"The Thing from Another World" on 1951 tehty mustavalkoelokuva. Siinä etelänapamantereelta löydetään avaruusolento joka muistuttaa enemmän maan kasvikuntaa kuin eläinkuntaa, ja se jostain syystä kasvaa ja elää erityisen hyvin veriplasmassa. Elokuva on kauhuun vivahtavaa scifiä, ja tähän liittyen elokuvassa "superporkkana" tuhotaan. Elokuva on myöhemmin sovitettu uusiksi, elokuvaksi "The Thing", joka tehtiin 1982. Siinä etelänapamantereelta löytyy avaruusolento joka soluttautuu ihmisiin ja eläimiin ja näyttää näiltä - paitsi silloin kuin ei näytä. Tämä on selvästi enemmän kauhuelokuva kuin scifiä. ("The Thing" sovitettiin myöhemmin myös yhdeksi X -files -jaksoksi "Ice" jossa etelänapamantereelta löytyi ihmisiin tunkeutuvia ja heidän käytöstään hallitsevia matoja. Se on sarjan kauhupainotteisin ja kenties hyytävin yksittäinen jakso.)
Tuossa vanhimmassa elokuvassa huomioni kiinnittyi vihjeettömään professoriin. Hahmo on sinänsä ikiaikainen. Mutta tässä 1951 -ajan mallissa suhde tieteen neutraaliuteen on tulkittu hyvin eri tavalla kuin millä se yleensä nykyään tehdään. Tätä voi olla hankalaa huomata koska moni termi on sama. Esimerkiksi tieteen ja ydinpommien väliseen suhteeseen viitataan tässäkin elokuvassa. Ja miten se on ongelmallista tieteelle. Asenne jolla tämä tehdään on enemmänkin se kuin se mitä esimerkkejä käytetään.
Nykyään kun viitataan tieteeseen, esiin nousee helposti arvotyhjiön ja nihilismin teemat. Tiedemiehet ovat helposti kyynisiä ja moraalittomia. Sitä rikotaan kaikkea mikä on Pyhää ja tällä tuotetaan ongelmia. Tämä teema on toki ikiaikainen, viimeistään Faust on tehnyt siitä osan länsimaista kulttuuria.
Mutta tässä 1951 -elokuvassa tieteen arvoneutraalius nähtiin melkolailla päinvastaisena. Se oli liiallista utopiointia. Tiedemies oli liian hippi uskoessaan että maailmassa on vain asioita joita tutkitaan ja joista voidaan saada tietoa. Tiedemies esimerkiksi haluaa naivisti yrittää kommunikoida hirviömäisen kasvimonsterin kanssa. Tieteellä ei ole vihollisia vaan pelkästään tutkittavia ilmiöitä -on se teema jolla tiedemies on väärässä. Paranoidimmat ja kyynisemmät sankarit sen sijaan ymmärtävät että kasvimonsteri on tuhottava. Polttakaa se tulella! (Ja kun se ei toimi, niin laittakaa se sähkötuoliin. Tai ei nyt teknisesti tuoliin, mutta kuitenkin.) Eli tiedemies haihattelee liikaa tietämisen ideaaleista ja on siksi uhka, sinisilmäisyyttään. Tämänlainen näkökulma tieteen neutraaliuteen on piristävä. Sillä se on yksi osatotuus. Ja se osatotuus jota nykyään harvemmin enää kuulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti