Uskonnonopetukseen on kenties tulossa muutoksia. Opetusministeri nimittäin kertoo että hän haluaisi tehdä katsomusaineista valinnaisia. Muutos tulisi siihen että nyt "evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluva oppilas ei voi valita koulussa elämänkatsomustietoa, vaan hänen on pakko käydä uskonnontunneilla. Kirkkoon kuulumaton sen sijaan voi valita uskonnonopetuksen." Tulevaisuudessa kirkkoon kuuluva oppilaskin saisi valita käykö hän uskontotunneilla vai ET:ssä.
Tämänlaisia asioita on toki yritetty ennenkin, mutta asia on saanut vastustusta. Vastustajia on ollut kenties hieman yllättäviltäkin tahoilta ; "evankelisluterilainen kirkko on vastustanut valinnanvapautta kirkkoon kuuluville." Tämä voi olla yllättävää koska useinhan valtionkirkkomme mainostaa olevansa salliva ja vapaa laitos. Pakottaminen ei kuulu sen PR -ässä näkyviin itsekuvauksiin. Siksi he käyttävätkin sellaista sanaa kuin kansankirkko. Tämä muistuttaa että miten mukava ja kansan huomioiva laitos se on.
Yhdeltä kulmalta katsoen tilanne näyttää siltä että kirkkoon kuuluvien asema on huonompi kuin muiden oppilaiden. Kirkkoon kuuluminen vähentää konkreettisesti oikeuksia. Ihmiset kuitenkin viettävät uskontotunneilla kaiken kaikkiaan aika paljon aikaa. Tämä on se kuva jota kirkko ajaa teoillaan. Ja jos tämä eroaa siitä PR -puheesta valinnanvapaudesta ja erilaisuuden hyväksymisestä ja omaan pohdintaan kannustamisesta, niin vika on silloin siinä että PR ei vastaa todellisuutta. Joku voisi kutsua tätä nimellä valehtelu. (Ja minä olen joku. Toivottavasti sinäkin olet joku.)
Kuitenkin tämän "omien latistamisdiskurssin" lisäksi asiaa voidaan nähdä "ET:n halveksimisdiskurssina". Tällöin ideana on se, että kristillinen opetus on niin paljon tärkeämpää kuin ET, että sen opettamiseen tulee sallia mahdollisuus kaikille. ET -opiskelija on tällöin ikään kuin pakana jolle lähetystyö on tärkeää ja arvokasta, ja tähän on suotava mahdollisuus. Oma oppi on niin arvokasta että on vain hyvä jos siitä kerrotaan kaikille jotka haluavat kuulla. ET taas ei ole yhtä arvokasta, joten sille altistumiselta on jopa suojattava bannaamalla mahdollisuuskin tähän juridisesti.
Jos joku ihmetteli miten sekulaari, uskonnosta vieraantunut maaamme voi muka toimia uskonnottomalle "kuin vasenkätiset sakset", niin tässä on yksi hyvä kohta. Naurattaisi jos ei itkettäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!