torstai 27. lokakuuta 2016

Alhaalla on vielä tilaa.


Satuin törmäämään siihen että minun piti vastata mintä levyä odotan. En yleisesti ottaen odottele varsinaisesti mitään. Mutta odotan silti "Cynicin" seuraavaa albumia. Odottaminen on erityisen oleellista, osuvaa ja mielenkiintoista sillä bändin tämänhetkinen tila on epäselvä ; Yhtyeen keskeiset jäsenet ovat antaneet keskenään ristiriitaista palautetta.. Reinert on esittänyt että yhtye ei ole koossa ja Masvidal taas on väittänyt juuri päinvastaista. Näin ollen tuleva levy on hämmentävässä välitilassa. Sellaisessa joka kutsuu schrödingerin kissa -vertausta. Selvää on että kun laatikko joskus avataan, tiedetään silti että kissa on vähintään hengessä mukana.

"Cynic" on mielestäni aika mielenkiintoinen yhtye. Se on varsin progressiivista. (Jos itse yritän soitella niitä kitaralla niin vastaus on tosin sen suuntainen, että "Tried, but wasn't progressing very much".) Death metallin ja jazzin fuusio kuulostaa hyvin omituiselta. Jo sanotun yhteydessä voisi olla sopivaa hieman availla tiettyä kappaletta albumilta "Traced in air". ("Integral Birth".) Kappale on siitä hauska että se viehättää sekä kvanttimystikoita että minua. Muotoillaan asia niin että minulla on tuon skenen kanssa aika vähän asennetta ja perustelutapaan liittyvää yhteyttä. (Eromme on ainakin siinä että en koe olevani tämän kappaleen kuuntelun jälkeen parempi ihminen. Toisin kuin mitä eräs kvanttimystikko sanoi kokevansa.)

"I touch the string though the harp may not sing."

Laulu alkaa kvanttifyysisellä vitsillä. (Kielikuva voi toki viitata muuhunkin mutta koko kappaleen kontekstissa fysiikkaan tehdyt rinnastukset ovat tärkeitä.) Säieteoria (string theory) ei toki käänny vastaavaksi suomenkieliseksi väännökseksi.. Harpun soiminen voi toki olla tässä myös astetta mystisempi viittaus. Enkelit soittavat harppua. Joten kenties säieteorian näppäily ei tuota sellaista soittoa joka olisi erityisen, sanotaanko, "teistinen".

"Still I dig the sky for sun sparks to guide down below there's a land with an ominous hole."

Tässä alhaalle viittaaminen voi viitata Richard Feynmanin kuuluisaan esitykseen jossa "alhaalla on yhä tilaa". Toisaalta ominous hole tuonee mieleen mustat aukot josta valo - johon auringonkipinä voi olla runollinen ja antifysikaalinen vertaus - ei pääse pakenemaan.

"Dug deep in the sand of belief."

Tässä vertaus tuo rinnasteita enemmän metaforiseen suuntaan kuin fysiikkaan. (Tai jos tässä on fysiikkavitsi se on jäänyt minulta spottaamatta.) Tässä voidaan puhua ihan siitä että monelle fysiikka on jotain jolla on maailman ja maailmansynnyn selittäjänä hyvin samanlainen funktio kuin uskonnolla on ollut. Toisaalta viittaus voi olla myös suoraan kristilliseen perinteeseen, "Matteus 7:24-27" varoittelee rakentamasta hiekalle. Tässä mielessä vihje voi olla että harput eivät soi ja fysiikka jopa kyseenalaistaa uskonnolliset käsitykset.

Hiekan kaivamisen voi toki nähdä toisinkin ; Kun aiemmin on mainittu aukko, ei kenties pidäkään etsiä "Raamatussa" kaivattua kalliota jolle rakentaa ta(l)onsa, vaan kenties se kaipailtu reikä on olemassa ja sitä kautta pääsee toisiin maailmoihin. Kunhan kaivelee pitkään voi kohdata jotain joka on totta mutta ei konkreettista.

"A million doves orbit round the Earth with tears of blood."

Tämä on kappaleen itselleni hankalin kohta. Se on myös kertosäkeen alku joten se on varmasti jollain tavalla hyvin merkittävä ; Olen kenties liian biologisesti painottunut murtaakseni tätä salaisuutta sillä mieleeni tulee lähinnä Vaikertajakyyhky (Zenaida macroura), englanniksi "mourning dove". Ja sittemmin sukupuuttoon kuolleiden muuttokyyhkyjen (
Ectopistes migratorius) miljoonapäiset parvet. Kyyhkynen symbolina on toki myös rauhan symboli ja tätä kautta niihin voisi saada jotain sisältöä. Mutta rehellisesti sanoen tämä on jäänyt vielä hieman auki.

"Dare the virgin take integral birth."

Tämä on selvästi viittaus Feynmanin polkuintegraaliin, ja toisaalta siihen että kvanttifysiikan maailma ei mukaile intuitiota ja kvanttifluktuaation kautta voi pompahtaa esiin erilaisia asioita. Tässä yhteydet kvanttikenttäteoriaan (quantum field theory) ja siinä olevaan tyhjiöön (vacuum state) ja Feynmanin diagrammejen piirtämiseen on mukana. Rinnastus uskontoon on selvä. Neitsyt Marian tekemä synnytys on ihme, kuten se mihin kvanttimaailman nähdään kykenevän.

"From the void I am born into wave and particle.
In the uncreated light emerged an oracle."


Tämä kohta mielestäni alleviivaa aiemmin mainitsemiani asioita. Kappaleen tekijät ovat antaneet kvanttityhjiölle ei-minkään statuksen. (Joka on teknisesti ottaen eräänlainen tiedevirhe mutta yleinen tiedevirhe ja epätarkkuuksiakin voi kenties sietää.) Ja tästä nousee epäintuitiivinen aalto-hiukkasluonne.

Ja tätä kautta korostuu luotujen alkuperän jumalattomuus. Tosin se että luomattomasta valosta ilmestyy oraakkeli voi viitata siihen että kenties ihminen ei ole alkuperänsä. Tai sitten oraakkelit näkevät harhoja, kenties siksi että ilman Jumalaa heillä ei ole tarjolla mitään henkistä ohjausta Totuuteen.

Kenties astetta vahvemmin jälkimmäiseen sillä aalto ja partikkeli voidaan nähdä perinteisenä dikotomiana sieluun ja ruumiiseen / mieleen ja aineeseen. Toisaalta tunnetuin aaltohiukkas-dualistinen hiukkanen on fotoni. Valonsäde johon on laulussa aikaisemminkin viitattu. Kvanttimystikko voisi huokaista jotain sellaista kuin "ole valo". Ja rinnastus olisi ymmärrettävämpi perinteisille uskovaisille kuin fyysikoille.

Kappale palaa tämän jälkeen laulamaan verisilmäisistä kyyhkysistä. Joten kenties kyyhkyset viittaavat monien pelkäämään arvotyhjiöstä seuraavaan anarkiaan ja sotatilaan jossa ei ole moraalisia säädöksiä ja rajoitteita vaan kaikki kaikkia vastaan ja kaikkialla pätee vahvimman laki.

"Weep no more; noble silence usher my way home."

Tässä kappale on luultavasti tarkoituksella monitulkintainen. Jalo hiljaisuus voi viitata edellämainittuun kvanttityhjiötilaan jossa juuri tyhjyys on se mistä on tultu ja johon ollaan menossa. Toisaalta hengelliset-uskonnolliset ihmiset tuppaavat kuvaamaan kuolemaa tämäntapaisilla vertauksilla joten kenties ihmisillä onkin jumalattoman fysiikan sijaan toisenlainen kohtalo.

Toisaalta itkijäkin jää hieman auki. Kuolevaisuusrinnastus toisi mieleen sen että kenties tässä kerrotaan ihmisille että ei ole mitään itkettävää, eli surun katoamisesta. Toisaalta itkijät jotka laulussa on jo mainittu ovat kyyhkysiä. ; Ja kun kyyhkyset tässä vaiheessa taas itkevät kertosäkeessä, on kysyttävä kenties jotain muuta kuin kysymystä siitä "mitä kyyhkyset ovat". On kenties kysyttävä mille ne itkevät. Ja miksi ne eivät kuitenkaan tottele kehotusta.

"Line in sand erased we are but one.
Cosmic cavalcade we are but one."


Tässä viitataan katoavaisuuteen. Linjat hiekassa ovat hyvin vakiintunutta runollista kuvastoa. Aiemmin laulussa on kuitenkin viitattu hiekkaan ja kenties tässä korostetaan fyysikkojen väliaikaisuutta. Tai sitten sitä että entropia pyyhkii kaiken aikaansaannoksemme ja universumin kohtalona on lämpökuolema. Kuitenkin luku "yksi" lienee tärkeä. "Cynicin" muissakin kappaleissa on buddhalaisia vaikutteita. Ja tässä mielessä me olemme kosmisia kavalkadeja ja hiekkaan piirrettyjä viivoja, väliaikaisia, mutta kaikki yhtä. (Olisi mielenkiintoista keksiä miten kokonaisluvut saisi symbolisesti yhdistettyä integraalilaskentaan mutta tähän ei ole mitään ilmiselvää temppua.)

"Time has come I take integral birth
Reborn."


Tämä lopetus vahvistaa uudelleensyntymisen kautta buddhalaisen sävyn. Kokonaisuuden kannalta on vaikeaa sanoa viittaako ajan tuleminen tässä toisen elämän loppumiseen eli kuolemaan vai siihen että aika alkaa olemaan. Ehkä molemmat.

Ei kommentteja: