keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Sonninpallittomuus (mas occasionatus).

Koska ketjukirjeet ovat potentiaalisesti (mutta eivät ainakaan pitkällä tähtäimellä faktuaalisesti) eksponentiaalisesti leviäviä, voi joskus käydä niin että sitä kohtaa haasteen, jonka on itse asiassa tehnyt jo aikaisemmin. Mutta tottakai näitä voi tehdä uusiksi.

Tällä kertaa valitsin kuvan sitä kautta, että minulla on valokuvakansio. Siellä kansiot on aakkosjärjestyksessä. Kuva on internetissä minun valokuvapalstalla, joten kaikki voivat tarkistaa että en huijaa. Sama kuva on myös alla. Kuva on vuodelta 2007, jolloin olin AMK:ssa. Kävimme Elma -messuilla osana yhtä kurssia. Kuvassa on ruskeavalkoinen lehmä. Joku voisi luulla, että se olisi Ayrshire (monille tuttu, suomessa yleinen lypsyrotua), jolloin mieleen tulisi että se olisi komea sonni (tai kuohittu poloinen, nautaeunukki, härkä). Se on kuitenkin Hereford -lehmä, ehdottomasti "tyttö". Lihakarjaa, ei maitokarjaa. Tarkkasilmäinen huomaa kuvasta myös vasikan. Sekä isäntämiehiä.

Kuva ei ole erityisen hyvälaatuinen, eikä siihen liity sen kummempaa tarinaa. Se voi kuitenkin ajaa ihmisen miettimään - symbolisesti ja mutkan kautta, ihminen ei toki ole nauta eikä siksi analogiaa pidä vetää turhan huolettomasti - vaikkapa feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta ja sukupuolisuutta. Näin teemaksi nousee ainakin Tuomas Akvinolainen, joka esitti aivan vakavalla mielellä "Femina est mas occasionatus" (nainen on epäonnistunut mies) ja Simone de Beauvoir, joka moitti häntä - ja koko yhteiskuntaa - tämän tekemisestä.

Muistutan vain, että katsoja erehtyy. Ei lehmä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!