Melko usein kuulee kysymyksen siitä, onko miekkailijan järkevämpää lyödä ensin vai reagoida toisen aktioon. Tämä on vaikea kysymys, ja moni voisi sanoa sitä mielipidekysymykseksi.
Kuitenkaan tätä ei saa sekoittaa kahteen asiaan:
1: Aloittaminen tarkoittaisi aktiivisuutta ja toiseen reagoiminen sitä että pitäisi toimia passiivisesti.
2: Aloittaminen ja jatkaminen eivät liity mitenkään kontrolliin.
Tämä saadaan esiin harjoitesarjojen kautta. (Joilla on vaihtelevia nimiä kuten sequence, drill. Ne ovat sama asia) Niissä tavallisesti esitetään jokin isku, johon seuraavaksi esitetään vastaisku, ja tähän vastaiskuun esitetään vastaisku. Kunnes sarja päättyy johonkin vastavastavastavasta....vastahyökkäykseen. Näitä käydään läpi melko paljon kaikissa tietämissäni (vakavasti otettavissa) miekkailukouluissa. Syy on selvä: Niissä tiivistyy tekniikoiden suhde toisiinsa. Ja kun harjoitesarja on ennalta sovittu, se on turvallisempaa. Ja on helpompaa opetella tekniikka ensin sellaisessa liikkeessä jonka tietää ennalta, kuin hypätä suoraan freeplayhyn. Jos et pysty tälläisessä harjoitteessa suorittamaan tekniikkaa, miten luulet sen sujuvan improvisaatiossa tai oikeassa tilanteessa?
Niissä on selvää että aloittaja voittaa ja häviää joka toisessa kohdassa. Tätä kautta pitäisi tulla selväksi se, että aloittaminen ja aloite, ja aktiivinen aloitteen tekeminen ja aloitteellisuus ovat eri asioita. Ja hallinta ja aloittaminen ovat myös eri asia.
Saksalaisessa miekkailussahan aloitteen saaminen on tärkeää, silti sieltä löytyy esimerkiksi tässä videossa näkyy tälläinen sarja. (Jossa on jonkin verran toistettu samoja tekniikoita peräkkäin, olkaa tarkkana tässä kohden.)
Sama pätee italialaisessa tyylissä, jossa korostetaan tilanteen hallintaa.
Siksi on vaikeaa sanoa, onko tärkeämpää saada heti aloite, vai löytää keinoja joilla toisen aloite murretaan että itse saadaan aloite. Vai onko tärkeämpää ottaa tilanne hallintaan, vai muuttaa toisen hallinnassa oleva tilanne hallintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti