lauantai 17. joulukuuta 2016

Neljä valtamaailmankuvaa

Kadulla käveli persoona. Hän suistui tietyömaan kaivamaan syvään kuoppaan ja juuttui soraan. Hän yritti ponnistella irti. Siinä hän kykki, kuopan pohjalla, eikä muuta voinut.

Pian paikalle saapui Profeetta Muhammad. Hän kehotti onnettomuuteen joutunutta pitämään jatkossa silmänsä auki paremmin. Hän poistui paikalta kirjoittamaan muutamia käytänteitä, joissa tämänlainen toiminta määriteltiin epäonnistuneeksi islaminharjoittamiseksi. Näistä syntyi periaatteita joita islamissa noudatettiin siinäkin vaiheessa kun teknologian kehittymisen kautta tietyöt eivät ole samanlaisia.

Seuraavaksi paikalle tuli Buddhakin onnettomuuspaikalle. Hän näki miehen, istuutui kuopan reunalle. Hän kehotti kuopassa olevaa rauhoittumaan ja meditoimaan. Hän kehotti onnettomuuteen joutunutta kuolettamaan haluamisen, josta kärsimys johtui. Hän jäi pitkäksi aikaa kuopassaolevan seuraan meditoimaan. Välistä hän valaisi tunnelmaa aforismeilla joiden sisältö oli suunnileen se, että "Universumi kiertää omaa rataansa ja köyhien on oltava hiljaa". Tämä koettiin viisaaksi ja maailmaan tulikin monta ärsyttävää hymistelijää jotka eivät tehneet juuri mitään, mutta jotka kokivat tasapainottavansa universumia.

Viimeiseksi, tapansa mukaan muutaman tuhat vuotta myöhässä ollut, Jeesus Kristus saapui miehen luo. Hän nosti miehen yliluonnollisella ihmeellä kuopasta ja sitten hän sanoi miehelle: ”Seuraa minua!”. Tämä toimikin oikein hyvin. Hänen seuraajansa tekivät tästä itselleen dogman. He unohtivat kaivamisen ja aina löytäessään onnettomuuden uhrin, he eivät tehneet mitään aliluonnollista. Sen kuin vain sanoivat "Seuraa minua". Tämän he kokivat Jeesuksen seuraamiseksi.

Viimeiseksi paikalle saapui anonyymi liberaali sekulaarihumanisti joka oli oma Jumalansa ja profeettansa. Hän ympäröi tietyömaan aidoilla ja varoituskylteillä. Hän palkkasi ihmisiä hätistämään ja paapomaan ihmisiä niin että edes tyhmimmät eivät voineet pudota kuoppaan. Tästä syntyi paljon häiriötä. Mutta onneksi kaikki riitelivät koko ajan internetissä siitä, että kannattaako tämänlaisia aitaamiskäytänteitä jatkaa.

Ei kommentteja: