautta rikkovaa rituaaliin pakottamista, se on tässä kohdassa "kulttuuria". Henkenä on se, että uskonnoton pistetään kirkkoon. Ja jos hän sanoo "ei", hänelle sanotaan että "ateistikin voi kuunnella joulun kaunista tarinaa". Nämä samat ihmiset eivät kuitenkaan suostu menemään mukaan islamilaiseen kumartelurukoukseen mekkaa kohti. Sekin on kulttuuria. Kaikki uskonnollinen osallistuttaminen on.
Jos minun täytyy puhua tälläisistä asioista perheen tai yhteisön kanssa viikon pääsiäisen jälkeen, asia on myöhäistä. Toki ymmärrän että jos ideana on saada pakotettua mahdollisimman moni menemään kirkkoon, on syytä tehdä asia niin että proseduurissa (1) Ensin uudelleennimetään "perinteisiin tutustumiseksi" niin että sen jälkeen jumalanpalvelukseen osallistuminen ei olisi jotenkin uskonnonharjoittamista. (2) Ja sitten sen jälkeen selitetään että kaikki vastaansanominen ja erimielisyys on epäkohteliasta ja tapahtuu vääränä ajanhetkenä.
Loputuloksena sitä mennään kohteliaasti kirkkoon ja osallistutaan rituaalieihin kuin kristitty. Ja tämä palvelus toistetaan kerta toisensa jälkeen. Yhdistettynä puheisiin joulun turmelemisesta ja siitä vinohymyisestä huomautuksesta missä ateistikin haluaa viettää joulua. (Ei kyllä halua tuolla tavalla, kiitos vaan.) On hyvä että se antagoniateema on nostettu esiin. Koska tämänlaista tilannetta on pirun vaikeaa nähdä minään muuna kuin antagoniana.
Toki ymmärrän että kristitty kokee tämänlaiset asiat ilonpilaamisena. He kun ajattelevat vain omaa jouluaan ja vakaumustaan. Samalla he kuitenkaan eivät ole sosiopaatteja joten jos ateistilla menee joulu pilalle, he kokevat tästä ikäviä tunteita. Tunteita jotka terve ja vakaumuksestaan vapaa ihminen kokisi syyllisyytenä siitä mitä kristityt tekevät kanssaihmisilleen. Mutta jotka uskonnon ylivoimaisesta arvosta vakuuttuneet ihmiset kokevat jonain jossa ateistit kiusaavat heitä. (Vaikka asia on ihan päinvastoin. He siinä ovat sitä joulua ryöstämässä ja omimassa "kristityille". En ole kuullut ainuttakaan tyyppiä selittämässä että "joulu on vain ateisteille". Jeesusteluversion olen kuullut lukemattomia kertoja.)
Ja tässä vaikenemisen ajankohta on hyvin tärkeä. Keskivertoihmistä koskee klassinen sanonta. Sanonta siitä että he ovat kristittyjä vain jouluna ja pääsiäisenä koska muulloin sillä ei ole mitään merkitystä. Tämä on yllättävän pätevä lausunto. Samoin kääntäen voisi sanoa että moni uskonnon ongelmatilanne keskittyy juuri juhliin ja niiden omimiseen. Ja koska nämä juhlat ovat sosiaalisia, ne väistämättä iskevät uskonnottomiin. Moni tekee asioita koska ei ajattele. Ei tule huomanneeksi. Ja vastaavaa. Heille asian tiedottaminen voisi muuttaa jotain. Juuri joulun ja pääsiäisen aikaan tehty tiedotus asiasta voisi oikeasti parantaa tilannetta.
Esimerkiksi kirkkoonmenon pakottamisen sijaan voitaisiin keksiä jotain korviketta jolla uskovainen osoittaa että hänkin voi taipua ateistisuusjuttuihin oman vakaumuksensa kustannuksella täsmälleen yhtä vahvassa mittakaavassa.
Mutta toisaalta juuri se, että kristinuskolla ei ole merkitystä pääsiäisen ja joulun ajan ulkopuolella tarkoittaa sitä että suuri osa ihmisistä ei ole kiinnostunut koko aiheesta viikon päästä joulun ja pääsiäisen päättymisestä. Jos ateisti siinä vaiheessa sanoo jotain, se ei saa näkyvyyttä eikä voi siksi muuttaa kulttuuria ja kristittyjen toimintaa. Asiat eivät korjaudu. Eli ne pysyvät uskontoinstituutin hallussa. Ymmärrän miksi joku kristillistä journalismia harjoittava saattaa rakasta tämänlaista suunnitelmaa. Se kun esittää että se ei ole sensuristinen. (Vaikka näkökulman ja mielipiteen kielto on by definition juuri tätä.) Elämän- ja maailmankatsomukset kuuluvat samaan ihmiskunnan olemiseen ja syvään pohjavirtaan kuten uskonnotkin. Journalismilla on velvollisuus käsitellä myös niitä, kutakin ajallaan.
Minä en kykene uskomaan että Seppälä ei olisi sisäistänyt näitä hyvin yksinkertaisia asioita. Tai jos on, hänellä ei ole kognitiivista potentiaalia kirjoittaa journalismin - tai kenties yhtään minkään - eettisyydestä yhtään mihinkään. En näe tätä mahdollisena. Sen sijaan katson että tämänlaiset lausunnot ovat osa taktikointia ja strategiointia joiden taustalla on yksi järkähtämätön ajatus. Toki on mahdollista että olen erehtynyt. On mahdollista että Seppälä ei ole sosiopaattitason kusipää. Siinä tapauksessa olen pahoillani ja minun on todettava että hän on idioottitasoisesti typerys. Kumpikin näistä näkökulmista on siitä kiinnostavia että niitä kautta voidaan oikeasti saada eettisiä oikeuksia siihen että häntä ei käytetä asiantuntijana tai haastattelun kohteena missään journalistisissa jutuissa mihinkään aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti