perjantai 2. helmikuuta 2018

Onpahan ollut viikko..

Töissä oli tilinpäätösviikko ja siihen liittyvät paperityöt ja härdelli.

Onnistuin parantamaan käytettävyyttä nokkelilla ideoilla joiden seurauksena aikaansain 3D -printterin tulostamaan spiraalia joka näyttää erehdyttävästi sellaista kekoa joka sarjakuvissa symbolisoi paskaa. Hieno taideteos joka söi aika paljon muovia. (Liima oli aika jämäkkää sekä määrältään riittävää ja irrottelu oli vaikeaa myös.)

Asentaja taas tökkäsi ruuvimeisselillä kaverinsa mikroaaltouunin kondensaattoriin vapaa-ajalla, mitä ei voida arvioida kovin terveelliseksi touhuksi. Tämän seurauksena hän lopetti tupakoinnin joka tarkoitti sitä että nyt en voi käydä töissä tupakkatauolla. (En polta joten joudun pummimaan tupakat. Mutta nyt on ollut tarve polttaa kyllä. Mutta en ole polttanut. Koska en polta. Enkä voi.) Oleellista ei tietenkään ole ei-ihme-ei-kuolema vaan se miten tämä vaikuttaa juuri minuun. (Olenhan eettinen ja sympatiakykyinen ihminen jonka vastuulla on kaksi harjoittelijaa ja heidän mielenterveytensä. Oman itsen lisäksi.)

Sitten torstaina katsoin taivaalle sitten jalkoihin ja sitten taas taivaalle. Ja siteerasin Stubbia. (VMP) Stubbia! Tuota oikeistolaista moottoroidulla tekohymyllä varustettua koulukiusaajaa ja mekanoihmistä! Tätä kauhua itsestä ei pääse karkuun edes juoksemalla maratoneja hampaat valkaistuina!

Perjantaina oli lakkoilua, josta ei ollut mitään hyötyä kenellekään. Paitsi että ärsytti sellaisia ihmisiä joita saisi ärsyttää useammin. Itse asissa heitä saisi ärsyttää enemmän kaikki heidän elämänsä päivät. Ja sitten vähän lisää.

Kyllä ymmärrän miksi moni sanoo että uskovat Jumalaan jotta saavat voimia. Kyllä olisi kätevää että olisi joku jolle heristää nyrkkiä ja kysyä suuria kysymyksiä siitä mitä tällä on itseä vastaan. Ja miten voisi saada voimaa ja motivoitua siitä että nyt siellä pilvenlongalla olisi sentään joku jolle KOSTAA!

Ei kommentteja: