Damage

Mika Sipura kirjoitteli hieman väkivallasta. Siinä missä sitä nähdään ja missä ei. Hän kuvasi miten aggressio jääkiekossa tai miekkailussa ei ole väkivaltaa. (Hän kammoksuu ajatusta jossa asioiden hoitamista väkivallalla ihannoidaan, nissä ei ole molemminpuolista suostumusta ja siistejä sääntöjä.)

Itsekin olen usein korostamassa miten itsepuolustuslajien harjoittaminen ei ole väkivaltaa. Samalla olen kuitenkin paheksumassa esimerkiksi 2008 rippikoulussa tapahtunutta vitsaamista. Perusteluna on damage. Kysymys on Harm Principleen nojaamisesta. Itsepuolustuksen harjoittamiseen ei liity fyysistä eikä henkistä vahinkoa. Jääkiekon poikittaisessa mailassa on sen sijaan mukana riski muuttu aktuaaliseksi väkivallaksi. Samoin ylilyönnit itsepuolustuksessa ovat mahdollisia ja silloin se muuttuu aktuaaliseksi väkivallaksi koska syntyy vammoja ja henkistä kärsimystä.

Sen sijaan vaikka rippikoulun tapaus oli varmasti "yksittäistapaus" ja ylilyönti, se oli aitoa väkivaltaa. Se aiheutti aktuaalista vahinkoa. Tästä aiheesta käytiinkin rajua keskustelua aikanaan ; Piiskaamista kommentoitiin kristillisen rakastavasti esimerkiksi viittaamalla että "Voi herra Jumala sentään. Kyllä herranlettas on kauheaa kun helvetissä oikein vihdalla on lyöty ja simmutkin on peitetty. Joillekin vain äidin helmoista joutuminen on jo sinänsä ahdistavaa ja jos joku samala vihtoo niin onhan se yhtä helvettiä. Jos on vihdasta naarmu tullut, on leiri heti keskeytettävä ja kirkon piikkiin on kosmetologille päästävä, että kuorivat ihon ja laittavat parasta ihovoidetta." Toki minäkin olen sitä mieltä mitä kommentoija mainitsi "Ruhjeita oikeinko? Taisivat olla enimmäkseen henkisiä sellaisia. Siis näillä samoilla teini-ikäisillä, jotka kotona pelaavat tietokoneella pelejä, joissa vastapuolen sisäelimet räjäytellään pitkin seiniä ja pelikenttänä on sama kuin leirillä tuossa toiminnassa oli kuvainnollisesti ollut. Vai luullaanko kotona, että tietokonepelit tämän ikäisillä ovat jotain kesympiä?" Mutta muistutan kuitenkin että tässä yritetään saada väkivalta sallituksi oikeassa elämässä, mutta kielletyksi abstraktina tietokonepeleissä. Tämä asetelma on huvittava.

Tämä on kuitenkin hyvin olennainen osa nykyistä kristillistä metelöintikenttää. Kuten Pirjo Alajoen listauksesta voidaan havaita, kristillinen syväkulttuuri esitetään jonain jossa lasten piiskaaminen on olennaisen tärkeä osa kristillistä maailmankuvaa. Harm Principle unohdetaan. Aitoa vahinkoa aletaan kannattamaan kasvattavana.

Valitettavasti heidän puolustelulogiikkaansa voi kuvata vain ajatusleikillä jota en suin surminikaan halua toteuttaa livenä. Sillä se vaatisi samanlaista heikomman hakkaamista mitä selkäsaunaan liittyy. Kuvitellaan että jos minä ärsyyntyisin kun he tekevät jotain jota en pidä sopivana - kuten julistavat uskontoa joka on minun silmissä sama kuin näyttäisi sukuelimiään julkisesti - ja tästä saamani moraalisen närkästyksen voimin löisin heille combon isoihin lihaksiin vartijapamputusorgiatyyliin ja sitten he valittaisivat jälkikäteen, että tässä on tapahtunut vääryys, selittäisin vain ylpeästi että "mitä itket, herkkänahka, ei noi uskikset enää edes iskua kestä, nutisevat vaan. Täytyykö pyytää äiti puhaltamaan?"

Ja tässä vaiheessa hekin varmasti ymmärtävät että kysymys on siitä Sipuran esittämästä asenteesta jossa damagen aiheuttaminen nähdään oikeutuksena ja välineenä hyvään. Henkinen väkivaltakin on väkivaltaa. Riparikeskustelussakin minua ei aikanaan itse asiassa järkyttänyt itse tapahtuma. Se, mikä järkytti oli itse teon hyväksymisen ilmapiiri joka yhdistyi kritisoimiskieltoon jossa tämänlaisiin ylilyönteihin ei saisi puuttua lainkaan kun jos ylilyöntiin puuttuu niin koko kristillisyys näyttää pahalta.. DAMN 'em.