perjantai 18. marraskuuta 2016

Mediasta ja talentista

Viime aikoina on kiinnitetty aika paljon huomiota mediaan. Tässä usein liberaalien puolella viitataan arvokkaisiin asioihin, kuten faktantarkistukseen ja journalistiseen ohjesääntöön. Vastapuoli taas puhuu sensuurista. Tämä huomio on oleellisen jännittävää sillä useimmiten kysymys on enemmän siitä että luotetaan tiettyihin lähteisiin joilla on tietty poliittinen kanta. Ja näiden lehtien laatu on itse asiassa sekundaarinen tälle tärkeimmälle kriteerille. Eli jos ihminen sattuu olemaan oikeassa, hän on sitä tuurilla.

Itse olen suhtautunut asiaan siten, että mediaan luottamissa on lähinnä kaksi tapaa ; Joko lähteen väitteisiin suhtautuu kuin Snopes. Tai ei suhtaudu. Tässä jokaisella tietenkin tapahtuu joskus lipsauksia. Olenpa itsekin jakanut facebookissa joskus juttuja pelkän otsikon vuoksi. Mikä viittaa siihen että vaikka vahinkoa ei kävisikään niin hyvän linkin jakaminen ei olisi ollut minun ansiotani. Lähde olisi tällöin ollut hyvä minun tarkistamattomuudesta huolimatta.

Näissä tilanne onkin vähän sama kuin miten puolisoni seuraa tietoturva-asioita. (Hän kirjoitti gradunsa hajautettujen järjestelmien tietoturvasta.) Hän selittää miten nykyajan tietotekniikkauutiset usein kauhistelevat virusuhalla. Kun itse lähteet lukiessa havaitsee että tietyssä kontekstissa voi olla tietty haavoittuvuus. Eli virusuhka on huomattavasti maltillisempi kuin se on.

Nykyään toimitaan ikään kuin ihmiset olisivat valistuneita. Eli vastuu tavallaan sysätäänkin heille. On sitä lehtiaineistoa jotka levittävät juorupuheita argumenteilla "meillä ei ole mitään syytä epäillä tätä". Tarinat siitä miten matut ovat tehneet asioita ovat MV -lehdessä usein samantyylisiä silminnäkijäkertomuksia kuin uskovaisten vierailut Taivaassa ja kohtaamiset Jeesuksen kanssa. Ei niiden väitteitä ole ainakaan mitenkään muuten vahvistettu kuin viittaamalla siihen että "oikeesti näin". Ja kaverit sanovat että "ei ole mitään syytä epäillä". Vaikka totta helvetissä on. Lausuja on kuitenkin ihminen, ei itse Herra Jumala joka ei voi valetta huuliltaan päästää vaikka mediajulkisuus tai aatetoveriensa arvostus mielessään.

Tässä yhteydessä voi jopa käydä niin että jos jotain julkaisua moittii tämänlaatuisin syin, niin kommentiksi tulee ainoastaan ajatus sensuurista. Eli laatukriteereiden pyytäminen tai laatukriteereiden käyttö lehtiuutisen uskottavuuden arvioinnissa ei ole luvallista. (Se, että moittii juttua huonoksi ja sellaiseksi että ei itse kehtaisi omissa nimissään niin huonosti argumentoitua julkaista, on samaa kuin sensurismi. Laatukiriteerit toki aina karsivat juttuja typeriin ja ei-typeriin. Mutta ei kai tämä analyysi sellaisenaan ole sensuuria.)

Sama asenne koskee toki myös tiedekeskustelua.

Nykyään ajatellaan että ihmiset ovat valistuneita. Siksi Trumpillakin voi olla mielipiteitä vaikka ilmastonmuutoksesta. Itselläni ei ole kantaa ilmastonmuutokseen koska en ole jaksanut opetella siihen liittyvää tiedettä. Moni ei pidä tätä tarpeellisena.

Tiedettä ja analyyttisyyttä koskeekin sellainen jännittävä ongelma että samanaikaisesti (1) jokainen kaava etäännyttää lukijoita ja vähentää lukemisenmääriä (2) Argumentit, sivistyssanat ja kaavat pelottavat ihmisiä muutenkin. Tästä moititaan usein snobbailuna.

Kuitenkin samalla ihminen voi esittää osaavansa vain kaikki tieteenalat. Ei olekaan tavatonta löytää ammattikoulun käynyttä kodin pikku kreationistia joka on kahden viikon poliittisten ja maallikkokielelle taipuvien uskisblogien lukemisen jälkeen vakuuttunut siitä että tiedemaailma on laajakirjoisesti tyhmä. Väärässä on niin evoluutioteoria kuin ajoitusmenetelmät kuin tähtitiedekin.

Itse näen että joskus on syytä pidättäytyä ottamasta kantaa. Mutta silloin ei kannata olettaa että tiedeyhteisö olisi väärässä. Se voi olla. Mutta vasta kun itsellä on riittävä taito näyttää tämä voi lähteä tälle tielle. Näin ollen lähtökohtana on se että jos joku esittää muutaman viikon itseopiskelulla neroutuneensa niin paljon että tietää enemmän kuin valtaosa tiedemiehistä niin hän yksinkertaisesti luulee liikaa omasta neroudestaan. (Mikä onnistuu luulemalla liian vähän teorian sisällöstä ja tiedemiehistä, eli perimmiltään yliyksinkertaistamalla ja halveksimalla. Se ei ole kovin kaunis kombo.)

Itse olen sitä mieltä että tämänlainen snobbailu ja brassailu on nautinnollista. En itsekään vältä ottamasta kantaa asioihin. Enkä itse asiassa halua että kukaan vaikenee. Päinvastoin ; Olen itse sitä mieltä että brassailu oikeutetaan vaivannäöllä. Taito ja kompetenssi vaativat harjoittelua. Ja niitä kauheita kaavoja. (Ei ole mahdollista pelätä kaavoja ja osata ottaa mitenkään laadukkaasti kantaa tiedeasioihin. Kaikkea ei toki tarvitse ilmaista kaavoin, mutta kun sanallistaa jotain on sanallistettava sitä mitä kaavat sanovat.) En siis sano että itseopiskelu olisi roskaa tai että maallikko ei voisi olla tiedostava. Sen sanon että kaavoja ja arkikielestä poikkeavaa varova maallikko ei voi olla tiedostunut tiedeasioista, etenkään luonnontiedeasioista.

Moni ei halua mennä tätä talenttien tietä. He sen sijaan oikovat. Ovat tutkineet omilla hienoilla asioillaan juttuja jonkun 20-30 tuntia internetissä ja ovat sen vuoksi osaajia. Linkit on löydetty kun omaa poliittista klikkiä kannattavat maallikkokaverit ovat linkittäneet niitä sosiaaliseen mediaan. Upeaa! Vertaisarviointia ilman norsunluutornia! (Not.) Ihan itse ollaan mietitty asioita omilla aivoilla ja ideologisen kaveripiirin ohjaamana. Sosiaalinen painekin on voinut suunnata mielipiteitä. Ettei loukkaa niitä omia kivoja kavereita.

Mielestäni näiden ilmastonmuutokseen ja moneen muuhun kantaa ottavat ihmiset ovat tärkeitä. On hyvä että he sanovat mielipiteensä ääneen. Näin me kaikki muut saamme tärkeää informaatiota. Informaatiota siitä että nämä ihmiset ovat idiootteja! En ole sensuroimassa vaan tuomassa esiin mielipiteitä joissa arvioidaan ja luokitellaan sitä mitä ihmiset sananvapaudellaan tuottavat. Osa siitä on relevanttia ja osa ei. Irrelvanttia ei tarvitse poistaa. Sille ei tarvitse antaa edes niin paljoa aikaa ja välittämistä että sitä lähtisi dellimään!

Ei kommentteja: