Perjantai-iltana Keravalaiset saattoivat päästä osallisiksi harvinaislaatuisesta taide-elämyksestä. Iltamyöhällä pidetty esitys tarjosi mahdollisuuden kokea hyvin ainutlaatuinen musiikkiesitys.
Esiintyä oli valinnut esiintymispaikakseen Keravan aseman tunneliston. Hän oli valinnut areenan selvästi huolella. Mutta ei itseään korostaen. Esiintyjä ei ollut vallannut keskeisiä paikkoja vaan oli sen sijaan asettautunut penkeille, jopa hieman syrjään. Hän ei seisonut vaan istui. Hänen jopa lysähtäneeksi kuvattavissa oleva esiintymisasentonsa oli hienostunut valinta. Hän ei vetänyt huomiota itseensä, ja näin huomion keskiöön jäi hänen äänensä, musiikki.
Ja minkälaista musiikkia se olikaan! Syvät matalat äänet pakottivat miettimään sellaisia asioita kuin basson uudelleenmäärittely määrittelemällä äänialaksi basso profondo liquore. Syvät ja matalat äänet laulettiin voimakkaalla, jopa huutavalla, tekniikalla jossa oli havaittavia yhteyksiä oopperan aarioihin. Toisaalta esityksen rauhallinen tempo ja yllättävän harvalukuiset selvästi erottuvat sanat toivat mieleen gregoriaanisen kirkkolaulun. Yksiääninen ja säestyksetön laulanta vain korosti tätä klassista ja uskonnollista tyyliä.
Tarkemmin teosta kuunnellessa saattoi kuitenkin huomata, että tässä ei laulettu valikoimaa laulukokoelmasta "Piæ Cantiones ecclesiasticæ et scholasticæ veterum episcoporum". Sen sijaan esitettiin taidokas muunnelma laulusta nimeltä "Miljoona ruusua". Lauluvalinta oli kätketty mestarillisesti. Tahtia oli hidastettu, vain osa sanoista laulettiin ymmärrettävästi, osa jätettiin kokonaan laulamatta ja osa tuotettiin tanskalaisella puhetekniikalla niin että niitä ei heti ensikuulemalla edes tunnistanut suomenkielisiksi sanoiksi.
Tämänlainen lajityyppirajojen ylittäminen oli ainutlaatuisen rohkeaa eikä sitä ole harrastettu tai osattu arvostaa kevyen musiikin kohdalla. Esiintyjä olikin mestarillisesti yhdistänyt ylevän ja matalan kulttuurin. Myös hänen olemuksensa vahvisti tätä tyyliä. Esiintyjä ei ollut pukeutunut kirkollisesti tai oopperatyylisiin kalliisiin pukuihin. Hänen olemuksensa ja pukeutumisensa oli yksinkertainen ja koruton. Köyhyyttä korostava ulkoasu tuki esitystä, oli kuin laulaja olisikin jopa ikään kuin fransiskaanista luostarilupausta odotteleva postulantti.
Esiintymispaikka, Keravan aseman Sampolan tunneli, "Huovien tarinan" alla oleva pyöreä tila, tuki esitystä. Esiintymistilan akustiikka oli esitykselle juuri sopivan kaikuisa ; Kaiut muuttivat syvien bassoäänten kokemisen tyystin. Äänet jotka ilman tilan akustiikkaa olisivat vaikuttaneet eläimellisiltä nousivat kaikujen kautta pyhyyteen ja hurskauteen. ; Tyylilaji tuki kappalevalinnan ja tyylilajin teemaa hienostuneesti. Ja muistutti siitä miten klassisessa musiikissakin on tavattu esimerkiksi matkia lintojen ääniä pianolla, tässä oli valittu äänimaailmaan vaikutteita esimerkiksi sonnien mylvinnästä. Toki mukaan oli otettu hieno ripaus yliluonnollista, mikään luonnollisesti syntyvä sonni ei päästäisi mukaan sellaisia jopa demonisia korahduksia joita artisti kykeni äänihuulillaan tuottamaan.
Merkittävää oli että kaiku muutti tämän kaiken hyvinkin mystillisellä tavalla ; Kun voimakkaasti ja selvästi lausuttu "Eensiraakkkauden" -sana kaikuu tunnelissa, yhtymäkohdat gregoriaaniseen musiikkiin kasvoivat mahtipontiseen huipennukseensa. Laulaja olisi voinut saman tien laulaa latinaa, "Aeternam dona ei Domine, et lux perpetua luceat ei. Requiescat in pace. Amen." Tämän lähemmäs mystisyyden ja Pyhyyden kokemusta on vaikeaa päästä modernina, maallistuneena ja pinnallisena aikanamme. Teos kuitenkin korostaa että kenties emme ole menettäneet Pyhyyttä uskonnollisuuden ja hengellisyyden arvostuksen ja sille antamiemme merkityksten vähennyttyä, ehkä emme vain osaa hakea ja nähdä sitä maallisessa ympäristössämme ja sekoitamme nämä kaksi asiaa keskenään. Tämä ajatuksiaherättävä sanoma oli hienosti saatu osaksi "haluatko miljonääriksi" -teemaista materialistista laulua. Tämä oli arvokas muistutus maailmassa jossa emme tanssi kuin kukaan ei katselisi, emme laula kuin kukaan ei katselisi mutta jossa kirjoitamme internetissä kuin kukaan ei kuuntelisi.
Esityksen ainut moitittavuus on encoren kohdalla ; Moni esiintyjä palaa lavalle aivan uuden musiikkikappaleen kohdalla. Keravan Perjantainokturnon esittäjä ei ollut ilmeisesti, sinänsä nöyryyttä osoittavalla tavalla, valmistautunut jatkoesiintymisen tarpeeseen. Ja siksi hän ei esiintynyt toisen kappaleen kanssa vaan esitti samaa esitystä uudestaan. Tämä on toki sinänsä ymmärrettävää, näin hiotun, täydellisen ja harkitun kokonaisuuden valmistaminen ja harjoittelu ovat varmasti vaatineet runsaasti aikaa.
Kokonaisarvio ★★★★☆
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti